Masennuin vuoden alusta..isä kuoli ja töissä pelkää ongelmaa omakin terveys reistaili ja kaikkea ikävää koko ajan.
Olen syönyt siitä lähtien citaplopramia 50mg päivä.
kesä meni hyvin ja ollaan puhuttu lääkärin kanssa jo lääkityksen vähentämisestä.
Nyt on taas musta verho vedetty eteen...päässä on alkanut pyörimään niitä samoja vanhoja asioita.Tuntuu kuin pimennysverhoa joku vetäisi koko ajan alemmaksi..mikään ei tunnu kiinostavan ja itkettää..en jaksa taas sitä samaa.
Olen syönyt siitä lähtien citaplopramia 50mg päivä.
kesä meni hyvin ja ollaan puhuttu lääkärin kanssa jo lääkityksen vähentämisestä.
Nyt on taas musta verho vedetty eteen...päässä on alkanut pyörimään niitä samoja vanhoja asioita.Tuntuu kuin pimennysverhoa joku vetäisi koko ajan alemmaksi..mikään ei tunnu kiinostavan ja itkettää..en jaksa taas sitä samaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mullaki ollu silleen että masennus palaa oltuaan hetken tavallaan taka-alalla. Silloin ei auta kuin elää sen pahan olon kanssa. Parempia hetkiä tulee välillä onneksi. Surutyö isäsi kuolemasta vie aikaa. Toivotan sulle voimia. Monet on mulleki toivotelleet voimia kun kesällä elämä pätki tosi lujasti päähän. Masentuneelle ja herkälle ne pätkäykset tuntuvat vain niin kohtuuttoman raskailta kun mieli on herkillä jo ennestään...:(
Tälläistäkö tämä elämä tulee olemaan.
Elää koko ajan "verhot alhaalla"
Mikään ei huvita....pää pyörittää samoja asioita.
Vaikka tiedät,että asiat ei miettimällä parane.
Jos se on tätä?
Kannaatako tässä elää.