ongelmaa liikenteessä kuin minulla? Ongelmana on vintin pimeneminen eli vereni kuohahtaa usein niin etten kykene kunnolla kontrolloimaan tekemisiäni. En siedä vastoinkäymisiä, koen muut kuljettajat liikenteessä vastustajikseni, joilta en siedä mitään "virheliikkeitä" tai nysväämistä. Tästä syystä syyllistyn välillä täysin arvaamattomiin tekoihin kuten kiilauksiin, ohituksiin, järjettömiin kiihdytyksiin ja kaistanvaihtoihin sekä ylinopeuteen, keskisormen heristelyyn, tööttäilyyn ym ym.
En muun muassa kykene ajamaan moottoritiellä, koska hieman kovempikin vauhti tuntuu liian hitaalta ja muut kuljettajat vasemmalla kaistalla nysvääjiltä jolloin pinna kiristyy välittömästi. Tästä syystä joudun ajelemaan hiljaisia pikkuteitä, joissa raivostumisen vaara on pienempi. Toinen konsti välttää ongelmia on antaa vaimon ajaa pidemmät matkat, joilla pinna alkaa jossain välissä palaa varmuudella.
Yritän kyllä kovasti ajaa ns normaalisti ja asiallisen ripeästi liikennevirran mukana. Asenteeni on mielestäni siis liikenteen suhteen kunnossa, mutta impulsiivisuuteni pilaa hyvät aikeeni. Suurin ongelmana on tietysti se, että olen vaaraksi muille tielläliikkujille jotka eivät osaa varautua äkillisiin ja yllättäviin liikeeisiini.
Lisämausteena sopassa on ammattini, jossa ei hyväksytä minkäänlaisia merkintöjä rikkomuksista. Tämä luonnollisesti lisää ahdistusta ja morkkista hölmöilyjen jälkeen kun urakin on aina vaakalaudalla.
Ajamistakaan en voi lopettaa kun asun sen verran sivussa julkisen liikenteen solmukohdista, että työmatkat ym. pakko ajaa omalla autolla. Ehkä joku anger management-kurssi autoilijoille olisi hyvä olla olemassa tms. ennen kuin itselle tai perheelle käy jotain. Terapia voisi auttaa, mutta kynnys on kovin korkea kun mitään ei ole koskaan sattunut ja haluaisin pitää itseäni kuitenkin melko normaalina.
Terveisiä ja anteeksi,
Häiriintynyt(kö)
En muun muassa kykene ajamaan moottoritiellä, koska hieman kovempikin vauhti tuntuu liian hitaalta ja muut kuljettajat vasemmalla kaistalla nysvääjiltä jolloin pinna kiristyy välittömästi. Tästä syystä joudun ajelemaan hiljaisia pikkuteitä, joissa raivostumisen vaara on pienempi. Toinen konsti välttää ongelmia on antaa vaimon ajaa pidemmät matkat, joilla pinna alkaa jossain välissä palaa varmuudella.
Yritän kyllä kovasti ajaa ns normaalisti ja asiallisen ripeästi liikennevirran mukana. Asenteeni on mielestäni siis liikenteen suhteen kunnossa, mutta impulsiivisuuteni pilaa hyvät aikeeni. Suurin ongelmana on tietysti se, että olen vaaraksi muille tielläliikkujille jotka eivät osaa varautua äkillisiin ja yllättäviin liikeeisiini.
Lisämausteena sopassa on ammattini, jossa ei hyväksytä minkäänlaisia merkintöjä rikkomuksista. Tämä luonnollisesti lisää ahdistusta ja morkkista hölmöilyjen jälkeen kun urakin on aina vaakalaudalla.
Ajamistakaan en voi lopettaa kun asun sen verran sivussa julkisen liikenteen solmukohdista, että työmatkat ym. pakko ajaa omalla autolla. Ehkä joku anger management-kurssi autoilijoille olisi hyvä olla olemassa tms. ennen kuin itselle tai perheelle käy jotain. Terapia voisi auttaa, mutta kynnys on kovin korkea kun mitään ei ole koskaan sattunut ja haluaisin pitää itseäni kuitenkin melko normaalina.
Terveisiä ja anteeksi,
Häiriintynyt(kö)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei SUOmen liikenteessä voi säilyä järjissään, jos uhraa ajatuksenkin liikenteen toimivuudelle. Miten asioiden pitäisi olla.
Tänä kesänä oli hermotesti, kun piti ajaa 9tie läpi. Pelootti jo etukäteen, miten käy. Mutta ostin raukkamaisesti pussillisen herneitä ja mutustelin ne ajaessani, erehtymättä kertaakaan seuraamaan liikennettä.
Ps. Samaa toimimattomuutta voi seurata kahvion jonossa. Kaikki "toiminnot" on kassakoneen edessä. Yks tekee ja jono takana odottaa. Toimis paljon paremmin kun kahvi ja maito olis linjastossa ja viimeisellä metrillä ainoastaan maksettaisiin.
Kauanko sinulla on ollut noita "pimahtamisia"? Joko lapsena hiekkalaatikon "sorateillä" tuntui, ettei muut osanneet mitään? Entä muualla kuin liikenteessä, nyt ja ennen?
Onkos sinulla perhettä? Auttaisiko esim rakkaiden henkilöiden ja tapahtumien ajatteleminen silloin kun pimahtaminen uhkaa? Vai aiheuttavatko nuo "rakkaimmatkin" sinulle kertomiasi ongelmia?
Loppujen lopuksi olet jo melko pitkällä, kun olet tunnistanut(/tunnustanut) sinulla olevan ongelmia ja pystyt jopa kirjoittamaan niistä.
Älä välitä, kärsit autoilijoiden niin yleisesti
kärsimästä narsistisesta luonteenhäiriöstä. Työelämässä ko. häikkä saa pahaa aikaan.
Vähän ehkä samansuuntaista käytöstä kyllä löytyy, mutta ihan noin oireellisena tapauksena en itseäni pidä.
> En siedä vastoinkäymisiä, koen muut kuljettajat liikenteessä vastustajikseni,
> joilta en siedä mitään "virheliikkeitä" tai nysväämistä.
Siedän muiden kuljettajien virheet ja nysväykset, niin kauan kun ne eivät häiritse omaa etenemistäni tai vaaranna muiden liikenneturvallisuutta. Sitten kun tällainen nysväys alkaa haittaamaan selvästi liikennettä tai turvallisuutta, alkaa minullakin kuohahtaa.
Yleensä vain ohitan epävarmat ja riskialttiit kuljettajat mahdollisimman nopeasti. Sen jälkeen ne eivät minua enää häiritse, edes alitajuisesti.
> Tästä syystä syyllistyn välillä täysin arvaamattomiin
> tekoihin kuten kiilauksiin, ohituksiin, järjettömiin kiihdytyksiin
> ja kaistanvaihtoihin sekä ylinopeuteen, keskisormen heristelyyn,
> tööttäilyyn ym ym.
Itse pyrin ajamaan arvattavasti, vaikka joku törttöilisikin. Toki yllättävä kaistanvaihto voi tulla tehtyä, jos joku vaikka kääntää päälle... Ja saattaapa siinä tilanteessa töötti soida ja keskisormi tuulettua, ei siinä mitään. Kiilausta en muista tehneeni koskaan, vaikka pari kertaa olisi ollut aihetta. Törkeimmiltä tapauksilta otan kyllä tilan mahdollisuuksien mukaan pois.
Itsehillintääkin voi kyllä harjoitella. Suosittelen. :)
Yksi tapa saada itseään paremmin hallintaan on mielikuvaharjoittelu. Esimerkiksi pysähtyminen viideksi sekunniksi kuskin oven luona ennen autoon astumista, silmien sulkeminen ja sen kuvitteleminen, mitä kaikkea liikenteessä voikaan tulla vastaan:
- Lapsia.
- Vanhuksia.
- Vammaisia.
- Eläimiä.
- Juuri ajokortin saaneita (-> niin ylivarovaisia kuin ymmärrystä vailla kaahaaviakin).
- Tietöitä.
- Onnettomuuksia.
Keksi itse lisää ja ota tavaksesi. Sinullahan on viisi sekuntia lisää käytettäväksi jokaiseen ajokertaan, eikö olekin?