Mä oon nyt kuukauden verran syönyt Efexor depot 75mg ja nyt viimeks sain vielä Diapam 5 mg pahimpiin ahdistuksiini...
Mutta nytkin mulla on taas hirveet ahdistukset päällä kun mun pitäs lähtee asioilla käymään ja muuta. Tuntuu taas niin ylivoimasen vaikeelta tehdä mitään. En oo ainakaan vielä Diapameihin koskenut, ne kyllä auttaa, mutta lääkäri varotti niitten syömisestä, että juuri tuo kun ne auttaa heti johtaa siihen, että alankin syömään niitä jatkuvasti.
Miten teillä muilla jotka ootte syöneet pelkästään jotain masennuslääkettä on alkanut olo normalisoitumaan silleen, ettei oo tämmösiä hirveitä ahdistuksia enää tullut? Onko siihen mennyt kuinka kauan aikaa?
Mutta nytkin mulla on taas hirveet ahdistukset päällä kun mun pitäs lähtee asioilla käymään ja muuta. Tuntuu taas niin ylivoimasen vaikeelta tehdä mitään. En oo ainakaan vielä Diapameihin koskenut, ne kyllä auttaa, mutta lääkäri varotti niitten syömisestä, että juuri tuo kun ne auttaa heti johtaa siihen, että alankin syömään niitä jatkuvasti.
Miten teillä muilla jotka ootte syöneet pelkästään jotain masennuslääkettä on alkanut olo normalisoitumaan silleen, ettei oo tämmösiä hirveitä ahdistuksia enää tullut? Onko siihen mennyt kuinka kauan aikaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei,
Olen itse syönyt Cipralex:ia (10 mg) kohta kuukauden ja vointini ei ole mielestäni juurikaan kohentunut. Olen myös kokenut kauheita ahdistuskohtauksia (tuntuu siltä, ettei saa henkeä ja että sekoaa), jonka lisäksi olo on koko ajan hieman epätodellinen ja uupunut. Välillä tuntuu kuin vajoaisi täydelliseen epätoivoon.
Rohkaisua tilanteeseen tuo kuitenkin se, että olen kerran ennenkin päässyt lähes täysin normaaliin olotilaan masennuslääkkeiden avulla. Kuten monet ovatkin tällä palstalla toitottaneet, parantuminen saattaa viedä kuukausia tai vuosia. Niinhän se taitaa valitettavasti olla. Tämän tosiasian hyväksyminen on vaatinut kohdallani monet itkut ja raivarit, mutta kun kohtalonsa hyväksyy, myös paraneminen lähtee paremmin käyntiin.
Myös minusta asioille lähteminen ja esim. kavereiden tapaaminen tuntuu välillä täysin mahdottomalta. Paras lääke tähän lienee kuitenkin itsensä siedättäminen. Kannattaa vain rohkeasti mennä ja ajatella, että samaa se ahdistus on kotona kuin kaupassakin, kaupungilla ym. En ole aikaisemmin käyttänyt rauhoittavia, mutta viimeisten viikkojen aikana olen niihinkin kajonnut. Pidin vuosikausia puolikasta Opamox:ia taskussa lähes kaikkialla, mutta en kertaakaan laittanut sitä suuhun asti. Mielestäni rauhoittavan mukanapitäminen onkin ihan hyvä "kainalosauva" ennen kuin saa enemmän itseluottamusta esim. terapian avulla (joka tuntuu toimivan ainakin kohdallani). En myöskään usko, että rauhoittavien ottaminen pahaan paniikki/ahdistuskohtaukseen on haitallista. Päin vastoin: jos otat rauhoittavaa vasta silloin, kun sitä oikeasti tarvitset, huomaat, että kyllähän näistä tilanteista selviää. Sitten ehkä myöhemmin vastaavassa tilanteessa voit huomata, että pelkkä tabletti taskussa tuo riittävästi turvallisuuden tunnetta ja selviät tilanteesta.
Mitä tulee rauhoittavien koukuttavaan vaikutukseen, kannattaa vertailupohjaksi ottaa se, miten heikko on muiden "päihteiden" kanssa. Itse lopetin kertaheitolla tupakoinnin ja kahvinjuonnin. Myös alkoholi on ollut koko kesän poissa kuvioista. Näin ollen en alkujaankaan pelännyt jääväni koukkuun rauhoittaviin (ja en ole mielestäni jäänytkään). Esim. viimeisen 8 päivän aikana olen ottanut vain kerran n. 0,20 mg:aa Alprox:ia, jota pidetään hyvin koukuttavana bentsona (toimii muuten tosi hyvin paniikkikohtaukseen). Olen itse todennut toimivaksi konstiksi etsiä tiettyjä mieltä rauhoittavia tekijöitä, joihin turvautuu hätähetkellä ensisijaisesti. Itse soitan esim. läheisilleni, joka yleensä auttaa ihan hyvin. Jos nämä konstit pettävät, niin sitten vasta se rauhoittava poskeen. Usein sitä huomaa, että tilanne menee ihan hyvin ohi ilman lääkkeitäkin.
Rohkeutta
minulla toimi noin puolivuotta. Alkoi kohentaa mielialaa, mutta sitten tuli loiva alamäki jota jatkui. Annoksen lisääminen olisi ollut vaihtoehto ja taas lisääminen ja taas... EI!
Siihen en lähtenyt, nyt olen ollut 1/2v ilman mitään psyykelääkkeitä, ainoastaan rauhoittavat hätävarana ja olo on PALJON parempi kuin koskaan noina aikoina kun söin niitä paskoja. Ja olen kokeillut monet mielialalääkkeet! Ne ei ole ihmisiä varten, siihen tulokseen olen tullut omalla kohdallani. Lääkärit vain määräävät niitä että saisivat "koneen taas toimimaan" ja omalle paikalleen yhteiskunnan rattaaseen. Tähän hulluun oravanpyörään. Tarvitseeko kaikkien kestää mukana tässä tolkuttomuudessa? EI! EI EI!
Masentuneet ihmiset ovat mielestäni keskimääräistä älykkäämpiä, kuin ne jotka mennä vouhottavat tukkaputkella "kuolemaa karkuun".
Minäkin jatkan tämän asian toittottamista.Olen syönyt lääkettä paniikkihäiriöön 4-vuotta ja nyt on ollut vajaan vuoden hyvä olla.Olen jopa pystynyt puolittamaan päivittäisen lääkeannoksen ja uskon että voin jopa lopettaa lääkkeen ottamisen.Että toitottamisiin...
ei oo pelkät masis lääkkeet auttanu....
oon kokeillu montaa eri lääkettä jotka kaikki on lopuksi noussu maksimi annokseen asti, nykyään otan vaan rauhoittavia ja liikun niiden avulla töissä ja muualla.
masennuslääkkeet ei ainakaa mulle tuonu koskaa mitää apua.
mutta ei se tarkoita etteikö ne voisi sinua auttaa :)
voimia sulle!