Sektio ensi viikolla (perätila) ja loput vauvan tulon järjestelyt on helpompi hoitaa valmiiksi nyt kun H-hetki on tiedossa. Ellei ennemmin innostu syntymään!=)
Jännittää paljon, kun on eka lapsi tulossa ja nuoria ollaan mieheni kanssa, vm.-86. Ei oikein vieläkään ymmärrä täysin, että pian sitä ollaan oikea perhe. Vielä tässä vaiheessa se kuulostaa tosi pelottavalta ja haastavalta, mutta silti onnelliselta!=)
Haluaisin kysyä kokemuksia esikoisistanne, että millaisia tunteita teillä on ollut kun nyytti sieltä masusta viimein saadaan syliin? Ja millaisia tunteita oli n.viikkoa ennen synnytystä?
Pelkään, että olen jotenkin huono äiti kun välillä tuntuu niin pelottavalta ja ahdistaakin toisinaan tuleva vastuu ja kaikki kysymykset siitä, että kuinka osaan kasvattaa lapseni rakastavana ja ohjaavana äitinä. Olen kärsinyt pienestä masennuksestakin. Kai se on kuitenkin normaalia, kunhan ei mahdottomaksi hirvitykseksi mene...? Eniten pelottanut se, että on "yksinhuoltajamainen olo", vaikka en todellisuudessa jääkkään yksin.
Toivottu lapsi, kaikista peloistani huolimatta.
Jännittää paljon, kun on eka lapsi tulossa ja nuoria ollaan mieheni kanssa, vm.-86. Ei oikein vieläkään ymmärrä täysin, että pian sitä ollaan oikea perhe. Vielä tässä vaiheessa se kuulostaa tosi pelottavalta ja haastavalta, mutta silti onnelliselta!=)
Haluaisin kysyä kokemuksia esikoisistanne, että millaisia tunteita teillä on ollut kun nyytti sieltä masusta viimein saadaan syliin? Ja millaisia tunteita oli n.viikkoa ennen synnytystä?
Pelkään, että olen jotenkin huono äiti kun välillä tuntuu niin pelottavalta ja ahdistaakin toisinaan tuleva vastuu ja kaikki kysymykset siitä, että kuinka osaan kasvattaa lapseni rakastavana ja ohjaavana äitinä. Olen kärsinyt pienestä masennuksestakin. Kai se on kuitenkin normaalia, kunhan ei mahdottomaksi hirvitykseksi mene...? Eniten pelottanut se, että on "yksinhuoltajamainen olo", vaikka en todellisuudessa jääkkään yksin.
Toivottu lapsi, kaikista peloistani huolimatta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
On ihan normaalia, että varsinkin loppuajasta tulee ehtkellisiä pelon tunteita jne. varsinkin, kune sikoista odottaa. Myös alakuloisuus on ihan normaalia, johtuu niistä peloista ja hormoneista. Kyllä ne pelot siitä hälvenee. Eikä kannata säikähtää, vaikka ei heti synnytyksen jälkeen tuntisi mitään maata mullistavaa onnen tunnetta tai ylimaallista rakkauden tunnetta vauvaa kohtaan. Se rakkaus syttyy sitten ajan kanssa, kun olet tutustunut vauvaasi. Voihan toki tuo onnen ja autuuden tunne tulla,mutta ei välttämättä.
Mitäs se tarkoittaa???
Tarkoitan siis sitä, että välillä tulee pelko siitä että jäisin yksin vauvan kanssa. Joutuisin yksin huolehtimaan kaikesta ja mies huitelee töissä ja muualla harrastusten ja kaverien parissa. Siksi pelkään koska siskolla on sama kohtalo. Minulle tuskin niin käy, mutta ajatus olisi kamala jos isä ei olisi tarpeeksi läsnä.