periytyykö, kuka tietää...

ja ei ole todellakaan mitään 50%:n luokkaa!! Vaan paljon, paljon vähemmän. Eli luulo(ed.viestin kirj.) EI ole tiedon väärti.

periytyy kirjoitti:

ja ei ole todellakaan mitään 50%:n luokkaa!! Vaan paljon, paljon vähemmän. Eli luulo(ed.viestin kirj.) EI ole tiedon väärti.

AD/HD:n periytyvyys vaihtelee 70-90%:n välillä riippuen siitä, onko se toisen vai molempien
vanhempien perimässä (Amen, 2000)

Tiedän sen tasan tarkkaan sillä omalla pojallani todettiin ADHD vuonna 79 ja diognosoitiin se hän oli silloin 9 vuotias ja silloin se kulki nimella MBD hän on nyt aikuinen mutta silloin ei tästä vielä paljoa tiedetty joten olen joutunut yksinäni hoitamaan asiat hänet sysättiin silloin vain tarkkailuluokalle ja annettiin asian olla 19 vuotta nuoremmallakin tuntuu vaikeuksia olevan vaan ei samanlaisia kuin veljellään ja sitä kautta olen tutkinut itseäni ja miettinyt lapsuuttani ja koulunkäyntiäni ja tullut siihen tulokseen että minullakin on ja on se edelleen tosin olen jo 60 vuotias ja sitä suurta ikäluokkaa ei silloin kiinnitetty erityis lapsiin huomioita niiden annettiin vain olla tai pantiin apukouluun ja olen myös sitä mieltä että ADHD oli myös aikanaan isälläni mutta sitä on nyt enää vaikea todistaa hän olisi jo 105 vuotia.

.
"kumman geenejä lapsi perii enenmmän."

Ymmärtääkseni ei näin (perii 50:50), vaan kyse on geenien "dominanssista".

Alttius periytyä on tuntuva, mutta esitetyt korkeat luvut ovat hevonkakkaa. Asiaa ei voi edes esittää prosenttilukuina. Tulisi aina ymmärtää erilaisten tunnuslukujen merkitykset ja kontekstit. Näitä ovat konkordanssit ym.

Periytyvyys on hyvin vaikea asia. Kertokaa "vaikeus" vielä kymmenellä!
.

.
Mutta luulen ilmauksen olevan väärän: "80 %:n periytyvyys".
.

Psykopatologia kirjoitti:

.
Mutta luulen ilmauksen olevan väärän: "80 %:n periytyvyys".
.

.
"pitoisuuksissa tapahtuu muutoksia."

Mitä tuo tarkoittaa?

Psykopatologia kirjoitti:

.
Mutta luulen ilmauksen olevan väärän: "80 %:n periytyvyys".
.

Periytyvyysaste, joka ilmaistaan prosenteissa, kuvaa sitä miten suuri osuus yksilöiden välisistä eroista johtuu perimästä ja kuinka suuri osuus ympäristöstä. Tai jos tarkkoja ollaan niin se kertoo paljonko johtuu additiivisista geenivaikutuksista. Geeniyhdistelmäthän eivät pääsääntöisesti periydy (geenithän ikään kuin huljutellaan sekaisin ja sitten puolet poimitaan sukusoluun, tai siis joka geenipaikasta satunnaisesti jompi kumpi). Jotta asia olisi vielä hankalampi, ympäristö vaikuttaa periytyvyysasteeseen: Jos yksilöt elävät samanlaisessa ympäristössä, geneettiset erot pääsevät luonnollisesti paremmin esiin - ja periytyvyysaste kasvaa.


Tuo yllä mainittu 80 % ei käsittääkseni ole periytyvyysaste, vaan kertoo että 80 tapausta sadasta johtuu geeneistä, 20 muista syistä.


No, se perinöllisyystieteen termeistä. Joka tapauksessa voitaneen sanoa, että jos itsellä tai puolisolla tai molemmilla on ADHD - ja etenkin jos sitä esiintyy suvuissakin - melko suuri on todennäköisyys saada ADHD-lapsi. Mutta entä sitten? Kuka meistä ei haluaisi olla olemassa? Omien voimavarojen kannalta asiaa on tietysti viisasta pohtia. Toisaalta, ADHD-lapsi, etenkin tyttö, voi olla myös alivilkas. Tosin huomiota ja huolenpitoa hänkin tarvitsee.

Otos yhdestä suvusta ei ole kovin kattava johtopäätösten tekemiseen. Ei sinun eikä minun, mutta kerron silti päinvastaisen esimerkin: Minulla toisen vanhemman puolella on monta selvää ADHD:ta, toisen puolella ei yhtään. Ja kuinkas kävi...