Asiasta mitään tietämättä, mutta mediaa ja muutakin kirjoittelua seuranneena voisin hyvin kuvitella, että case-Rusi meni jotensakin tähän tapaan:
Alpo Rusi ei ole mitenkään sympaattinen mies, vaan melko tiukka ja vaativa, joka ei kuvia kumartele eikä auktoriteetteja pokkuroi, kun hoitaa hommiaan. Niinpä ei ole ollenkaan mahdotonta, että Rusi on Ahtisaaren neuvonantajana toimiessaan tallonut isoille demarivarpaille. Ahtisaarihan ei ollut SDP:lle mieleen, kun hänet tuotiin kaatamaan Kalevi Sorsalle suunniteltu valtiomiesuran päätös. Ahtisaaren lähimpänä miehenä Rusi on ollut yhteydessä myös supoon, supohan on perinteisesti "presidentin poliisi". Näissä yhteyksissä on hyvin mahdollista, että Rusi on joutunut supon johdon kanssa viileisiin, ellei vihamielisiin väleihin.
Kun DDR:n Stasi-aineistosta sitten paljastui, että Alpo Rusin isoveli, Metsäteollisuuden ent. tiedottaja, Jukka Rusi, oli kiikutellut Metsäteollisuusliitossa kierrossa olleita hallituksen ja UM:n muistioita salkussaan DDR:n lähetystön saunan pukuhuoneeseen, josta ne käytiin kopioimassa, kun herrat saunoivat ja ryypiskelivät, niin Alpo Rusiin pottuuntuneille supon kavereille tarjoutui hyvä tilaisuus ryhtyä "epäilemään", että Jukan toimittamat paperit olivatkin peräisin Alpolta.
Kun Alpo Rusin nimi löytyi CIA:n Supolle toimittamista kortistofilmeistä "mahdollisena tietolähteenä", supo alkoi tulkita kaikkea DDR:n ja Stasin aineistoa sen oletuksen varassa, että myös Alpo oli agentti. Niinpä Alpoa juoksutettiin kuulusteluissa ja hiillostettiin armotta; yritettiin puristaa tunnustusta irti, mutta mitäs syytön tunnustaisi.
Supo ei kuitenkaan hellittänyt. Kun kuulustelujen hiillostus ei tehonnut, tieto epöilystä ja esitutkinnasta vuodatettiin mediaan ja valtiojohdolle. Supon Pohjois-Suomen tutkijat lavertelivat asian Koillis-Sanomien toimittajille saunareissulla, ja lehden päätoimittaja soitti Eero Lankialle. Lankia otti yhteyden Ahoon, joka oli jo kuullut asiasta Supon päälliköltä, Seppo Nevalalta.
Näin yritettiin Alpo Rusi painostaa tunnustukseen, mutta hän ryhtyikin kahta kovempaan puolustukseen, ja sai avukseen EU-komissaari Olli Rehnin, SK:n päätoimittaja Ruokasen ja muutamia muitakin nimekkäitä kqnsalaisia, joilla ei ollut omaa lehmää ojassa, mutta tunsivat Rusin ja tiesivät, ettei tämä ollut mikään agentti.
Ilmeisesti supo oli jo aikapäiviä tajunnut tehneensä virheen ja tutkineensa väärää miestä. Innokkuus päästä antamaan Rusille takaisin vanhoja kalavelkoja lienee kuitenkin sumentanut harkintakyvyn, kun tutkintaa jatkettiin yli kaksi vuotta ja mahtava aineisto - enimmäkseen meilikuvitusteoriaa täynnä - toimitettiin syyttäjälle, joka totesi, ettei näyttö riitä.
Mutta kiusa se on pienikin kiusa: kun näin nolosti kävi, niin syyttämättäjättämispäätös muotoiltiin niin, että riittävää näyttöä ei löytynyt TÖRKEÄSTÄ vakoilusta. Näin annettiin rivien välistä ymmärtää, että jotain näyttöä kuitenkin olisi ollut törkeää lievemmästä vakoilusta, joka kuitenkin oli jo vanhentunut.
Ei siis ole vaikea päätellä, että Rusin ajojahdin takanaq olivat vallantäyteiset ja herkkänahkaiset demarit, jotla Rusi oli Ahtisaaren avustajana suututtanut.
Se keitä nämä demarit ovat olleet on sinänsä yhdentekevää. Tapaus vaan osoittaa, millaisia demarit lopultakin ovat.
Nyt odotellaan millaisen korvauksen Alpo Rusi saa. Valtion maksettavaksi taitaa joka tapauksessa tulla melkoinen asianajolasku, koska vastaaja ei pystynyt oikeudessa näyttämään pienintäkään aineistoa siitä, että Rusiin kohdistetuille epäilyille olisi ollut sellaisia perusteluja, jotka olisivat osoittaneet yli kaksi vuotta kestäneen esitutkinnan aiheelliseksi.
Alpo Rusi ei ole mitenkään sympaattinen mies, vaan melko tiukka ja vaativa, joka ei kuvia kumartele eikä auktoriteetteja pokkuroi, kun hoitaa hommiaan. Niinpä ei ole ollenkaan mahdotonta, että Rusi on Ahtisaaren neuvonantajana toimiessaan tallonut isoille demarivarpaille. Ahtisaarihan ei ollut SDP:lle mieleen, kun hänet tuotiin kaatamaan Kalevi Sorsalle suunniteltu valtiomiesuran päätös. Ahtisaaren lähimpänä miehenä Rusi on ollut yhteydessä myös supoon, supohan on perinteisesti "presidentin poliisi". Näissä yhteyksissä on hyvin mahdollista, että Rusi on joutunut supon johdon kanssa viileisiin, ellei vihamielisiin väleihin.
Kun DDR:n Stasi-aineistosta sitten paljastui, että Alpo Rusin isoveli, Metsäteollisuuden ent. tiedottaja, Jukka Rusi, oli kiikutellut Metsäteollisuusliitossa kierrossa olleita hallituksen ja UM:n muistioita salkussaan DDR:n lähetystön saunan pukuhuoneeseen, josta ne käytiin kopioimassa, kun herrat saunoivat ja ryypiskelivät, niin Alpo Rusiin pottuuntuneille supon kavereille tarjoutui hyvä tilaisuus ryhtyä "epäilemään", että Jukan toimittamat paperit olivatkin peräisin Alpolta.
Kun Alpo Rusin nimi löytyi CIA:n Supolle toimittamista kortistofilmeistä "mahdollisena tietolähteenä", supo alkoi tulkita kaikkea DDR:n ja Stasin aineistoa sen oletuksen varassa, että myös Alpo oli agentti. Niinpä Alpoa juoksutettiin kuulusteluissa ja hiillostettiin armotta; yritettiin puristaa tunnustusta irti, mutta mitäs syytön tunnustaisi.
Supo ei kuitenkaan hellittänyt. Kun kuulustelujen hiillostus ei tehonnut, tieto epöilystä ja esitutkinnasta vuodatettiin mediaan ja valtiojohdolle. Supon Pohjois-Suomen tutkijat lavertelivat asian Koillis-Sanomien toimittajille saunareissulla, ja lehden päätoimittaja soitti Eero Lankialle. Lankia otti yhteyden Ahoon, joka oli jo kuullut asiasta Supon päälliköltä, Seppo Nevalalta.
Näin yritettiin Alpo Rusi painostaa tunnustukseen, mutta hän ryhtyikin kahta kovempaan puolustukseen, ja sai avukseen EU-komissaari Olli Rehnin, SK:n päätoimittaja Ruokasen ja muutamia muitakin nimekkäitä kqnsalaisia, joilla ei ollut omaa lehmää ojassa, mutta tunsivat Rusin ja tiesivät, ettei tämä ollut mikään agentti.
Ilmeisesti supo oli jo aikapäiviä tajunnut tehneensä virheen ja tutkineensa väärää miestä. Innokkuus päästä antamaan Rusille takaisin vanhoja kalavelkoja lienee kuitenkin sumentanut harkintakyvyn, kun tutkintaa jatkettiin yli kaksi vuotta ja mahtava aineisto - enimmäkseen meilikuvitusteoriaa täynnä - toimitettiin syyttäjälle, joka totesi, ettei näyttö riitä.
Mutta kiusa se on pienikin kiusa: kun näin nolosti kävi, niin syyttämättäjättämispäätös muotoiltiin niin, että riittävää näyttöä ei löytynyt TÖRKEÄSTÄ vakoilusta. Näin annettiin rivien välistä ymmärtää, että jotain näyttöä kuitenkin olisi ollut törkeää lievemmästä vakoilusta, joka kuitenkin oli jo vanhentunut.
Ei siis ole vaikea päätellä, että Rusin ajojahdin takanaq olivat vallantäyteiset ja herkkänahkaiset demarit, jotla Rusi oli Ahtisaaren avustajana suututtanut.
Se keitä nämä demarit ovat olleet on sinänsä yhdentekevää. Tapaus vaan osoittaa, millaisia demarit lopultakin ovat.
Nyt odotellaan millaisen korvauksen Alpo Rusi saa. Valtion maksettavaksi taitaa joka tapauksessa tulla melkoinen asianajolasku, koska vastaaja ei pystynyt oikeudessa näyttämään pienintäkään aineistoa siitä, että Rusiin kohdistetuille epäilyille olisi ollut sellaisia perusteluja, jotka olisivat osoittaneet yli kaksi vuotta kestäneen esitutkinnan aiheelliseksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Noin minäkin kuvittelisin asian suurin piirtein menneen.
Ahtisaari kehotti eilen supoa tunnustamaan reilusti virheensä.
Ahtisaarihan tuntee supon, kun oli sen kanssa presidenttinä tekemisissä kuusi vuotta ja sen jälkeenkin oman järjestönsä puitteissa.
Demareiden kieroilua tämä ei kuitenkaan selitä, ellei Nevala sitten ollut täysin Lipposen taskussa.
Lipposen ja Ahtisaaren välithän olivat olemattomat, koska Lipponen ajoi Ahtisaaren tilanteeseen, jossa istuvan presidentin olisi toiselle kaudelleen halutessaan ollut osallistuttava SDP:n esivaaliin Halosta, Paasiota ja Södermania vastaan.
Näiden tapahtumien valossa voisi olettaa, että myös Rusin ja SDP:n johdon välit kylmenivät pakkasen puolelle ja saivat Rusin siirtymään keskustaan ja kansanedustaja ehdokkaaksi.
Juuri tämä lienee ajanut demarit koston kierteeseen, "näyttämään" Rusille.
porukka ollut annelinkin kimpussa,hirressä roikottamassa,nyt saavat mitä ovat tilanneet.
Supo yritti epätoivoisesti saada näyttöä siitä, että juuri Alko Rusi olisi toimittanut veljelleen salassapidettäviä asiakirjoja stasille toimitettavaksi, mutta Rusin ja Rehnin yhteistoiminnan avulla jokainen supon yritys osoitettiin paikkansa pitämättömäksi.
Tästä huolimatta supo vuosi tutkinnan jatkuessa medialle tietoa siitä, että "veljekset toimivat yhteistyössä".
Aika tavalla ajojahdin makua tässä oli monen mielestä.