Olen sairastanut pitkän aikaa kroonista ekseemaa, joka on keskittynyt lähinnä kämmeniin ja jalkapohjiin. Myös muualla kehossa on aika ajoin ihttumaa. Mitään kunnon hoitoa ei tunnu sairauteen löytyvän. Käveleminen ja käsillä työskentely on ihan surkeeta.
Alan olla jo epätoivon partaalla. Missään ei näy valoa, mitkään lääkkeet eivät tuo apua. Joka päivä samanalaista tuskittelua.
En tiedä enää, mitä teen ja kuinka pidän itseni kasassa, etten masennu ihan täysin.
Masennusta tässä kyllä jo on, ja sekin varmaan vain pahentaa oireita.
Onko ketään muuta, joka taistelee ihosairauden kanssa ja kuinka jaksatte päivästä toiseen?
Olisi mukava vaihtaa mielipiteitä, siitä saattaisi olla apua:/
Alan olla jo epätoivon partaalla. Missään ei näy valoa, mitkään lääkkeet eivät tuo apua. Joka päivä samanalaista tuskittelua.
En tiedä enää, mitä teen ja kuinka pidän itseni kasassa, etten masennu ihan täysin.
Masennusta tässä kyllä jo on, ja sekin varmaan vain pahentaa oireita.
Onko ketään muuta, joka taistelee ihosairauden kanssa ja kuinka jaksatte päivästä toiseen?
Olisi mukava vaihtaa mielipiteitä, siitä saattaisi olla apua:/
Vastaukset 4
Vanhimmat
käsissä kroonistunut atooppinen ihottuma, joka ei kuulemma parane enää. No, onhan se vuosia siinä ollut ja vaivannut. Aina saa olla rasvaamassa, käyttämässä vahvimpia kortisoneja ja puuvillahanskoja, ja siltikin iho tulehtuu aina välillä. Sitten ei kannella edes reppua, eikä tosiaankaan availla esim. pullonkorkkeja.. se on niiiin inhottavaa!
Ja tän kaiken lisäks lääkäri käski vaihtamaan koulua. Vuosia on etsitty syytä tohon ihottumaan, mutta sellaista ei ole. Pitää vaan yrittää välttää fyysistä työtä, kemikaaleja ja kaikkea muuta kivaa ja allergisoivaa.
Kaksi vuotta turhaan siis meni hortononmiksi opiskellessa..
Joten ymmärrän hyvin jos sinuakin ottaa pattiin tuo ihottuma!
Miulla sitö ei tosin (vielä) ole ku kämmenissä, mutta niitäkin ihmiset kattelee ja kammoksuu..
Otan osaa!
Kyllä nää on kettumaisia sairauksia. Käsillä kun olis pakko pystyä tekemään asioita. Ruoan valmistus hanskat käsissä ei ole kovinkaan kivaa. Sitten kun hanskat hautovat vielä käsiä, niin ne vaan pahenee.
Oletkos saanut mitään suun kautta otettavaa lääkettä, kortisonia tai antibioottia?
Minut on pumpattu täyteen niitä, kuurin ajan auttaa, mutta sitten alkaa taas uudelleen.
Tarkoittaneeko tuo kroonisuus sitten sitä, että on loppuelmänsä kärsittävä näitä?
Kumma ettei nykyaikana tällaiseen vaivaan keksitä kunnon hoitoa. Eikä saada selville, mikä näitä aiheuttaa.
Ootko käyny lukemassa netistä lääkäreiden kirjoituksia? Ei sielläkään näy uusia päivityksiä, tai siis mitään uutta tietoa sairaudesta.
Yritä jaksella. Jospa vielä joku päivä nämä vaivat jotenkin voitetaan.
Tsemppiä:)
Mulla on ollut seborrooinen ekseema tai atooppinen ihottuma (ei tiedä kumpi, kun oireet on samat ja hoitokin on samaa..) vajaa 2 vuotta. Välillä paranee, välillä pahenee. Mulla tulee päänahkaan rupia ja kainaloihin, korviin (siis korvalehtiin ihan joka puolelle) ja silmäluomiin ihottumaa ja haavoja. Hoitona on kortisoni- ja kortikosteroidivoiteet ja hiuspohjaan laitettavat liuokset. Onneksi mulla ei vielä ole ihottumaa käsissä, se on varmaan ihan järkyttävää; se rajoittaa elämää ihan hirveästi! Mulla ei paljon muita ulkonäköhaittoja oo, kun että en voi käyttää deodoranttia, joten paidankainalot voi joskus (lähinnä kuumina kesäpäivinä onneks) olla märkinä ja voin haista hieltä. Ja toistaiseksi noi lääkevoiteet on mulla kyllä auttanut, joten ihan toivotonta tää ihottuman kanssa kamppailu ei mulla oo.
Mutta sitten siihen masennukseen. Olin masentunut jo ennen kuin mulla puhkes toi ihottuma, joten ihottuma ei masennusta aiheuttanut. Se kyllä vähän syvensi masennusta, monta unetonta yötä kun on kutiavana itkeskellyt.. Voi tietenkin olla mahdollista, että masennus oli osaltaan laukaisemassa tota ihottumaa. Nykyään kamppailen lähinnä masennuksen kanssa, ihottuma hoituu siinä sivussa, kun ei tosiaan ole niin hankala kuin teillä kahdella.
Kyllä minkälainen ihosairaus tahansa on kurjaa. Että sinullakin on varmaan omat tuskasi.
Ulkonäköseikkana minä en ole pitkään aikaan enää välittänyt tästä. Kattoovathan ne kaupassa, kun kädet on karseen näköiset jos vaikka ottaa vaihtorahaa. Puhumattakaan jos on puuvillahanskat käsissä, mutta mitä väliä.
Tuota päänuppia minä vähän pelkään...Luultavasti yli puolen vuoden huonot yöunet vaikuttavat nekin. En ole varmaan nukkunut kuin pari kunnollista yötä. On kyllä helkkarin rankkaa.
Lisänä mulla on vielä astma, joka noilla helteillä paheni, lääkkeistä huolimatta.
Oon jo vähän miettiny, pitäiskö lähtee jollekin ammattiauttajalle (psykologi tms.) ettei pääsis kovin pahaksi.
Toisaalta en kyllä mitään mielialalääkkeitä haluaisi käydä popsimaan, mut jos jostain keskusteluista ois apua, en tiedä.