En ole käynyt lääkärissä ikinä koko elämäni aikana, ellei koulun terveystarkastuksia oteta huomioon. Olen 23-vuotias. Minulla on lykkäystä ensi kesään saakka, ja siihen mennessä pitäisi taiteilla vapautuspaperit..
Ajattelin tehdä näin: Menen piakkoin omalle lääkärilleni ja valitan unettomuutta ja sosiaalisten tilanteiden kammoa ym. Saan luultavasti Tenoxit. Tällöin olisin edes jollain asteikolla valmiiksi "pöpi".
Mikä on seuraava askel kohti vapautuspapereita?
Väärinkäsitysten välttämiseksi tuon ilmi, että en oikeasti koe olevani kykeneväinen armeijaan. Se tuntuu täysin ylitsepääsemättömältä, vaikka minulla ei kai mitään masennusta olekaan. Minua kuitenkin ahdistaa isoissa porukoissa ja sitä unettomuuttakin on toisinaan. Eli jotkut perusteet on, mutta nämä tuskin vielä riittävät vapautukseen. Varsinkin kun olen todella surkea esittelemään asiani ja tunteeni ym. lääkärille tai kenellekään muullekaan.
Eli miten ihmeessä kannattaa menetellä, että vapautus on taattu? Riittääkö yleislääkärin lausunto, vai tarvitaanko ihan oikeaa psykiatria? Entä jos psykiatri ajattelee minun "viilaavan linssiin", koska en todellakaan osaa puhua asioistani vakuuttavasti?
Neuvokaa minua, te kokeneemmat!
Ajattelin tehdä näin: Menen piakkoin omalle lääkärilleni ja valitan unettomuutta ja sosiaalisten tilanteiden kammoa ym. Saan luultavasti Tenoxit. Tällöin olisin edes jollain asteikolla valmiiksi "pöpi".
Mikä on seuraava askel kohti vapautuspapereita?
Väärinkäsitysten välttämiseksi tuon ilmi, että en oikeasti koe olevani kykeneväinen armeijaan. Se tuntuu täysin ylitsepääsemättömältä, vaikka minulla ei kai mitään masennusta olekaan. Minua kuitenkin ahdistaa isoissa porukoissa ja sitä unettomuuttakin on toisinaan. Eli jotkut perusteet on, mutta nämä tuskin vielä riittävät vapautukseen. Varsinkin kun olen todella surkea esittelemään asiani ja tunteeni ym. lääkärille tai kenellekään muullekaan.
Eli miten ihmeessä kannattaa menetellä, että vapautus on taattu? Riittääkö yleislääkärin lausunto, vai tarvitaanko ihan oikeaa psykiatria? Entä jos psykiatri ajattelee minun "viilaavan linssiin", koska en todellakaan osaa puhua asioistani vakuuttavasti?
Neuvokaa minua, te kokeneemmat!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kertoessasi ongelmistasi psykiatrillesi, pure koko ajan kieltäsi. Tämä tekee puheestasi epäselvää ja kipu pitää hymyn loitolla. Purennan täytyy olla voimakasta.
Toinen vaihtoehto on pyrkiä jonnekin merilinnakkeelle jossa on vähemmän porukkaa, et tällöin joudu panikoimaan isossa joukossa.
En ollut psykiatrille mitenkään erityisen "vakuuttava" ollakseni yksinäinen, syrjääntynyt jne joka suorastaan pelkää ihmisiä.
Sillä juuri silloin sattui olemaan tulipunaiset 4cm pitkät hiukset, korvakoru ja raju vaatetus, eli juurikin syrjääntyneen pojan vastakohta.
Silti lausunnosta tuli ihan asiallinen, ja puolustusvoimatkin antoi vapautusken syyllä F60
Ja lisäksi kerroin vastaanotolla muutamia "vitsejäkin" muistaa vaan haukkua itseään, vanhempiaan, kavereitaa ja haukkua omaa elämään, ja mainita myös että mielummin henki pois kuin intti, ei niitä keskusteluja/niiden sisältöä koskaan saa kukaan muu tietää, vähän se vaatii siis itsensä nöyryyttämistä mutta säästää siinä 15kk/40000€ elämästään
Joudut sitten vaan myöhemmin inttiin. Tai jos oot niin sekaisin että sut pistetään loppuelämäksi hoitoon nii sit tietysti vapaudut...
Mene siviilipalvelukseen. Siihen ei enää vaadita mitään perusteluja.