NIVELRIKKOAKO VAI ONNETONTA ELÄMÄÄ?

Koita sie jaksaa lukea tämä meidän perheen tarina. Voit olla suureksi avuksi meidän arkeen!

Meillä on 4 kisulia, 2 pentua ja 2 aikuista kollia.Toinen on haettu löytökissatalolta muutama vuosi sitten ja on erittäin tyytyväinen elämäänsä.Pääasia että raksuja riittää ja paljon rakkautta,kiitos!

Toisen olen hakenut perheestä, jossa oli useampi katti, hoito sitä sun tätä.
Ruokaa riitti, muttei lääkitystä matoihin, korvapunkkeihin yms. Ilmeisesti rahan puute.
Otin kuitenkin kissan sieltä, hoidin kuntoon edelläolevat asiat. Kisu oli silloin n.4kk vanha.( nyt vähän alle 3v.)
Pidemmän aikaa olin huomaavinani pientä aristelua hännän juuressa, selän seudulla.
Ei antanut koskea selkään ja "heitteli" häntäänsä omituisesti, mikä ei ollut normaalia hännän keinumista.

Tänä kesänä eläinlääkärissä otin asian puheeksi rokotusten yhteydessä. Kissa parkaisi kun lääkäri tunnusteli selkää. Meinasi että saattaa olla nivelrikkoa. Syntynyt luultavimmin pienenä saadusta tällistä. Tuli heti mieleen sen perheen arvelluttava pikkupoika, josta kissan hain.
Aloitin Seraquin-lääkityksen, sovimme lääkärin kanssa että kokeillaan ensin sillä, miten se tepsii.
Neljä viikkoa on nyt lääkettä syöty ja odotan kovasti et josko pian alkaisi vaikuttamaan....

Kissa on ollut myös pitkän aikaa ärtynyt,ei piittaa juuri ihmisistä, ei tule luokse kun kutsuu, vaan kiertää kaukaa.
Kuljeksii levottomasti ympäri taloa, saattaa sähistä muille kissoille.
Ulkona valjaissa haistaessaan vieraan kissan hajun,alkaa mukiloida toista kissaani ja sähistä.
Ajattelimme mieheni kanssa että jospa kaikki muuttuu kun muutamme isompaan taloon, ehkä kissojen elintilan laajetessa onnellisuus lisääntyy....

Ostimme kesän alussa omakotitalon maalta, jonne meillä on rakenteilla iso kissatarha,jossa luulisi olevan hyvät oltavat. Rivitalokissanhäkki-versio saa väistyä!!!!

Mutta meidän hurja kissamme on tympääntynyt jo elämäänsä sisällä sekä valjaissa ulkona eikä häkkikään ole vielä valmis, joten teimme vaikean ratkaisun, päästimme ulos issekseen.
Sitä mouruamista ja naukumista ei jaksanut vain enään kuunnella!!!!
On nyt ollut pari tuntia päivästä ulkona, tulee hyvin takaisin kun huutelee.
On ollut hetken tyytväinen elämäänsä, mutta kyllä se levoton olo edelleen on olemassa sen päivän aikana.

MIKÄ KISSAA VAIVAA????
ONKO NIVELRIKKO TUONUT KISSALLE LOPULLISESTI VIHAISEN LUONTEEN?
VAI ONKO KISSA MUUTEN VAIN NIIN VILLI TAPAUS ETTEI SOPEUDU SISÄLLE?
VOIKO KISSAN LEIKKAUTTAMINEN OLLA EPÄONNISTUNUT KOSKA MOURUAA VÄLILLÄ KUIN LEIKKAAMATON KOLLI???

Paljon kysymyksiä on pyörinyt mielessä viime päivinä..
Paljon myös selviäisi kun vain veisi kissan selkäkuvauksiin, näkisi missä tilassa selkä on. Hyvännäköinen kolli se muuten on. Turkki kiiltää, eikä se esim.aristele hyppiä korkealle, eli ei ainakaan näytä siltä että oisi kipeä...mutta tuo luonne????

Oon joutunut itkien miettiä kuinka onneton kissa on? Voisiko sillä muualla olla parempi elämä, jossa se saisi olla ulkona kaiken aikaa...
Ajatus kuitenkin siitä että joutuisin siitä luopumaan, ei se sekään tunnu hyvältä.
Muut kissat ovat vain niin tyytyväisiä oloonsa, ja yksi koettelee kaikkien kärsivällisyyttä.
Oon välillä niin väsynyt kun en tiedä oikeaa ratkaisua, mikä oisi hyvä...

Haluaisin myös tietää tään Seraquinin mahdollisuuksista.Onko hyviä kokemuksia?
Miten vaikuttaa kissaan?
Lähinnä, HUOMAAKO KISSAN TERVEHTYVÄN sen avulla????

Antakaa pliis kissaihmiset vinkkejä, kommentteja,lohdutusta, mitä vain, mutta asiallisia kiitos! En haluaisi luopua kissasta, mutta haluan sen voivan paremmin.Vai onko mitään tehtävissä? Voiko villiä luontoa korjata?