Olen 22-vuotias nuori nainen,olen sairastanut masennuksen,vielä tosin on jäljellä joitakin "riippeitä" ja syön mielialalääkettä (citalopharm)
Masennukseni on kestänyt useita vuosia,mua on koulukiusattu koko peruskoulu ajan eli noin 9 vuotta,lisäksi oli vähän kiusaamista myös amiksessa.Se on liikaa,aivan liikaa,mut jotenkin olen vain ihmeen sitkeesti jaksanut ja sinnitellyt.
Sitä ei varmaan tarvi ihmetellä,että mulle on jonkunlaisia traumoja jäänyt henkisestä kiusaamisesta,mitä oli joka ikinen päivä,paitsi silloin,kun lintsasin,ja minä lintsasin paljon!
erittäin pitkään mietin ja harkitsin kostoa,murhaa,mutta ainoastaan seurauksien takia (vankila)en ole tehnyt mitään.
JOs olisin saanut elää normaalin elämän,olisin aivan varmasti iloinen,sosiaalinen,ennenkaikkea puhelias ja muutenkin paljon harrastuksia omaava nuori,mutta yli 10 vuotta elämästäni on ollut helvettiä,siis koulussa,kotona ei juuri ole ongelmia ollut.
Nyt tahtoisin päästä eroon tästä sosiaalisten tilanteiden pelosta,joka ilmenee mulla silloin,kun pitäis lähteä jonnekkin,missä on muita ihmisiä,(mun tapauksessa ruokakauppaan,työharjoittelupaikkaan ja apteekkiin,siinä ehkä tärkeimmät)
Traumojen takia jotenkin pelkään ylä-aste ikäisiä tyttöjä,en tiedä miksi,koska ei mua tytöt kiusanneet,vain pojat.
Myös kaupan jonossa alkaa ahdistamaan,ja tuntuu et kaikki tuijottaa ja tekis joskus mieli huutaa.
Eli semmosia "pieniä" juttuja on viä jäänyt,mistä haluan eroon,mut en oikein tiä miten..
Masennukseni on kestänyt useita vuosia,mua on koulukiusattu koko peruskoulu ajan eli noin 9 vuotta,lisäksi oli vähän kiusaamista myös amiksessa.Se on liikaa,aivan liikaa,mut jotenkin olen vain ihmeen sitkeesti jaksanut ja sinnitellyt.
Sitä ei varmaan tarvi ihmetellä,että mulle on jonkunlaisia traumoja jäänyt henkisestä kiusaamisesta,mitä oli joka ikinen päivä,paitsi silloin,kun lintsasin,ja minä lintsasin paljon!
erittäin pitkään mietin ja harkitsin kostoa,murhaa,mutta ainoastaan seurauksien takia (vankila)en ole tehnyt mitään.
JOs olisin saanut elää normaalin elämän,olisin aivan varmasti iloinen,sosiaalinen,ennenkaikkea puhelias ja muutenkin paljon harrastuksia omaava nuori,mutta yli 10 vuotta elämästäni on ollut helvettiä,siis koulussa,kotona ei juuri ole ongelmia ollut.
Nyt tahtoisin päästä eroon tästä sosiaalisten tilanteiden pelosta,joka ilmenee mulla silloin,kun pitäis lähteä jonnekkin,missä on muita ihmisiä,(mun tapauksessa ruokakauppaan,työharjoittelupaikkaan ja apteekkiin,siinä ehkä tärkeimmät)
Traumojen takia jotenkin pelkään ylä-aste ikäisiä tyttöjä,en tiedä miksi,koska ei mua tytöt kiusanneet,vain pojat.
Myös kaupan jonossa alkaa ahdistamaan,ja tuntuu et kaikki tuijottaa ja tekis joskus mieli huutaa.
Eli semmosia "pieniä" juttuja on viä jäänyt,mistä haluan eroon,mut en oikein tiä miten..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Luepa tuota:
http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/200708296519111_ko.shtml
Ei ahdistukseen iltalehden lukeminen auta. Terapia tai keskustelu jonkun luotettavan ihmisen kanssa on luultavasti paras keino.
Ehkä sun kantsis hommata lemmikki, vaikka koira...sen avulla pääsisit/joutuisit lenkille, kun koiraa pitää ulkoiluttaa ja tottuisit olemaan pikkuhiljaa "ihmisten ilmoilla"...
Lisäksi voisit aina mielessäsi miettiä, että "koirani syö tuonkin idiootin tarvittaessa", jos joku inhottava ihminen osuisi kohdalle...;)