Vanhoillislestadiolaiset kuuluvat evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Mutta onko vanhoillislestadiolaisuuden opetus luterilaisen opetuksen mukaista?
Yksi kirjoittaja alla ketjussa epäilee tätä.
- - -
Kirjoittaja täällä sanoi:
> Lutherin oppi kun on VL:ienkin opin perustana.
Jos tuo pitää paikkansa, ei vl-uskovainen voi kuulua ortodoksikirkkoon.
Ortodoksit pitävät itseään ainoana oikeana, alkukirkon perinteen jatkajana. Kun ero 300-luvulla nyk. katoliseen kirkkoon tapahtui, ortodoksit ovat sen jälkeen kehittäneet omaa traditiotaan kokonaan erillään. Ortodoksikirkon piirissä on omia ryhmittymiään, mutta kirkolla ei ole yhteyttä enempää katolilaisuuteen kuin reformoituihinkaan kirkkoihin (reformaatio = uskonpuhdistus).
Luther on ortodokseille kauhistus. Ehkä pahempi vääräoppinen kuin paavi.
Luterilaisilla ja ortodokseilla ei ole edes ehtoollisyhteyttä.
Ihmetyttää tällä palstalla rehottava laaja tietämättömyys!
SRK:n linjauksista on tullut vahvasti sellainen käsitys, että nykyinen vl-opetus ei ole luterilaisen opetuksen mukaista.
Vanhoillislestadiolaisuus oli luterilaista vielä 1940-50-luvulla, vanhoista saarnoista päätellen.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000028765116
Yksi kirjoittaja alla ketjussa epäilee tätä.
- - -
Kirjoittaja täällä sanoi:
> Lutherin oppi kun on VL:ienkin opin perustana.
Jos tuo pitää paikkansa, ei vl-uskovainen voi kuulua ortodoksikirkkoon.
Ortodoksit pitävät itseään ainoana oikeana, alkukirkon perinteen jatkajana. Kun ero 300-luvulla nyk. katoliseen kirkkoon tapahtui, ortodoksit ovat sen jälkeen kehittäneet omaa traditiotaan kokonaan erillään. Ortodoksikirkon piirissä on omia ryhmittymiään, mutta kirkolla ei ole yhteyttä enempää katolilaisuuteen kuin reformoituihinkaan kirkkoihin (reformaatio = uskonpuhdistus).
Luther on ortodokseille kauhistus. Ehkä pahempi vääräoppinen kuin paavi.
Luterilaisilla ja ortodokseilla ei ole edes ehtoollisyhteyttä.
Ihmetyttää tällä palstalla rehottava laaja tietämättömyys!
SRK:n linjauksista on tullut vahvasti sellainen käsitys, että nykyinen vl-opetus ei ole luterilaisen opetuksen mukaista.
Vanhoillislestadiolaisuus oli luterilaista vielä 1940-50-luvulla, vanhoista saarnoista päätellen.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000028765116
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vanhoillislestadiolaisuus on todellista luterilaisuutta. Muut ovat pois poikenneita.
Ei voi olla. Jo käsite "armoneuvot" on Lutherilla ja kristinopissa erilainen kuin nykyinen SRK:n opetus.
SRK:n käsite "armoneuvot" tarkoittaa SRK:n kehitätmiä sääntöjä ja kieltoja jotka ovat evankeliumin ehtona. Kuhani Uljas puheessaan valkealassa vahvisti tämän. Hän vakuutti, että seurakunnan armoneuvot kuuluvat Raamatun rinnalle tasa-arvoisina uskon perustana.
Luther taas opettaa, että armoneuvot ovat nämä kolme: Jumalan sana, rippi ja sakramentit (kaste ja ehtoollinen), ja ne synnyttävät uskon ja vahvistavat sitä.
Muita "armoneuvoja" ei kristinoppi tunne. Myöskään mitään perinnemääräyksiä ei voida nostaa autuuden ehdoksi (esim. televisiokielto, ehkäisykielto).
Palaan asiaan myöhemmin.
Avasin sivun odotellessani leipätaikinan kohoamista.
Voin kuitenkin jo nyt kertoa sen, että isäni isä kuului aikoinaan ortodoksikirkkoon, ja oli samalla VL puhuja.
T. Alpo
Jatko, vastaukseen >>asiaa puhut>Mauri Kinnunen
Rauhanyhdistyksen jäsenistä huomattava osa kuului tai oli kuulunut ortodoksiseen kirkkoon
Lestadiolainen herätysliike on suomalaisista herätysliikkeistä ainoa, joka on onnistunut ylittämään kieli- ja kansallisuusrajat. Se on herätysliike, jolle myöskään kirkkokuntarajat eivät olleet esteenä. Lestadiolaisuus saavutti 1880-luvulta alkaen vankan kannatuksen pohjoiskarjalaisten ortodoksien keskuudessa. Aivan 1800-luvun lopulla alkoivat herätykset myös venäläisten keskuudessa Pietarin seudulla.> Talollisenpoika, työmies Matfeij (Matti) Mutanen syntyi 1.9..1856 (Liperin ev.lut. seurakunnan muuttaneiden luettelossa syntymävuodeksi on annettu 1862) Liperin Särkijärvellä (Harmaasalo) edellä mainittujen Ivan ja Anna Mudasen kolmanneksi vanhimpana lapsena. Koko perheen liittyessä ilmeisesti 1880-luvulla lestadiolaisuuteen, myös Matti Mutanen .omaksui uuden uskonvakaumuksen. Matti Mutanen oli kaiken kaikkiaan neljä kertaa naimisissa. Ensimmäisen avioliiton hän solmi vuonna 1878 Anna Naumasen kanssa (k. 2.9.1878), toisen 10.7.1885 Maria Petrovin kanssa, kolmannen 8.2.1888 Kaisa Stiina Leppäsen (k. 24.8.1907) kanssa ja neljännen 28.6.1908 Eeva Kristiina Jäppisen kanssa (s. 20.8.1881 Rautalammilla). Matti ja Eeva Mutanen muuttivat kirkonkirjojen mukaan perheineen 14.9.1928 Liperistä Jyväskylän maaseurakuntaan. Perhe asui kuitenkin käytännössä monilla eri paikkakunnilla jo ennen virallista poismuuttoa Liperistä. Matti Mutanen työskenteli rautatietyömailla eri puolilla Itä-Suomea ja perheen lapset ovat syntyneet Joensuussa (1909), Ristiinassa (1911), Pieksämäellä (1913) sekä Jyväskylässä (1916). Saarnaajana Matti Mutanen toimi ainakin 1900-luvun alkuvuosina. Hänet mainitaan vuonna 1911 laaditussa vanhoillisten saarnaajien luettelossa. Jossakin vaiheessa Matti Mutasen saarnaajatoiminta kuitenkin lakkasi ja hän ei ollut viimeisinä elinvuosinaan mukana vanhoillislestadiolaisten toiminnassa.
"vain me" seurakuntaoppinsa ansiosta.
kts.
Kuusjärvellä[37] lestadiolaisuuden toiminta alkoi 1880-luvun alussa. Pitäjän ensimmäisenä lestadiolaisena varmentamaton perimätieto pitää Outokummun Mustakankaan Lappalan isäntää Mikko Lappalaista.[38] Hänen kerrotaan kääntyneen lestadiolaisuuteen suolanhakumatkallaan Oulussa. Seurakunnan piispantarkastuskertomuksista löytyy ensimmäinen maininta lestadiolaisuudesta vuodelta 1891. Siinä Gustaf Johansson hyökkäsi voimakkaasti liikettä vastaan:
"Mitä harhaoppeihin tulee, on seurakunnassa vähin laestadiolaisia. En nyt puhu paljo, sen vaan sanon, että laestadiolaisuus asettaa lahkokuntansa Kristuksen sijalle. Kun Luteerus ja Raamattu sanoo, että kristityksi tullaan Kristuksen kautta ja Kristuksen kautta tullaan seurakuntaan, niin tämä lahkokunta sanoo, että ainoastaan seurakunnan kautta tullaan Kristuksen tykö ja tässä se on PAAVIKUNNAN kannalla. Sillä niin opettaa ja opetti paavi. Ja se on suuri erotus, niin suuri että paavikunnan oppi on aivan väärä ja niin tämän lahkokunnankin. Kristus tahtoo itse antaa syntejä anteeksi joka päivä, Kristus tahtoo itse puhdistaa verellänsä, eikä kärsi, että häneltä otetaan se kunnia pois. Se mitä Raamattu puhuu veljen vakuuttamisesta ja lohduttamisesta on toinen asia. Sillä kun sille asemalle on jouduttu, että kielletään ihminen suoraan menemästä Kristuksen tykö, niin se on hirveä harhaoppi, se on kauhea oppi. Ken ei Kristukselta ota synnit anteeksi, ken ei Kristuksen kanssa elä, se ei kristitty ole. Kristitty voi sitte tarvita ajoittain muitten lohdutusta ja virvoitusta, vaan se on toinen asia. Se on kumma, että luterikunnan keskessä on tuommoinen lahko syntynyt, mutta se on kuoleva omaan köyhyyteensä. Jumalan henki on raitis, on puhdas, nöyrä ja siveä, vaan tämän lahkon ei ole raitis, ei puhdas eikä siveä. Minä toivoisin, että lahkokunta palajais harhateiltään. Sillä ei siinä rauhaa saada, vaikka kerskutaan. Se vakuutus, jonka lahkokunta antaa, ei kestä monta tuntia ja niin se on uudestaan saatava. Mutta Jumala painaa sydämeen oman rauhansa. Suokoon Jumala, että Suomen kansa pysyisi raittiissa uskossa kaidalla tiellä, kun koetukset esille tulevat."[39]
Ei tähän voi mitään lisätä, eikä mitään ottaa pois.
Olisi siinä SRK:lle miettimistä.
T. Alpo
Todella kirkas oivallus löytyy tuosta tekstistä!!
Vanhoillislestadiolaisuus merkitsee paluuta jonkinlaiseen katolilaisuuteen.
Paluuta siihen josta Luther ja muut uskonpuhdistajat ovat meidät vapauttaneet!
Omasta yhteisöstä on SRK:ssa tehty uskomisen kohde.
lestadiolaisuudesta 1800-luvun loppupuolelta. Eihän silloin mitään SRK:ta ollut vielä olemassakaan. Lestadiolaisuus on näköjään alkuajoiltaan asti ollut 'avainten valta'-oppia, eli Kristuksen yhteyteen on päässyt vain heidän kauttansa.