Olen seurustellut nykyisen mieheni kanssa 2 vuotta, enkä ole koskaan käynyt hiv-testissä. Olen nyt saanut yhtäkkiä päähäni, että mitä jos olin positiivinen kun tapasimme, ja olemme nyt kummatkin hiv-positiivisia. Oireita ei ole ollut, ja muutenkin on epätodennäköistä että olisin saanut tartunnan, mutta en saa asiaa mielestäni.
Olen itsekäs, kun ajattelen, että mielummin elän kymmenen vuotta onnellista aikaa mieheni kanssa, kuin pari vuotta kauemmin koko ajan tietäen että on hiv-positiivinen. En siis halua edes mennä testiin, tai haluan, kunhan se on negatiivinen. Pelko on kova.
Oikeastaan en välitä itsestäni, jos olisin sinkku, menisin heti testiin. Pelkään vain suhteeni puolesta, olen onnellisempi kuin koskaan.
Ongelma onkin, että en tiedä pitäisikö vaivata miestäni etukäteen jos tulos onkin negatiivinen. Ja vielä pahempi, miten voi kertoa miehelle jonka kanssa on yhteinen koti, yhteiset haaveet, yhteinen tulevaisuus, ettei sitä olekaan?
Toisaalta tiedän myös senkin, että yksin pitkitän vain testiin menemistä, enkä tiedä selviänkö siitä yksin. En myöskään halua järkyttää miestäni turhaan. Olen aivan neuvoton.
Tiedän, että kaikki käskevät kertoa hänelle, mutta se ei ole niin helppoa milta se kuulostaa...
Mitä ihmettä pitäisi tehdä?
Olen itsekäs, kun ajattelen, että mielummin elän kymmenen vuotta onnellista aikaa mieheni kanssa, kuin pari vuotta kauemmin koko ajan tietäen että on hiv-positiivinen. En siis halua edes mennä testiin, tai haluan, kunhan se on negatiivinen. Pelko on kova.
Oikeastaan en välitä itsestäni, jos olisin sinkku, menisin heti testiin. Pelkään vain suhteeni puolesta, olen onnellisempi kuin koskaan.
Ongelma onkin, että en tiedä pitäisikö vaivata miestäni etukäteen jos tulos onkin negatiivinen. Ja vielä pahempi, miten voi kertoa miehelle jonka kanssa on yhteinen koti, yhteiset haaveet, yhteinen tulevaisuus, ettei sitä olekaan?
Toisaalta tiedän myös senkin, että yksin pitkitän vain testiin menemistä, enkä tiedä selviänkö siitä yksin. En myöskään halua järkyttää miestäni turhaan. Olen aivan neuvoton.
Tiedän, että kaikki käskevät kertoa hänelle, mutta se ei ole niin helppoa milta se kuulostaa...
Mitä ihmettä pitäisi tehdä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meet sinne testiin ja mietit sen jälkeen jatkoo.. turhaa virpoo ja varpoo etukäteen.
Olen ollut samassa tilanteessa, tosin on ollut aihetta vahvempaan epäilyyn kun ehkäisy petti maksullisen kanssa.
Kärsin tuskasta nelisen kuukautta, jonka aikana kävin testeissä 2 kertaa. Tulos oli aina negatiivinen.
Tulos oli negatiivinen vielä vuodenkin jälkeen. Vasta tämän jälkeen oloni rauhoittui.
Testiin siis ja äkkiä. Muuten elämäsi on yhtä painajaista.
Tuollaiset ihmiset sitten risoo, jotka saavat yhtäkkiä päähänsä olevansa ehkä positiivisia. Onko sulla todellista syytä olla huolissasi? Oletko harrastanut kaikenlaista suojaamatonta seksiä HIV-positiivisten ihmisten kanssa? Tokihan se voi huonolla tuurilla tulla kerrastakin, mutta hei relaa vähän. Itse matkustelin 15 vuotta kaukoidässä ja hurjastelin ilman kumia huorien kanssa ennen kuin se sitten lopulta tuli. Ja kyllä, itseäni saan syyttää.
Itse olen sitä mieltä että todellakin kannattaa miettiä ennen kuin kertoo epäilyistään. Toista ei kannata turhaan vaivata ja itseäänkin kannattaa rahoitella ensin. Ja sinullakin on sellainen tilanne että erittäin todennäköisesti olet negatiivinen. Jos et kestä yksin niin kerro sitten pelostasi rehellisesti. Hän varmasti ymmärtää että sellainen asia on käynyt mielessäsi.
Olen itse tilanteessa että riski saada tartunta oli todelinen (ulkomaalainen kumppani, anaaliseksi), sain kaikki yleisimmät oireet (korkea kuume, kurkkukipu, rauhasten turpoaminen ja ihottuma) ja nyt pelko on ajoittain suunnaton. Parille asiantuntijalle olen puhunut, en muille. Odottelen testiin pääsyä välillä kauhulla ja välillä rauhassa. Olen miettinyt valmiiksi kenelle kerron ja mitä teen jos se on positiivinen.