onko paikalla vl-liikkeestä eronneita,sukupuoleen katsomatta jotka haluaisivat jakaa näkemyksiään/kokemuksiaan tämän palstan ulkopuolella,kahden kesken kanssani?esim.sähköpostitse.
teille vl:stä eronneet
irti päässyt
182514
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Nimimerkkisi on jo selkeän asenteellinen? Eli toisin sanoen pinteestä päässyt?
Itse en ilmoittaudu.
Mikä opetuksesi on, parjaus, haukku vai halveksunta?
Evpvl.
vaikka sitten pinteestä.olen n.13 vuotta sitten eronnut ja asioita läpi käyneenä en enään jaksa keskittyä kiukuttelemaan tai haukkumaan ketään.vaan ymmärrän jo keskittyä omaan elämääni ja itseni hyvinvointiin.mutta edelleen itse joudun työstämään tätä asiaa mielessäni.tätä palstaa pitkään seuranneena tiedän että todelliset ongelmat eivät täällä ratkea,koska keskustelutaso on hyvin pintapuolista.pystytkö sinä ex vl:nä elämään tasapainoista elämää?
Hyvä evpl
En tulkitsisi itse tuota nimimerkkiä miksikään miksi ehdotat. Yhteisön sisällä elävälle ei termi tietenkään välttämttä aukea, mutta monelle poislähteneelle termi on hyvinkin ymmärrettävissä. Liikkeessä voi pitää kiinni monenlaiset tekijät, vaikka itse kokeekin ettei henkilökohtainen usko ja käsitys vastaa sitä mitä virallisesti sanotaan ja opetetaan. Kiinni voi pitää hyvin inhimilliset tekijät kuten kelpaavuus/kelpaamattomuus omille läheisilleen, sosiaalisuus, tuttuus, mukavat ihmiset, helppous, muutamia mainitakseni. Toisille rehellisyys itselle ja yhteisölle on helpompaa kuin toisille, toisille poislähteminen on helpompaa. Siksi nimimerkkille irtipäässyt. Käytä sanontaa vapaasti jos se tunnettasi parhaiten kuvaa. Minä vaan lähdin.
olen pahoillani ja pyydän anteeksi,en huomannut että osoitit viestisi ensin vastanneelle,etkä minulle!!!
Let it be. Hiukan sekavasti ehkä rakennettu tuo vastaukseni, mutta joskus sisällä olevan on vaikea ymmärtää sitä sanojen erilaista kokemista, jos hän itse kokee niin kuin yhteisön äänellä puhutaan. Yhteisö yleensä käyttää sanoja langennut, syntiin joutunut, maailmaan lähtenyt tms. kuvatakseen liikkeen piiristä pois jäänyttä. Itse poislähtijä, irronut tai eroonpäässyt, selvinnyt kokee asian aivan eri tavalla ja siinähän syytä onkin jo yleensä tarpeeksi miksi alunperin on lähtenyt pois liikkeen toiminnasta. Jos oma kokemus tai usko ei vastaa sitä mitä yleisissä saarnoissa, julkilausumissa ja keskusteluilloissa sanotaan tai puhutaan tuntuu absurdilta olla mukana säestämässä ja muka systeemiä itse rakentamassa. On pakahduttavaa teeskennellä tunteitaan tai yrittää sopeuttaa sanontojaan niin että kelpaisi muille tai muiden määrittämälle sana-akrobatialle.
Minä entinen lestadiolainen, eronnut seurakunnasta vähän yli vuosi sitten. Edelleen uskossa.
Mutta sanoisin itsekin että irti päässyt. Niin kipeää kuin se irtaantuminen olikin: Tiesi kyllä elävänsä seurakunnassa jossa eivät ole kaikki opin asiat kohdallaan. Useat ajatukset riitelivät Raamatun (itse PYHÄN SANAN) kanssa. Siksi erosin. Mutta irti pääseminen on eri asia kuin pelkkä eroaminen. Kuinka monet "puhuttelut" ja "parannuskehotukset" seuraavat vieläkin perässä. Jatkuvat "olet huono" -vihjailut käyvät ensinnäkin hermoille, toisekseen tekevät kipeän mielen.
Rakkaudella rukoilen, että Jumala saisi avata lestadiolaisten silmät. Monet selittelemällä selitetyt selostukset saavat minut kysymään itseltäni: "Pitäisiköhän minun sittenkin kääntyä takaisin lestadiolaiseksi?" Noihin epäilyihini auttaa vain rukous, esirukoukset (puolison ja hänen sukulaisten) sekä Raamatun ahkera lukeminen. Raamatun luku tuo minulle rauhan takaisin, sillä huomaan, että minähän uskon tähän mitä täällä lukee!
Vaikka kuinka olisi irtipäässyt, ei opetuksen tarvitse olla parjaavaa, haukkuvaa tai halveksivaa. Ilmeisesti tästä lakiuskonnosta vapaaksi päässyt ja edelleen uskossa oleva kokee suunnatonta tuskaa, kipua ja RAKKAUTTA sekä rukouksen tarvetta lestadiolaisten puolesta, että hekin avaisivat silmänsä samalle totuudelle, minkä itse on saanut löytää Raamatusta.
asiat ja elämän täysin toisella tavalla kuin esimerkiksi tässä vastanneet.
Tiedän ja ymmärrän että Luoja määrää ihmiselle määrätyn elämänvaiheen ja kohtalon jota ei ole syytä surkutella vain kiittää siitä. Kaikki tieto, tavat ja tottumukset ovat tarpeellisia ja oikeita jos ne kasvattavat, ja ne kasvattavat. Katkeroitumisessa ja syyttelyssä on menty jo pahasti vikaan. Jos syntymistään ja kohtaloaan syyttelee, hän syyttää Jumalaansa, siksi jälkiänsä on tarpeetonta surkutella sillä me ihmiset emme lähde samalta viivalta.
Itse en onnistunut kaavani mukaan kasvamaan mutta historiaani en vaihtaisi sillä se on parhaakseni koitunut.
tähdennetäänpä!nimimerkkihän on kaiken a ja o jotta lukijat edes viestin avaa?keskityit puimaan nimimerkkiäni,et varsinaisesti ottanut kantaa viestini sisältöön!
Mä olen entinen vl. S-posti osoite löytyy..
ymmärrät varmaan että minäkin haluan olla anonyymisti liikkeellä joten jos lähdetään siitä että minä olen länsi-suomesta.missä päin sinä vaikutat?olen tietoinen siitä että tätä palstaa seuraa varsin mittava vl-väki,joten kovin paljastavia asioita en tänne itsestäni kirjoita!olen myös melko "onneton" netin käyttäjä,niin saisko sheriffiltä ohjeita miten uskaltautuisi antamaan s-posti osoitteen?
Ota itsellesi sellainen uusi osoite, jossa ei näy nimeä!
Viittaan Hakomaja-keskustelupalstaan. Siellä on entisten veeällien elämänkohtaloita. Admata on hyvä neuvoja ja ystävällinen, jos vain suinkin ehtii. Tiedän.
Minun osoitteeni on [email protected]
Olen vanha nainen ja minut on 'hoidettu' pois vl-seurakunnasta vuosikymmeniä sitten. Olin liian kriittinen ja sanoin ääneen sellaista, mistä olisi pitänyt olla hiljaa. En totellut käskyä julkisen parannuksen tekemiseen.
Hyvä idea. Samoin jos Yahoo tai Hotmail ovat tuttuja, voit tehdä uuden sp-osoitteen vaikka [email protected] tms. Ei varmasti tunnisteta...
Ei kannata mitään etunimi.sukunimi@-osoitteita julkisilla palstoilla käyttää.
Hyvää jatkoa elämääsi.
otan mahdollisesti huomenna yhteyttä antamaasi osoitteeseen,jollakin tavoin,nyt menen yöunille joten lopetan tältä päivältä.kiitos vastauksestasi.
Täällä on hyvä ilmpiiri keskustella:
http://koti.mbnet.fi/vltietoa/keskustelu/
Tervetuloa!
Minutkin on erotettu kauan sitten vl-liikkeestä. Usko ei kuitenkaan ole mennyt, eikä sinunkaan uskosi lähde siitä, että jätit vl-liikkeen. Jo nimmaristanikin huomaat, että olen vanha...
Saat todella paljon ajatuksia ja lohdutusta, jos kirjoittelet x-vl:n kanssa.
Minullekin voit tarvittaessa kirjoitella osoitteeseen [email protected]
Millaiseksi teidän uskonne on erottuanne/erotetuiksi tultuanne on muotoutunut? Oletteko liittyneet jälkeenpäin johonkin toiseen uskonnolliseen yhteisöön? Miten anteeksiantamus näkyy elämässänne?
Minulla tuo eroaminen tapahtui omasta halusta olosuhteiden edesauttamana. Koska minulla oli maantieteellistä etäisyyttä vl-ystäviini, tuli liikkeestä pois lipumiseni heille yllätyksenä. Vaikka sydämeltäni en kokenut liikkeeseen enää kuuluvani pitkään aikaan, meni yli vuosi ennen kuin sanoin asian suoraan ystävilleni; asia oli tuolloin selvä itselleni. Kuulun edelleen kirkkoon ja osallistun silloin tällöin jumalanpalveluksiin, mutta en kaipaa tiivistä uskonnollista yhteisöllisyyttä elämääni. Anteeksipyytämisessä ja -saamisessa on jäänyt "turhat selvitykset" pois. Jokaisesta erilaisesta ajatuksestaan ja mielipiteestään ei tarvitse pyytää toisin ajattelevalta anteeksi. Erilaiset ajatukset/mielipiteet uskon asioissakaan eivät ole syntiä, vaan inhimillisiä, henkilökohtaisia asioita. Vl-liikkeen perintönä on kuitenkin säilynyt tietty nöyryys ja valmius antaa anteeksi, jos toinen sitä pyytää, ja samoin pyytää itse anteeksi, jos kokee toimineensa väärin lähimmäistään kohtaan. Ajattelen, että anteeksi -sanalla ja rakastan sinua -sanoilla on sama inflaatiovaikutus, jos niitä hokee jatkuvasti. Liian harvoin ei ole hyvä, mutta ei liian useinkaan... Pitäisi säilyttää Jumalan järjen luoma tasapaino ja kohtuus sanojen käytössä, muutoin niiden merkitys heikkenee.
sinulla tuosta anteeksiantamuksesta.
Minulla tuo anteeksipyytäminen ja antaminen sekä nöyryys saivat täysin uudenlaiset muodot vl:stä erottuani. Nykyään pyydän ensisijaisesti anteeksi siltä, jota vastaan tiedän väärin tehneeni. (Vl:lle on tärkeää ensisijaisesti pyytää syntejä anteeksi toiselta vl:ltä. Toissijaisesti siltä, jota vastaan on rikkonut). Jumalani kanssa "keskustelen" kahden, ilman välikäsinä toimivia toisia ihmisiä.
Nöyryys on nykyään sellaista, että mietin itse, mikä on elämässä oikein ja suotavaa ja mikä väärin ja tuomittavaa. Nyt minulle ei sanella noita asioita. Enää eivät ole vääriä asioita kevyt musiikki, tanssiminen, alkoholi (ei tarkoita, että välttämättä harrastaisin näitä asioita) tms. Sen sijaan vääränä pidän esim. valehtelua tai "asioiden värittämistä", jota vl:t eivät niin pahana pidä tietyissä asioissa (esimerkkinä hoitokokouskeskustelut). Elämäni on muuttunut paljon näinä vuosina, ehdottomasti parempaan suuntaan. Surkuhupaisaa on se, että jotkut tutut luulevat v.lestadiolaista veljeäni (eivätkä minua) vl:stä eronneeksi hänen elintapojensa, käyttäytymisensä ja näkemystensä perusteella.
En ole liittynyt mihinkää ryhmään. Eikä sellaiseen ole minkäänlaista kutsua. Ihmisellä on vajavaisuutensa ja ryhmissä ne tahtovat vain kertaantua: ahneus, vallan halu, kilpailu, kateus, jne.
kostaa SRK kriitikon vl-sukulaisille esimerkiksi hoitokokouksen muodossa. Siksi haluamme pysytellä anonyymeina.