Olen kasvanut vl-perheessä sekä paikallisessa vl-yhteisössä. Tulen kärsimään koko loppuikäni kovan, tunteettoman ja julman vl-kasvatuksen aiheuttamista traumoista. Kotona me lapset olimme pelkkää ilmaista työvoimaa ja Ry:llä meidän päällemme kaadettiin kaikki maailman pelot sekä ahdistus.
Aikuistumisen kynnyksellämme vanhempiemme yhteinen harrastus oli kytätä menemisiämme ja tulemisiamme. Ilmiantovelvollisuus oli jokaisella vanhemmalla omistakin lapsistaan. Jos löytyi pientäkin huomauttamista jonkun nuoren elämässä, hänet ilmiannettiin puhujille ja siitä seurasi hoitokokous.
Nuoria painostettiin niin kauan, että lähtivät itse kävelemään piireistä tai heidät sidottiin synteihinsä ja näin heitettiin pihalle. Nämä joukolla rikotut ihmiset ovat arvottomuuden tunteessaan pilanneet oman elämänsä ja tuhonneet monen muunkin siinä sivussa.
Mistä tuollainen epäinhimillisyys kumpuaa vl-piireihin??
Aikuistumisen kynnyksellämme vanhempiemme yhteinen harrastus oli kytätä menemisiämme ja tulemisiamme. Ilmiantovelvollisuus oli jokaisella vanhemmalla omistakin lapsistaan. Jos löytyi pientäkin huomauttamista jonkun nuoren elämässä, hänet ilmiannettiin puhujille ja siitä seurasi hoitokokous.
Nuoria painostettiin niin kauan, että lähtivät itse kävelemään piireistä tai heidät sidottiin synteihinsä ja näin heitettiin pihalle. Nämä joukolla rikotut ihmiset ovat arvottomuuden tunteessaan pilanneet oman elämänsä ja tuhonneet monen muunkin siinä sivussa.
Mistä tuollainen epäinhimillisyys kumpuaa vl-piireihin??
Vastaukset 29
Vanhimmat
elämääsi yhteisöön jossa olet kasvanut ja yleistät törkeästi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Puolustusmekanismi
Minun kokemukseni vl-perheessä kasvamisesta on toisenlainen: rakastava perhe, turvallinen kasvualusta, selkeät rajat kasvaa, paljon leikkikavereita. Tottakai näkökulma elämään oli hiukan mustavalkoinen, mutta tuolta pohjalta on ollut hyvä ponnistaa eteenpäin omaan aikuisuuteen.
joten et tiedä mihin SRK kykenee! Olet ilmeisesti kovin nuori ja arvostat SRK:n julistamnaa "rauhan aikaa", jolooin SRK ei hyökkää kuulemme kenenkään kimppuun. Odotellaan taas kun SRK lopettaa "rauhan ajan" ja aloittaa sodan mummoja sekä nuorisoa vastaan niin näet...
Todella tyypillinen SRK-laisen haukkumisvuodatus. Eivät kaikki Maailman Ainoaa Oikeaa Uskontoanne arvostelevat ole elämässään epäonnistuneita vaikka sen niin siellä Oulussa haluatte kääntääkin. Etkö raukka kestä yhtään kritiikkiä?
sanottu tuo epäonnistunut elämä, mutta ymmärrän vastaajan ärtymyksen avauksen älyttömään yleistykseen. Objektiivinen kritiikki on aivan eri asia kuin sokea yleistys. Avausta lukiessa tulee ensin myötätuntoinen olo, mutta tuon yleistyksen myötä tulee helposti tilalle ärtymys. Yleistys on pahasta, koska tilanteita on vähintään yhtä monta kuin on perheitäkin. Voimia avaajalle, toivottavasti löydät elämässäsi ilon aiheita.
Sisälukutaitoa tarvitaan.
Jokainen täällä kirjoittaa tasan tarkkaan OMASTA NÄKÖKULMASTAAN. Jokainen mielipide on VAIN mielipide.
Jos, joku kirjoittaa vl-lastenkasvatuksen olevan ahdistavaa sun muuta, se on HÄNEN mielipiteensä.
Se on HÄNEN yleistyksensä.
Sitäpaitsi: yleistäminen on kivaa. ;)
Minusta on todella hyvä, että tulee äärimmäisiä kannanottoja.
Tuo aloittajan kommentti on sitäpaitsi varmasti totta monen kohdalla. Ja samanaikaisesti on totta myöskin tuo hänelle ensimmäisenä vastanneen kokemus.
Eli: on rakastavia vl-perheitä ja on niitä missä nyrkki puhuu. Ei se ole sen ihmeellisempää.
Eri asia on sitten miten sama uskonto voi vaikuttaa noin erilaiset ilmentymät. Mielestäni on absoluuttista hulluutta kun vl-saarnamies puhuu "yhdenkaltaisesta uskosta, ymmärryksestä ja mielestä". Se on hirvittävää ja usein vahingollista propagandaa. Näin etenkin siellä missä suojattomat lapset ja naiset joutuvat henkisen, hengellisen tai jopa fyysisen nyrkin puristukseen.
Mikäs juttu tuo nyt oli? Miksi avaajalla ei voisi olla rakkaudettomasta vl-kasvatuksesta huolimatta ilonaiheita elämässään? Oletko hieman mustavalkoinen vl-fundamentalisti?
Itsekin olen vl-perheestä ja vl-seurakunnasta. Lähdin seurakunnasta koska sen opetukset olivat osittain pahassa ristiriidassa Raamatun kanssa.
Kasvaminen kotona ei kuitenkaan ollut tunteetonta eikä julmaa. Hyvin perhe- ja sukukeskeinen "yhteisö" palveli minua turvallisen kasvuympäristön muodossa.
Meitä ei koskaan ole ilmiannettu puhujille tai muille. Vanhempani puhuttelivat minua itse, mutta jos olin toista mieltä, ei minua viety minnekään piinapenkkiin seuroihin puhujan haukuttavaksi. Vanhempani tekivät asiat hyvin selviksi puhumalla ja yleensä asiat selvisivät sillä. Nyt kun viime vaiheessa eivät enää selvinneet (löysin totuuden Raamatusta enkä seurakunnasta), he puhuivat kyllä murheensa muille vl-seurakuntalaisille helpottaakseen omaa taakkaansa. Sen jälkeen he ovat alkaneet rukoilla puolestani. Siinä osoitetaan todellista rakkautta!
Jokaista lasta hoidetaan vl-perheissä rakkaudella. Rajat voivat tuntua nuoresta tiukoilta, mutta itse pidin niitä turvallisina. En tiedä, missä olisin tällä hetkellä, jos minulla olisi ollut samat vapaudet kuin muilla ikäisilläni. Sitä saatiin kulkea kaupungilla yömyöhäiseen, ryypättiin, harrastettiin seksiä seksuaalisesti alaikäisenä. Näin jälkeenpäin olen erittäin kiitollinen vanhemmilleni siitä, että he eivät päästäneet minua maailman riettaaseen menoon mukaan, vaikka se silloin harmittikin.
Kiitos äidille ja isälle, ja enkeleitä teidän ja sisarusteni elämään!
ja kirjoituksesi perusteella kuulut heihin. "On parempi, ettei minun anneta tehdä mitään, koska en osaa hallita itseäni" on kaltaistesi pslami. On hyvä, että olet elänyt SRK:n nuhteessa elämäsi. Onnea sinulle.
Otsikkoni ei ole kovin kunnioittava, mutta kyllähän se on päivänselvää, että lapsilla ja nuorilla pitää olla selkeät pelisäännöt ja sen he ymmärtävät usein itsekin vanhempina. Vapaa kasvatus ei todellakaan ole hyväksi. "Juniorit" tarvitsevat turvallisuutta ja varmuutta.
Eli jokainen vl-perheen lapsi, joka vastustaa SRK:n voimassaolevaa syntilistaa tai muuten kapinoi, tulee heittää saatanalle saman tien?
Nouseeko hissi vintille saakka?
jos vain haluat. Jokainen lapsi ja nuori tarvitsee rajoja ja pelisääntöjä, olipa perhe vl, muslimi tai ateisti.
En kuulu vanhoillislestadiolaisiin, koska en voi tunnustaa heidän harhautuneita opetuksiaan. Tosin Jumala siunasi minua uskovaisella, turvallisella kodilla, jonka suojissa sain kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi.
Kirjoitit näin: "On parempi, ettei minun anneta tehdä mitään, koska en osaa hallita itseäni." Tähän voisin yhtyä siltä osin, että nuori ihminen ei todellakaan välttämättä hallitse itseään. Miksi niin monet nuoret sitten sortuvat alkoholiin ja huumeisiin, liian varhaisiin seksikokeiluihin jne. Vanhemmilla (oli kyseessä sitten vl tai ei vl) on kasvatusvastuu eikä vastuuta voi siirtää nuorelle sanoen: "Sinä olet jo niin iso että pärjäät itseksesikin." Totta kai vanhemmat päästävät irti viimeistään siinä vaiheessa kun nuori aikuiseksi kasvettuuaan tempaa itsensä irti, mutta rajat on hyvä olla alaikäisellä lapsella/nuorella. Koska kuulun isoon sukuun, olen nähnyt niin monen elämän tuhoutuvan juuri vanhempien vastuuttomuuden vuoksi. Sukuumme kuuluu eronneita, yksinhuoltajia, teinivanhempia (nuorin 16-vuotias), jätettyjä, alkoholiongelmista kärsiviä, raiskattu nainen jne. Tässä seurausta siitä, että vanhemmat ovat antaneet kaiken luottamuksen nuoriaan kohtaan.
Todellisuudessa nuori voi olla aika pallo hukassa oman itsensä kanssa. Keho muuttuu, mutta henkinen kehitys ei ehdi perässä. Uskonasiat tulevat henkilökohtaiseksi, sukupuoliasiat ja päihteet alkavat kiinnostaa... Nuori etsii omaa paikkaansa eivätkä "liian löysät ohjat" vanhempien suunnasta välttämättä helpota asiaa. Jossain täytyy olla se konkreettinen jalansija ja tuki, josta he ponnistavat ja johon nojata. Jos se ei ole vanhemmat ja näiden rakkaudella JÄRKEVÄSTI asettamat rajat, se täytyy etsiä muualta. Siinä tapauksessa se voi olla jatkuvasti vaihtuvat sukupuolisuhteet, päihteet jne.
Olisi kyllä liikaakin murheellisia esimerkkejä kerrottavaksi, mutta niitä en nyt ala kirjoittaa. Sanon vain vielä sen verran, että kun nuori alkaa pärjätä vanhempien asettamissa rajoissa, rajoja löysytetään pikkuhiljaa ja nuori oppii pikkuhiljaa ottamaan enemmän ja enemmän vastuuta itsestään, elämästään ja valinnoistaan. Kerrallaan irtipäästäminen saa nuoren eksyksiin, siitäkin voisin kertoa sinulle esimerkin 11-vuotiaasta huorasta, jonka taksa on 5 euroa per/hlö...
Minä en ole elänyt SRK:n nuhteessa nuoruuttani, olen vain saanut kasvaa terveiden vanhempieni kanssa, jotka eivät ole asettaneet rajoja SRK:n opetusten mukaan, vaan omantuntonsa mukaan lastensa parhaaksi.
Joita on ihan varhaislapsuudesta asti vahvasti alistettu ja hakattu "rakkauden nimessä" aivan varhuuslapsuudesta asti. Jos he olisvat saanet myös tukea ja hyväksyntää silloin he ymmärtäisivät paremmin eivätkä olisi ainakaan kaikkien alistettavissa.
olen kasvanut VL-perheessä ja kokemukseni on pääosin rakkaudentäyteinen kasvuympäristö, mutta kuvailemasi ilmiö kyllä kuulostaa minustakin tutulta. Nimittäin jossain vaiheessa VL-yhteisö on muuttunut Jumalaksi ja se, mitä siellä tapahtuu ja mitä siellä sanotaan, on tärkeintä. Ei se, mitä omatunto esim. vanhemmalle sanoo. Vanhemmuus arvotetaan sen perusteella, kuinka moni lapsista on pysynyt liikkeessä.Olen kuullut omin korvin erään äidin huokauksen lapsen sairastuttua vakavasti mieleltään. Suurin hätä hänellä ei suinkaan ollut, miten pystyisi parhaiten auttamaan lastaan, vaan "mitähän ne muut uskovaiset meistä nyt ajattelee. " Mielestäni se antaa jotain kuvaa liikkeen mahdollisuuksista tukea heikommassa asemassa olevaa. Menestyminen ja mammona ovat tärkeimpiä, eivät niinkään epäonnistuneet.Ei tietenkään voi yleistää, mutta tarttumapintaa minultakin löytyy olen kuitenkin suurimman osan keski-ikäisen ihmisen elämästä ollut liikkeen piirissä. Olen onnellisempi, kun osasin irroittautua.
antavat sen harjoittaa millaista vääryyttä, hengellistä ja henkistä väkivaltaa yhteisössään kenenkään siihen puuttumatta? Miksi se yhteisö on noin kieroutunut? Nauttivatko rivivl:tkin hoitokokouksen tunnelmasta, vai miksi niitä ei tuomita? Järkyttävää porukkaa!
säästyneet ainakin vielä väärältä hengeltä, jonka sielunvihollinen silloin tällöin heittää yllemme ja täten aiheuttaa murhetta ja surua.
Olen uskovainen, enkä ole kokenut sitten -70-luvun lopun, ko. väärää henkeä. Minä en pelkää SRK:ta. Siihen ei ole tarvetta. Samanlaisia pulliaisia siellä on kuin ketkä muut ihmiset tahansa. Samanlaisia syntisiä ihmisiä kuin kuka tahansa.
Meillä ei harrasteta vääryyttä eikä hengellistä ja henkistä väkivaltaa.Yhteisömme ei ole kieroutunut. Taitaa karsastus olla rikkana silmässäsi.
Naurettava väite on tuo kaiken huippu, että vl:set nauttisivat hoitokokouksista. On niitä vanhoja hoitokokousmenettelyjä tuomittu, mutta sinä et vain halua uskoa, mitä luet. Haluat aina vain kaivaa ja kaivaa vanhoja, kuluneita asioita esille.
uusille hoiutokokouksille. Kun edellisiäkään ei haluta selvittää, on siinä SRK:lla koko ajan pelotteena ovi auko uusille julmuuksille. Käykö aika pitkäksi uutta hoitokokousaaltoa odotellessa vai miksi olet niin katkera?
pieleen, jos tuolle karinille tarkoitit vastata. Hän ehkä itse saattoi ihmetellä jonkun katkeruutta, mutta ei kyllä itse vaikuttanut siltä, ehkä hieman kyllästyneeltä.
kyttämis- ja ilmiantojärjestelmänne olevan normaalia vapaan ihmisen käytöstä?
Katsohan täti hyvä joskus ympärillesi! Kenelle naapurisi toisiaan ilmiantavat? SRK:lle?
oikeasti ymmärrä, mitä ajat takaa. Esim. minulla ei ole minkäänlaista tarvetta kytätä toisten tekemisiä. Omissa on tarpeeksi tekemistä. "Katsohan täti hyvä joskus ympärillesi! Kenelle naapurisi toisiaan ilmiantavat? SRK:lle?" En enää ymmärrä tätä. En tosiaankaan. Sinä et voi puhua vl:sta.Minä olen vanhoillislestadiolainen, enkä tunne ketään tuollaista ihmistä. Ilmiantojärjestelmä! Tuo oli aika paksua. Uskomatonta! Elätkö edes tätä päivää...
Kuulostat katkerimmalta, mitä olen konsanaan kuullut.
juttua Pohjois-Koreasta ja kirjoitti vahingossa väärälle palstalle?
Kirjoittelu on ollut nyt kärjistettyä puolin ja toisin, mutta ilmiantojärjestelmä on vl-yhteisössä tosiasia. Olen itse sen kokenut ja usimmat ystäväni. Johtokunnan kokouksissa päätetään nuorten kohtaloista.
Ettekö ole vl:nä ollessanne koskaan kuullut uhkausta: "Joudut johtokunnan puhutteluun!", väitättekö ettette ole?
siinä on tainnut päästä käymään! Kuinka oikein hoksasitkaan? :D
ole tullut kuultua, nähtyä eikä koettua.
"Ettekö ole vl:nä ollessanne koskaan kuullut uhkausta: "Joudut johtokunnan puhutteluun!", väitättekö ettette ole?"
Vartuin juuri hoitokokousten jälkeen. Ehkä jotain tuollaista oli aiemmin?
Tai sitten olet tietämätön teini, joka kuvittelee tietävänsä jotain. Ihan sama.. kummin vaan.
Olen itsekin kasvanut vl-perheessä, mutta en voi allekirjoittaa kokemuksiasi. Luulisin nyt että sekoitat yleisesti perhekulutturierot lestadiolaisuuteen mikä ei minusta anna oikeudenmukaista kuvaa liikkeestä tai sen perheistä. Liikkeeseen mahtuu varmasti kaikkea, mutta niin myös sen ulkopuolelle. Vaikka naapurustossani asuu ei-uskova muusikkoperhe, jossa käytetään toisinaan kovaa kieltä, uhkailua, jopa väkivaltaa, en yleistäisi näkemääni ja kuulemaani kaikkiin ei-mahdollisesti uskoviin muusikoihin.
Elin lapsuuteni vl-perheessä ja sain rakkautta yllin kyllin. Minua pidettiin sylissä, halattiin milloin mistäkin iloisesta tai vähemmän iloisesta syystä ja huomioitiin persoonana. Saan samaa kohtelua edelleen, vaikka olen liikkestä lähtenyt. Rakkautta ei ilmennetä minulle rukoilemalla, vaan samoin arkikeinoin kuin ennenkin. Minuun ja perheeseeni pidetään yhteyttä, soitellaan arkikuulumisia, käydään kylässä ja sisaruksieni vl-perheen lapsia lähetetään meille viikonloppuisi ja lomilla vierailuille ilman sen kummempaa epäilyä. Saan ja oma perheeni saa rakkautta lapsuuden perheeltäni.
Totuin kotona työtekoon, mutta en kokenut työhön opettamista hyväksikäyttönä. Meille opetettiin perusasioita työntekemiseen ja omaan vastuullisuuteen liittyen. Siivoa jälkesi, älä teetä omaa laiskuuttasi muilla, ole rehellinen, ole oikeudenmukainen, huomioi muita jne. Meitä ei tapettu työnteolla, vaan opetettiin ottamaan henkilökohtaista vastuuta omista tekemisistä tai tekemättä jättämisistä, iän kartueessa enemmän ja enemmän.
Meillä käsiteltiin perheessä ilmenneet konfliktit perheen jäsenten kesken. Meillä olisi pidetty vääränä toimintana ilmiantamista, vanhempien epälojaaliutta lapsiaan kohtaan, tai toisten ihmisten asioiden penkomista. Meillä piti oppia vastaamaan vain omista tekemisistään. Mielipiteentasolla miellä ei myöskään edes tavoiteltu mitään konsesusta. Erilaiset temperamentit näkyivät ja kuuluivat perheessä. Ei vanhemmat vaatineet että meidän piti olla samaa mieltä asioista. Kaikki mielipiteet olivat sallittuja, kunhan muisti jättää tilaa toiselle ja kunnioittaa toisen näkemyksiä. Toisen tahallista loukkaamista tai vähättelyä pidettiin vääränä.
Käytä kokemuksiasi rakennuspalikoiksi omaan elämääsi ja toimi toisin jos koet ettet saanut perheeltäsi mitä olisi pitänyt. Älä toista virheitä. Valitse kumppaniksi myös ihminen, joka arvostaa samoja asioita kuin sinäkin. Anna rakentaavaa palautetta vanhemmillesi, jos et ole antanut. Jos eivät pysty ottamaan vastaan, etsi kuuntelija jostakin muualta, vaikka ammttiauttajalta.
maailmassa nähdään monenlaista perhesuhderakkautta. Riippuu, mihin vertaa itseään,.
KEKSI PAREMPI PROVO