Mulla oli paras kaveri. Se sellanen just täydellinen pitkäaikainen ystävyyssuhde, jonka luuli kestävän kaiken.. Mutta sitten tämä ystävä alkoi seurustelemaan, ja siihen tuli kaikkea eikä tultu oikein sen miehen kanssa toimeen. Siihen kaatui meidän ystävyys hänen puolelta.
Mulla ei ole koskaan ollut paljoa kavereita, saati sitten ystäviä. Lapsuudesta joitain kavereita on, mutta olen huomannut nyt kun olen asunut muutaman vuoden pois kotipaikaltani, että ei niitä oikeasti kiinnosta tietää mitä mulle kuuluu. Ja on ollut sitten näitä kavereita, jotka ei ole kohdellut niin kuin kavereiden kuuluu kohdella, joten olen lopettanut yhteydenpidon niihin.
Nyt on aika yksinäinen olo.. On mulla perhe ja pari "kaveria". Myös poikaystävä minulla on, mutta pelkään, että hän pitää mua jotenki tylsänä ja miettii että minussa on joku vikana, kun minulla ei ole kavereita ja olen aina yksin kotonani tai yksin kaupungilla tai yksin jossain muualla, kun soitellaan.(Asutaan eri paikkakunnalla)
Olen iloinen, sosiaalinen ja luotettava. Varmasti hyvä kaveri. Hirmu vaikea löytää tosiystäviä ;(
Onko kellään vastaavaa tilannetta?
Mulla ei ole koskaan ollut paljoa kavereita, saati sitten ystäviä. Lapsuudesta joitain kavereita on, mutta olen huomannut nyt kun olen asunut muutaman vuoden pois kotipaikaltani, että ei niitä oikeasti kiinnosta tietää mitä mulle kuuluu. Ja on ollut sitten näitä kavereita, jotka ei ole kohdellut niin kuin kavereiden kuuluu kohdella, joten olen lopettanut yhteydenpidon niihin.
Nyt on aika yksinäinen olo.. On mulla perhe ja pari "kaveria". Myös poikaystävä minulla on, mutta pelkään, että hän pitää mua jotenki tylsänä ja miettii että minussa on joku vikana, kun minulla ei ole kavereita ja olen aina yksin kotonani tai yksin kaupungilla tai yksin jossain muualla, kun soitellaan.(Asutaan eri paikkakunnalla)
Olen iloinen, sosiaalinen ja luotettava. Varmasti hyvä kaveri. Hirmu vaikea löytää tosiystäviä ;(
Onko kellään vastaavaa tilannetta?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Joo mulla on ollut vuosien varrella monta todella hyvää kaveria. Mut eipä ole enää. Eräs alkoi seurustelemaan, toinen muutti toiselle paikkakunnalle ja niin poispäin.
Harmittaa niin mahdottomasti se kaikki mitä olen menettänyt.
Sitten alkoi kasvamaan niin kova läheisyyden kaipuu ja ikävä, että nämä tunteet ovat lamauttaneet minut. En meinaa pystyä tutustumaan uusin henkilöihin, koska minut valtaa heti valtava suru. Ja alappa sitten tuollaista surua näyttämään tutustumistilanteessa. Samoin olen erakoitunut jäljelle jääneistä kavereista jotka ei niin läheisiä ole. Koska tuo läheisyyden kaipuu voi olla niin valtava. Porukoilta on turha mennä pyytään lohdutusta ne suuttuu jos tällaisia tunteita ilmaisee. En sitten tiedä et mitä pitäs tehdä.
Kun menettää liian paljon liian tärkeitä ihmisiä niin sitä voi kyllä ihminen mennä ihan hajalle.