En tiedä oikeita sanoja kuvaamaan elämääni ja sen tilannetta, mutta josko joku "ymmärtäisi" minuakin. Olen yli 20v nainen, ulkoisesti ja sisäisesti ihan ok, ne ketkä minut tuntevat pitävät minusta todella koska olen aito ja rehellinen enkä tahdo kenellekkään pahaa ja osaan olla seurallinen ja viihdyttäväkin...myös hyvä ystävä. Minua kiusattiin koulussa aina kahdeksanteen luokkaan saakka kunnes tein sille lopun kovin ottein...en tiedä johtuneeko siitä mutta olen aina ollut ihan "sairaalloisen" epävarma itsestäni ja "kyvyistäni", tiedän että asiat joista pidän osaan ne ja olen kykenevä oppimaan asioita mutta ongelmani on että pelkään työhön hakeutumista, oikeasti tosi kovasti tahtoisin jotakin työtä etenkin nyt kun muutin vieraalle paikkakunnalle jossa ei montaa tuttuakaan ole ja tulen äkäiseksi toimettomana. Jos kerron tästä jollekkin läheiselle ne vaan sanoo että kyllä sinä pystyt ja vähättelevät koko asiaa ja mistäpä he voisivatkaan tietää tämän tunteen jos eivät he ole sitä kokeneet. Olisi kiva kuulla jos jollakulla on ollut elämässään samantapainen ongelma ja päässyt siitä yli? En ole kyllä muutenkaan täysin varma mielenterveydestäni mutta senverran itsetutkiskelua olen harrastanut että jos pääsen yli jostakin se antaa edes hieman itsevarmuutta ja uskon että jos tämän suurimman stopin yli pääsen on se iso askel elämässä...samoin jos pääsis hammaslääkäri ja piikki kammosta ;) siinä 3 pahinta. Elämässäni on aina ollut yksi asia jossa olen itsevarma, toimimisessa eläinten kanssa, kunpa kaikki muutkin asiat sujuisivat yhtä luonnollisesti. Kiitos jos jaksoit lukea tänne saakka ja vieläpä vastatakkin.
sairaalloisen epävarma
ns. normaalia elämää kaipaava
2304
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
voivani auttaa epävarmuuden poistamisessa, mutta luulen että voit itse vain auttaa itseäsi parhaiten.
Hyväksy itsesi ja epävarmuutesi, ei kakskymppisen tarvi vielä niin varma ollakaan. Elämänkokemus tuo varmuutta, aika auttaa. Monesti ystävien rohkaisevat sanat tuntuvat vähättelyltä, mutta oikeasti:hehän vain yrittävät rohkaista sinua.
Anna itsellesi oikeus myös epäonnistua. Keskittyessäsi siihen missä olet hyvä, lisäät varmuuttasi, etkä enää ajattele olevasi niin epävarma. Toivotan sinulle ilon päiviä. 20 vuotta sitten olin itsekin samassa jamassa.
Itse olen 28 vuotias mies. Mulla on tuttua esimerkiksi, että saatan tulla voimakkaiden auktoriteettien edessä epävarmaksi. (Näitä ovat mm. omat vanhemmat).
Itseluottamus on tietenkin vaikeaa tuosta vain vetästä hihasta. Itse olin esim. aikoinani varsin epävarma autolla ajamisesta Hesassa. Mutta sitten opettelin hiljaisiin aikoihin ajamaan pikkuhiljaa ja hyvin tarkasti säännöt ja mihin vetää omat rajat ja muutin hieman asennetta, että samalla mitalla takaisin jos joku mulle näyttää siellä keskisormea ja nyt tuo sujuu tosi hyvin ja on nautintoa ruuhka-aikaankin.
Ei tuosta oikein sillei kerralla pääse, mutta hyvin pientenkin positiivisten kokemusten kautta itsevarmuus pitäisi kyllä kasvaa pikkuhiljaa. Sitten stressiä kannattaa välttää, koska se suoraan heikentää ihmisen minuutta ja sitä kautta saa ihmisen epävarmemmaksi. Samoin masennus tuhoaa ihmisen minuutta ja itsetuntoa hyvin voimakkaasti. Ihminen kun voi olla epävarma ihan mistä tahansa äärimmilleen vietynä. Itse olin aikoinani niin heikossa hapessa, että oli vaikea lukea jotain trivial pursuit kysymyksiäkin, kun tuntui niin epävarmalta, että mitä siinä nyt lukeekaan.
Hyvät ja läheiset sosiaaliset suhteet taas vaikuttavat hyvin positiivisesti myös itsevarmuuteen. Sit mielikuvilla voi harjoitella. Että oikein miettii tai kirjoittaa siitä minkälaista voisi työhön hakeutuminen olla. Tai parhainta olisi jos olisi joku kaveri jonka kanssa saisi suoraa positiivista vastinetta.
Itse menin joskus sellaisiin kesähommiin, et mulla ei ollut harmainta aavistustakaan niistä, et mitenkä pitäis tehdä. Mut kun porukka luotti minuun ja sit vaan kyseli koko ajan mitenkä tehdä. Eikä työkaverit kattoneet sitä ollenkaan pahalla päin vastoin tykkäsivät vain, kun saivat neuvoa ja olla asiantuntijoina.
No joo tuo epävarmuus-varmuus on sellainen suuresti ihmisen minuuteen liittyvä juttu. Itse olen miettinyt aikoinani hyvin paljon tuohon liittyviä hyvin filosofisiakin juttuja Esim. Mitä sitten on ihmisen minuus. Ainakin se on kykyä erottaa itsensä ulkoisesta maailmasta. Minuus on myös sitä mikä on täysin itsen hallinnassa olevaa.
No mutta menipä syvälliseksi. Joka tapauksessa kyllä sitä pystyy tulemaan itsevarmemmaksi. Hyvät ja läheiset ihmissuhteet on tuossa kaikkein tärkein.
Piikkikammoon voi auttaa vaikkapa annos agressiivisuutta. Vähän niinkuin tyyliin kylmään veteen uimaan meneminen. Vähän agressiota peliin niin johan on helpompi mennä. Tai sitten vaikkapa ostaa itselleen piikin ja ihmettelee sitä ja aikansa miettii ja luo siitä mielikuvia. Ei tietenkään tarvi alkaa itseään piikitteleen, mutta antaa itselleen aikaa ja ajattelee noita asioita. Aikanaan ne mielikuvat tulevat uniin ja siellä niitä sitten käsittelee. Seuraavana päivänä voi olla aivan toisenlainen olo jo.