Apua! Mua pelottaa! Vauva siis nyt viikolla 37 edelleen "nurinniskoin", eli tänään mulla on sitten synnytystapa-arvio. Aikaisemmin aattelin, että ehdottomasti yritän alakautta, jos vaan antavat luvan, koska pelkään sektiota... Mutta nyt olen alkanut pelätä vielä enemmän perätilasynnytyksen yrittämistä alakautta; se ilmeisesti aika usein päättyy kuitenkin hätäsektioon, mikä olisi kaikkein kauheinta.
Tuntuu että on vaan huonoja vaihtoehtoja ja eniten stressaa, jos joudun itse näillä heikoilla lääketieteellisillä tiedoillani asian päättämään. Kun netistä etsii tietoa tai lääkäreiltä/kätilöiltä kysyy asiaan, niin aina saa eri tietoa....
Melkein toivon, että määräisivät ehdottomasti suunnitellun sektion, silloin ei ainakaan olisi asiassa sen enempää pähkäilemistä. Tiedän että kyseisessä sairaalassa ylpeilevät jonkin verran sillä, miten harvoin sektioita heillä tehdään ja kannustavat äitejä synnyttämään erikoistapauksissakin alakautta, jos vaan fysiikka antaa myöten. Pelkään että yrittävät taivutella minut alatiesynnytykseen vain pitääkseen tilastonsa nätteinä!! Mutta ehkä turha pelko, kaipa ne ovat ammattilaisia, eivätkä aseta turhaan vaaraan vauvani henkeä ja omaa kroppaani...?
Sektion kannalle olisin tällä hetkellä vähän taipumassa - jos vauva nyt ei sitten tee yllätyskääntymistä parin seuraavan vkon aikana; ah, olispa se ihanaa! - mutta siinäkin pelottaa monet jutut. Itseni kannalta tietty haavan hoitelu ja kipu jälkikäteen, mutta lähinnä vauvan kannalta esim. se, että sektion sanotaan mahdollisesti altistavan astmalle, allergioille jne... En kyllä yhtään tiedä, kuinka iso riski siihen oikeasti on, kuinka yleistä?? Olisin niin halunnut NORMAALIN synnytyksen! :( Mutta kaikkea ei tietenkään aina voi saada.....
Lähinnä tietenkin toivon vauvan kannalta turvallisinta ratkaisua, mutta pakko myöntää että etenkin näin ensisynnyttäjänä kauhistuttaa perätila alakautta, ihan jo kipujen takia ja mahdollisen pitkittymisen etc. Ja olen kuullut, että vauva voi helpommin vammautua synnytyksessä tullessaan ulos väärinpäin ja onhan kai hapenpuutekin yleisempää kuin ns. normisynnytyksessä....
Voi ei, on pää ihan hajalla, enkä tiedä enää mitään. Kauheaa jos käskevät tänään päättämään. Toisaalta ihanaa olis saada asiaan selvyys suuntaan tai toiseen, viime yönäkään en nukkunut kun pyörittelin vaan eri vaihtoehtojen plussia ja miinuksia päässäni.
Tästä tuli nyt kauhea romaani, toivottavasti joku edes jaksoi lukea läpi. Ja tietty olisi kiva kuulla onko joku nyt tai ollut aiemmin samanlaisessa tilanteessa.......
Tuntuu että on vaan huonoja vaihtoehtoja ja eniten stressaa, jos joudun itse näillä heikoilla lääketieteellisillä tiedoillani asian päättämään. Kun netistä etsii tietoa tai lääkäreiltä/kätilöiltä kysyy asiaan, niin aina saa eri tietoa....
Melkein toivon, että määräisivät ehdottomasti suunnitellun sektion, silloin ei ainakaan olisi asiassa sen enempää pähkäilemistä. Tiedän että kyseisessä sairaalassa ylpeilevät jonkin verran sillä, miten harvoin sektioita heillä tehdään ja kannustavat äitejä synnyttämään erikoistapauksissakin alakautta, jos vaan fysiikka antaa myöten. Pelkään että yrittävät taivutella minut alatiesynnytykseen vain pitääkseen tilastonsa nätteinä!! Mutta ehkä turha pelko, kaipa ne ovat ammattilaisia, eivätkä aseta turhaan vaaraan vauvani henkeä ja omaa kroppaani...?
Sektion kannalle olisin tällä hetkellä vähän taipumassa - jos vauva nyt ei sitten tee yllätyskääntymistä parin seuraavan vkon aikana; ah, olispa se ihanaa! - mutta siinäkin pelottaa monet jutut. Itseni kannalta tietty haavan hoitelu ja kipu jälkikäteen, mutta lähinnä vauvan kannalta esim. se, että sektion sanotaan mahdollisesti altistavan astmalle, allergioille jne... En kyllä yhtään tiedä, kuinka iso riski siihen oikeasti on, kuinka yleistä?? Olisin niin halunnut NORMAALIN synnytyksen! :( Mutta kaikkea ei tietenkään aina voi saada.....
Lähinnä tietenkin toivon vauvan kannalta turvallisinta ratkaisua, mutta pakko myöntää että etenkin näin ensisynnyttäjänä kauhistuttaa perätila alakautta, ihan jo kipujen takia ja mahdollisen pitkittymisen etc. Ja olen kuullut, että vauva voi helpommin vammautua synnytyksessä tullessaan ulos väärinpäin ja onhan kai hapenpuutekin yleisempää kuin ns. normisynnytyksessä....
Voi ei, on pää ihan hajalla, enkä tiedä enää mitään. Kauheaa jos käskevät tänään päättämään. Toisaalta ihanaa olis saada asiaan selvyys suuntaan tai toiseen, viime yönäkään en nukkunut kun pyörittelin vaan eri vaihtoehtojen plussia ja miinuksia päässäni.
Tästä tuli nyt kauhea romaani, toivottavasti joku edes jaksoi lukea läpi. Ja tietty olisi kiva kuulla onko joku nyt tai ollut aiemmin samanlaisessa tilanteessa.......
Vastaukset 9
Vanhimmat
joulukuussa kun huomattiin että kaveri massussa on väärinpäin.
Mulla ei kyseessä ollut mistään normi perätilasta vaan vaavi istui jalat kohdunsuulla.
Yritettiin kääntää sairaalassa mutta sattui ihan saatanasti eikä vauva suostunut kääntymään.
Päätin heti että en ala edes yrittämään alakautta synnytystä vaan haluan sektion.
Selostivat kyllä mulle, että jos synnytän alakautta niin paikalla on aina lastenlääkäri joka vetää lapsen pään esiin ja kaikki on turvallista mutta halusin sektion.
Kukaan ei kyseenalaistanut sitä sillä mulla oli jo ikää 37v ja kyseessä eka lapsi.
Yksi lekuri oli hiukan nyrpeänä mutta kun kätilö sanoi että rouva on päättänyt asian niin jätti sen sitten siihen.
MÄkin pelkäsin eniten sitä, että kun pää ei ole tulossa ekana niin kivut on kovemmat ja voi tulla lonkkaluksaatio, happivaurioita aivoihin jne.
Mulle varattiin aika elektiiviseen sektioon ja vauva leikattiin maailmaan 2 pvää ennen laskettua aikaa.
Spinaalipunktio epäonnistui sillä mulla ei puutunut maha kunnolla joten minut nukutettiin ja meni tääkin suunniteltu vähän niinkuin hätäsektioksi.
Kaikki meni loistavasti, vauva oli ulkona maailmassa 2 minuutissa ja ainut mikä oli ikävää oli se että itse makasin heräämössä enkä nähnyt heti vauvaa mutta lapsesta tuli sitäkin läheisempi isänsä kanssa joka oli ensi hetkestä alkaen hänen kanssaan.
Minut leikattiin perjantaina ja tiistaina päästiin kotiin.
Paranin tosi hyvin sektiosta ja mitään jälkijuttuja ei ole tullut.
Mulle tässä valinnassa oli tärkeintä lapsi.Viis siitä jos itseen sattuu pidemmän aikaa mutta ainahan sitä on särkylääkettä.Halusin varmistaa että vauvalla on kaikki hyvin.
En kiellä sitä etteikö sektiossakin ole riskinsä mutta ammattinsa osaavat ihmiset tekevät työnsä varmasti huolella ja pakko oli vain luottaa heihin.
Tietysti kannattaa yrittää itse käyttää kaikki konstit jos vaikka vauva kääntyisi mutta aika loppuaikana se on mahdotonta kun vauva on jo niin iso ettei mahdu kääntyilemään.
Tee kuten parhaaksi näet mutta sektio oli mulle paras ja ainoa vaihtoehto.
Tsemppiä ja mukavaa vauva-aikaa kun vihdoin saat vauvasi maailmaan =)
Itse olin samassa tilanteessa pari viikkoa sitten. Koko ajan oli puhuttu että vauva on raivotarjonnassa mutta kun neuvolassa oli uusi lääkäri,epäili hän että vauva on perätilassa. No se varmistettiin ultralla ja sitten Kättärille aika käännösyritykseen. Kättärillä ei pystytty käännöstä edes yrittämään kun oli kaveri niin jämäkästi paikoillaan! Siinä sitten piti tehdä päätös kuinka synnytetään. miehen kanssa tätä oltiin kovasti pähkäilty jo kotona viikon verran. Paljon on synnytyksiä jossa kaikki mennyt hyvin,mutta aika moni tosiaan päätyy joka tapauksessa hätäsektioon,niinkuin sanoitkin. Ja olen niin paljon lukenut juttuja joissa on sattunut jotain ikävää vauvalle,joten me ei uskallettu ottaa mitään riskejä vauvan suhteen ja päädyimme näin sektioon. Sektio on minua alusta asti pelottanut kaikkein eniten ja nyt siihen mennään mutta ei voi mitään. Haluan vauvan ehjänä syliin ja meidän mielestä parhain ratkaisu on tuo sektio. Todella vaikea päätös mutta helpotti kun sai sen tehtyä Nyt on ollut aikaa valmistautua tähän päätökseen...oli se nyt sitten mikä tahansa. Onhan sitä normisynnytyksessäkin riskinsä kuten myös sektiossakin mutta joku on valittava! Tsemppiä sulle päätökseen!!!
p.s. itsellä sektio 4 päivän päästä,hiu!!!
kummallekin vastaajalle! helpottaa lukea muiden samassa tilanteessa olleiden viestejä. Ekan vastauksen luin jo aamulla ennen synnytystapa-arvioon menoa ja toisen nyt sitten sen jälkeen. Ja kumpikin helpotti oloa jotenkin ja vahvisti tunnettani siitä, että sektio on nyt oikea ratkaisu.
Kuten Pipa, myös minä olen alusta asti pitänyt sektiota KAIKKEIN huonoimpana vaihtoehtona, mutta nyt kun tässä tilanteessa ollaan, niin mieluummin silti valitsen suunnitellun sektion kuin hätäsektion ja leikkimisen vauvan terveydellä.
Lääkärin mukaan edellytykset alatiesynnytykseen ois olemassa: vauva on nyt arvion mukaan kolmikiloinen, ei mikään jätti siis. Asento on periaatteessa sopiva alatiesynnytykseen ja samoin oma fysiikkani. Mutta sanoi myös, että pitää olla tosi motivoitunut synnyttäjä ja jos vähänkin itseä epäilyttää, ei kannata alkaa "kokeilemaan" tuommoista riskisynnytystä. Kun lääkäri sitten mainitsi sen, että synnytyksestä tulisi luultavasti pitkä ja rankka ja ETENKIN sen, että vaarana on lopussa vauvan hapenpuute, napanuora kaulan ympärillä tms. ("vaikka YLEENSÄ kaikki meneekin ok"), olin jo mielessäni päättänyt: sektio. Vaikka kaikki YLEENSä menisi ok, niin se ei hirveästi helpota oloa siinä vaiheessa, jos omassa tapauksessa joku sitten meneekin pieleen!!
En ole leikkauksesta innoissani, mutta vielä vähemmän haluan alkaa testailemaan omia rajojani tällä asialla, leikkimään kovahermoista ja pelailemaan vauvan terveydellä/hengellä!! Isänikin kollegan vaimo synnytti perätilasta alakautta ja siinä vammautuivat sekä äiti että vauva... :( En halua ottaa riskiä.
Eli sektio sovittiin kahden viikon päähän. Jos vielä tulen toisiin ajatuksiin voin perua, mutta enpä usko - jos ei vauva sitten tee ylläri-kuperkeikkaa. :)
Kunhan vauva nyt vaan pysyisi sisällä tuohon sovittuun päivämäärään asti. Kohdunsuu oli nimittäin sormelle auki ja lääkäri pystyi koskemaan vauvan peppua! Mutta se ei liene kauhean epätavallista näillä viikoilla, eikä välttämättä tarkoita sitä, että tulokas ois just plumpsahtamassa maailmaan. ;)
Sulle Pipa rutkasti onnea matkaan ja kaikkea hyvää sektioon! Kyllä sen kestää, jos saa ehjän vauvan sitten lopussa syliinsä. Olisi niin kiva vielä kuulla susta synnytyksesi jälkeen: jos ehdit ja viitsit, niin laita vaikka tähän samaan ketjuun pieni viesti siitä, kuinka teillä meni...
Pikkusen vaan ihmetyttää tuo lääkärien touhu, ikään kuin sysäävät vähän vastuuta päätöksestä synnyttäjälle! Se on minusta ikävää, kun muutenkin on tietysti peloissaan eikä mikään asiantuntija noissa jutuissa. Ketä se auttaa jos lääkäri kertoo että "yleensä kaikki menee hyvin mutta...2. Saisivat olla ehkä vähän jämäkämpiä ja tosiaan suositella se oikea tapa synnyttäjälle, ettei tämän tarvitse päivä- ja yötolkulla hädissään pohdiskella. Mutta onnea matkaan joka tapauksessa!
aika lailla on nuppi ollut pyörällä viime päivinä. Siksi onkin niin helpottunut olo, kun nyt on edes joku päätös sitten tehty. Itse kun ei mikään asiantuntija tosiaan ole, sitä sitten etsii hätäisenä netistä tietoa - ja netistähän tietty löytyy sitten ties minkämoista horror-tarinaa suuntaan jos toiseen....Varsinkin epävarman ensisynnyttäjän kohdalla voisi tosiaan lääkärikin olla ehkä vähän jämäkämpi - asiantuntija kuitenkin! - vaikka tietenkään synnyttäjää ei toisaalta saa painostaakaan mihinkään.....
Mulla paras kaveri ei saanut esikoista perätilassa Hesan Naistenklinikalla kuutisen vuotta sitten synnyttää, vaikka olisi ollut hyvät edellytyksen koon ym suhteen (eivät tuolloin hoitaneet perätilan alatiesynnytyksiä). Pari vuotta sitten toinen oli pää alaspäin, ja kaveri iloitsi siitä että pääsee "oikeasti" synnyttämään. Kun sitten synnytys käynnistyi, avautumisvaiheessa synnytys pysähtyi ja vauvan sydänäänet huononivat. Mentiin kiireesti sektioon, ja syyksi paljastui vanhan keisarileikkaushaavan repeäminen. Virtsarakkokin siinä rytäkässä repesi, ja toipuminen kesti kuukauden päivät.
Minulla on neljä synnytystä takana,joista kaksi ensimmäistä lasta syntyi alakautta perätilassa.Molemmat perätilasynnytykset sujui erittäin hyvin.Kolmas lapsi syntyi normaalitilassa alakutta ja viimeinen sektiolla viikolla32.
Olen kaikille tutuille sanonut,että milummin synnytän perätilassa alakautta,kuin menen sektioon.
kauhu jutut perätila synnytyksistä ovat ajalta, jolloin ei ollut välineitä tutkia. Vauvaa ja äitiä kunnolla. Oma mielipiteeni asiaan on se, että jos lääkäri antaa luvan synnyttää perätilassa niin se onnistuu hyvin, koska kaikki on tutkittu etukäteen ja varmistettu. Eli, jos menet synnyttämään normaali tarjonnassa olevaa lasta niin sinua ei ole tutkittu välttämättä olenkaa eikä tarjontaa varmistettu ultrassa, eli riskit ovat suuremmat, kuin hyvin suunitellussa perätilasynnytyksessä.
Meillä ainakin meni kaikki hyvin perätilasynnytksessä ja kaikki meni nopeasti. Tekisin saman myös uudelleen. En ole kuullut, että kymmenencuoden sisällä yksikään perätilasynnytys olisi mennyt pieleen ja lapselle olisi sattunut jotain tai oltais menty sektioon. Sitä taas tapahtuu paljon, että raivotarjonnassa yritetään väkisin synnyttää ennen, kuin viedään sektioon. Perätilassa pääset heti, jos siihen on syytä.
Moikka!Hienoa että olet miettinyt myös sektion riskejä etkä vain tuijota perätilasynnytyksen riskejä ym. Halusin vain kertoa että minä olen synnyttänyt esikoiseni perätilana ja kaikki sujui paremmin kuin hyvin. Tosiaan jokainen tekee niin kuin parhaaksi asian näkee. Ei ole olemassa oikeita ja vääriä ratkaisuja. Ja se motivaatio on tottakai tärkeä, tuli kaveri maailmaan kuinkapäin hyvänsä. Tsemmpiä vaan tulevaan!Toivotaan että kaikki menee hyvin ja pian teillä on ihana pieni tuhisija sylissä!