Must tuntuu etten jaksa enää:'(
Elämässäni ei oo tapahtunut mitää hyvää, läheiseni ovat kuolleet ja ihmiset ovat satuttaneet mua niin etten päästä enää ketää lähelleni.
En itse, ei psykiatrit ei lääkkeet ei mikään tehoo:(
En luota kenekään. Mun poikaystävä sanoo et pelleilen ja jättää mut oman onnen nojaan...
Käytän lääkkeit hyväksi.. otan enemmän ku pitäis.. mua pelottaa:(
Kukaan ei ymmärrä. Joka puolelt saan lisää stressii ja painostusta... Itsetuhosii ajatuksii..
Perheen kans viileet välit..
Pidän yllä kulissia et kaikki on hyvin, mut sisälläni tuntuu joka ikinen minuutti et romahdan ja toivon jonkun pelastavani minut:'(
Elämässäni ei oo tapahtunut mitää hyvää, läheiseni ovat kuolleet ja ihmiset ovat satuttaneet mua niin etten päästä enää ketää lähelleni.
En itse, ei psykiatrit ei lääkkeet ei mikään tehoo:(
En luota kenekään. Mun poikaystävä sanoo et pelleilen ja jättää mut oman onnen nojaan...
Käytän lääkkeit hyväksi.. otan enemmän ku pitäis.. mua pelottaa:(
Kukaan ei ymmärrä. Joka puolelt saan lisää stressii ja painostusta... Itsetuhosii ajatuksii..
Perheen kans viileet välit..
Pidän yllä kulissia et kaikki on hyvin, mut sisälläni tuntuu joka ikinen minuutti et romahdan ja toivon jonkun pelastavani minut:'(
Vastaukset 4
Vanhimmat
Harmi kun sulla on tilanne mennyt tuollaiseksi. Ei ole kovin kivaa, jos jokainen päivä on kuin kidutusta. Poikaystävän kommentit voit ainaskin jättää ihan oman onnen nojaan. Se ei näistä asioista näytä tajuavan yhtään mitään.
Lääkkeetkään eikä psykoterapia välttämättä auta. Ainakaan jos läheiset ihmiset puuttuvat elämästä. Sitä ei ihminen kestä. Pitää olla vähintään yksi kunnolla läheinen ihminen johon itseään verrata, jotta minuus voi toimia oikein.
Kertakaikkiaan ihminen vain tarvitsee niin paljon läheisyyttä. Tilanne on sulla vielä niin vaikea, jos sun on vaikea enää päästää ketään lähellesi.
Vaikea näin täällä kirjoittamalla on auttaa sua, mutta ainakin ymmärrän täysin miltä susta tuntuu:) Jos vain jotenkin voisin auttaa..
Sen tiedän kuitenkin, että kun sää saat läheisen ihmisen johon voit luottaa niin sen jälkeen katoaa masennus, itsetuhoiset ajatukset ja elämä palaa raiteilleen.
Itse olen aikalailla samassa tilanteessa poislukien se, että mulla ei ole vaikeaa luottaa ihmisiin. Mutta kun ei läheisiä niin omakin minuus alkaa hajaantua. Oikeastaan toivon, että joku pelastaisi minut..
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000202&posting=22000000028723147&view_mode=flat_threaded
Miten toi linkki liittyy tähä:/ Ja pelkään koska en pysty kontroloimaan sitä kuinka paljon otan lääkkeit siin tilas kun oon masentunut, väsynyt ja loppuun palannut:'( Se on pelottava jo sekin. tajuun vast noin tunnin parin pääst sen mitä oon tehny.. En voi kertoo täst kellekään, koska kukaan ei ymmärrä. Kukaan ei ymmärrä milt tuntuu olla siin tilas kun kaikki tuntuu toivottomalta eikä enää jaksais...
tarkkaan tunteesi,minusta tuntuu että olen antanut elämästäni kaiken niin työn kuin perheen suhteen.nyt on kaikki loppu en jaksa enään muuta kuin itkeä,olen todella niin pöhjalla että en tiedä,jaksanko jatkaa vielä tästä eteenpäin vai onko kaikki loppunut kohdaltani.toivon sinulle voimia ja kaikkea hyvää elämässä!