olen käyttänyt kannabista enemmän ja vähemmän vuodeta 2002 vuoteen 2005 asti jolloin tulin raskaaksi,v.2004 kärsin lievästä masennuksesta ja sain sepram merkkiset mieliala lääkkeet.raskausaikana poltin vielä alussa mutta lopetin pian ja olin avoin asiasta neuvolassa ja kävin juttelemassa vauvaperheyksikössä koko raskauteni ajn tuntemuksistani sekä huumetesteissä.-06 keväällä synnytin terveen pojan ja siitä alkoi äitiyden ihanuus,poika kärsi vatsavaivoista monta kuukautta,ja oma vatsani oireili myös,stressiä oli jatkuvasti koska pojan isä asuu kanssamme mutta ei ihan pienimpänä vauva-aikana osallistunut syöttöihin,heräämisiin jne.myöskin muut hoitomahdollisuudet olivat/ovat meillä hyvin pienessä.stressi alkoi kasvaa ja aloin potea syyllisyyttä olenko hyvä äiti,vaikka neuvola ym.tahot ja ystävät kehuivat että poika voi hyvin,silti epäilin.podin ja poden syyllisyyttä kaikesta,jos jätin pojan lelujen kanssa pinnikseen leikkimään kun kävin tupakalla tai sitteriin istumaan silloin kun poika ei vielä liikkunut tai pidänkö liian vähän sylissä,huomioinko ensin omia halujani ja tarpeitani ennen kuin pojan..jne.painoni alkoi heittelehtiä,samoin päänahkani hilseilee ja punoittaa.suhde mieheeni on hyvä mutta emme juuri harrasta seksiä tai helli toisiamme,olemme kuin yhdessä asuvat ystävät vaikka käytämme toisistamme nimeä kulta tai rakas..olemme kasvaneet yhteen,emmekä myöskään tee kaksin tai kolmisin mitään,isä on pojan kanssa jos minulla on virallinen meno,ei muuten.
onneksi joskus edes leikkii pojan kanssa,mutta ei vie ulos ym.hänellä on myös vanhempia lapsia joita tapaa viikottain.
itse en käy missään,siksipä olen joskus viikonloppuna nauttinut yhden kannabissätkän tavallan vaan rentoutukseni arjesta jotenkin,pojan aikana en ikinä polta enkä arkisin muutenkaan.siitäkin syyllistän itseäni ja kaikesta muustakin koko ajan.mietin mitä minusta ajattelevat naapurit,neuvola jne.olen valtavan ahdistunut koko ajan,pojalle pidän koko ajan kuitenkin normaalia arkea,leikitään,käydään puistossa,ystävillä kylässä,hassutellaan..poika myös nukkuu hyvin ja syö normaalisti,on aina hymyssä suin!
silti koko ajan tunnen että olen huono äiti,pojan itkuista syytän itseäni ja siitä että olen tälläinen.
Lopetin mielialalääkityksen kesäkuussa lääkärin ehdotuksesta ja nyt mietin et lopetinko liian aikaisin ja että olisinko sairastumassa taas masennukseen kun tämä ahdistava itseanalysointi ja epäluuloisuus vaivaa koko ajan vai onko tämä vaan herkkää vaihetta kun vastaan kaikesta ja omaa aikaa ei ole käytännössä yhtään ja poika on iholla kuitenkin koko ajan?onko kellään mitään kokemusta tai jotain piristävää kommenttia,oon tosi ahdistunut ja käyn kuin jotenkin ylikierroksilla koko ajan!
OLEN KIITOLLINEN KAIKISTA VASTAUKSISTA!
Hyvää syksyä kaikille!
onneksi joskus edes leikkii pojan kanssa,mutta ei vie ulos ym.hänellä on myös vanhempia lapsia joita tapaa viikottain.
itse en käy missään,siksipä olen joskus viikonloppuna nauttinut yhden kannabissätkän tavallan vaan rentoutukseni arjesta jotenkin,pojan aikana en ikinä polta enkä arkisin muutenkaan.siitäkin syyllistän itseäni ja kaikesta muustakin koko ajan.mietin mitä minusta ajattelevat naapurit,neuvola jne.olen valtavan ahdistunut koko ajan,pojalle pidän koko ajan kuitenkin normaalia arkea,leikitään,käydään puistossa,ystävillä kylässä,hassutellaan..poika myös nukkuu hyvin ja syö normaalisti,on aina hymyssä suin!
silti koko ajan tunnen että olen huono äiti,pojan itkuista syytän itseäni ja siitä että olen tälläinen.
Lopetin mielialalääkityksen kesäkuussa lääkärin ehdotuksesta ja nyt mietin et lopetinko liian aikaisin ja että olisinko sairastumassa taas masennukseen kun tämä ahdistava itseanalysointi ja epäluuloisuus vaivaa koko ajan vai onko tämä vaan herkkää vaihetta kun vastaan kaikesta ja omaa aikaa ei ole käytännössä yhtään ja poika on iholla kuitenkin koko ajan?onko kellään mitään kokemusta tai jotain piristävää kommenttia,oon tosi ahdistunut ja käyn kuin jotenkin ylikierroksilla koko ajan!
OLEN KIITOLLINEN KAIKISTA VASTAUKSISTA!
Hyvää syksyä kaikille!
Vastaukset 4
Vanhimmat
ahdistus ja ylikierroksilla käyminen johtuu kannabiksesta, ensimmäisenä heitä helvettiin moinen aine. Viikonloppuisin voit ottaa olutta tai siiderii, ihan mikä vaan laillista on. Silloin voisi olla joku hoitaja niin pääset uloskin, tai ei se vauva säry jos kotonakin pari pulloo ottaa rentoutuakseen eikä se ole synti.
Tupakalla voit käydä jos poika tosiaanki on sellaisessa paikassa missä ei oo vaaraa, sitteri tai pinnis.
Jos sinusta tuntuu että masennus valtaa mielen, puhu neuvolassa. Mutta syypää siihen on toi huumaava myrkky mitä silloin tällöin käytät. Annan ystävänä tämän neuvon: Se ei suo sinulle pitkäaikaista nautintoa toisin kuin lapsesi kehittymisen seuraaminen. Lopeta ihmeessä nyt kun voit.
Sä oot niin kauan HUONO äiti, kun poltat kannabista....
Ooksä tosiaan noin tyhmä? Älä olis tenavaa tehny, jos et osaa tommasta paskan käyttöä lopettaa...
Säälin tosiaan sun lasta!!!!!
Lopeta sen käyttö...Niin tulet varmasti hyväksi äidiksi...ja sun olo paranee....
paras äiti sun lapsellesi, koska sä olet hänen äiti ja hänen ainoa äiti..
Moi!
Voisitko Sinä ajatella hakevasi apua? Että saisit jutella tuntemuksistasi jonkun ammatti-ihmisen kanssa (esim.kriisikeskuksessa, josta varmaankin osataan tarvittaessa ohjata eteenpäin). Joskus jo se helpottaa, kun saa käydä ääneen asioitaan läpi luotettavan ihmisen kanssa, niin omat ajatukset selkiytyy. Jaathan taakkojasi.
Luotettavaa lastenhoitoapuakin taitaisit tarvita. Ei ihmisen tarvi yksin jaksaa kaikkea. Pieni poikasi on varmasti suloinen, ja koitat parhaasi mukaan häntä hoitaa.
Huumeet ei kyllä ikinä kannata, ne pilaa ja sotkee vaan lopulta asiat.
Tuli vielä mieleeni, että onko paikkakunnallasi perhekerhoa tai vastaavaa, jossa voisit tavata muita äitejä lapsineen? Muutenkin siellä käyminen voisi tuoda vaihtelua arkeen:)
Kaikkea hyvää Sulle, lapsellesi ja miehellesi toivon! Ilonpilkahduksia alkavaan syksyyn.
T