En tätä palstaa itse kovin usein käytä, mutta nyt ajattelin yhdestä asiasta pikkuisen kirjottaa. Olen nuori, naimaton nainen ja erittäin kiusattu ja ahdistunut erään asian takia. Nimittäin, vähintään kaksi kertaa kuussa (ei tietysti aina riitäkään) oon niin miehenkipeä, että joskus tuntuu,että hulluksi tulee. Mikään ei auta (vaikka seinille hyppisi) eikä sopivaa miestä tunnu rukouksista huolimatta koskaan kävelevän vastaan.
Lisäksi tuntuu,et tää on jotenki kierretty aihe (tietysti ylipäätään naimattomien ongelmista puhutaan vähemmän) tai jos jostain puhutaan, niin siitä, ettei jotkut miehet saa vaimoltaan tarpeeks i jne. Joku tietysti nyt heti ajattelee, että vain täysin idiootti kirjottaa tällasesta aiheesta tälle palstalle, mutta minusta vaan tuntuu, ettei tää oo enää edes normaalia vaan lähden kohta vaikka lääkärille kyselemään apua.
Olo on joskus niin tuskainen, että varsinkin pe-iltana jopa miettii, pitäisikö sittenki ihan oikeasti kävellä vaikkapa lähimpään baariin ja iskeä sieltä joku kaveriks, ihan vaan siks että saisi edes joskus olla jonkun lähellä ja sylissä. Tietysti nää on vaan ajatuksia, mutta koska joku voi ehkä tunnistaa niitä ajatuksia itsestäänki, ajattelin silti kysyä, että onko tämän palstan lukijoilla kellään samanlaista ongelmaa?
En tiiä, olenko ainoa joka on myös huomannu, että useimmat vl-miehet menee naimisiin siinä n.20-21 vee eivätkä varmaan ehdi asiaa paljon ajatellakaa.
Onkohan se sit niin, ettei nainen todellakaan enää kelpaa (tai siis tuntuu kyl,et eihän niitä hyviä miehiä enää siinä vaiheessa kovin paljon olekaan), kun se alkaa olemaan jo siinä 25-30v. Oon miettiny kyllä aina että mikä mussa on niin pahasti vialla, kun tuntuu ettei kenenkää vl-miehen kanssa homma etene mihinkää.
Ei-vl miehistä taas voi puolestaan sanoa ainakin sen, että oman kokemuksen mukaan (sehän on tietysti aika subjektiivinen) ne on yleensä ottaen paljo kohteliaampia ja huomioonottavaisempia naisten suhteen ku vl:t.
Anteeksi, jos kirjoitukseni saa jotkut loukkaantumaan ja voipihan olla, että oon oikeasti vähän tärähtänyt ja näkökulmani sen myötä ihan vääristynyt, mutta itsestä vaan tuntuu,ettei naimattomien ongelmista oikein koskaan todella puhuta. Ainakin pitäisi olla naimisissa,ennenku seksiin liittyvistä asioista ylipäätään kenenkää kanssa puhutaan. Siksi kirjoitin tästä.
Lisäksi tuntuu,et tää on jotenki kierretty aihe (tietysti ylipäätään naimattomien ongelmista puhutaan vähemmän) tai jos jostain puhutaan, niin siitä, ettei jotkut miehet saa vaimoltaan tarpeeks i jne. Joku tietysti nyt heti ajattelee, että vain täysin idiootti kirjottaa tällasesta aiheesta tälle palstalle, mutta minusta vaan tuntuu, ettei tää oo enää edes normaalia vaan lähden kohta vaikka lääkärille kyselemään apua.
Olo on joskus niin tuskainen, että varsinkin pe-iltana jopa miettii, pitäisikö sittenki ihan oikeasti kävellä vaikkapa lähimpään baariin ja iskeä sieltä joku kaveriks, ihan vaan siks että saisi edes joskus olla jonkun lähellä ja sylissä. Tietysti nää on vaan ajatuksia, mutta koska joku voi ehkä tunnistaa niitä ajatuksia itsestäänki, ajattelin silti kysyä, että onko tämän palstan lukijoilla kellään samanlaista ongelmaa?
En tiiä, olenko ainoa joka on myös huomannu, että useimmat vl-miehet menee naimisiin siinä n.20-21 vee eivätkä varmaan ehdi asiaa paljon ajatellakaa.
Onkohan se sit niin, ettei nainen todellakaan enää kelpaa (tai siis tuntuu kyl,et eihän niitä hyviä miehiä enää siinä vaiheessa kovin paljon olekaan), kun se alkaa olemaan jo siinä 25-30v. Oon miettiny kyllä aina että mikä mussa on niin pahasti vialla, kun tuntuu ettei kenenkää vl-miehen kanssa homma etene mihinkää.
Ei-vl miehistä taas voi puolestaan sanoa ainakin sen, että oman kokemuksen mukaan (sehän on tietysti aika subjektiivinen) ne on yleensä ottaen paljo kohteliaampia ja huomioonottavaisempia naisten suhteen ku vl:t.
Anteeksi, jos kirjoitukseni saa jotkut loukkaantumaan ja voipihan olla, että oon oikeasti vähän tärähtänyt ja näkökulmani sen myötä ihan vääristynyt, mutta itsestä vaan tuntuu,ettei naimattomien ongelmista oikein koskaan todella puhuta. Ainakin pitäisi olla naimisissa,ennenku seksiin liittyvistä asioista ylipäätään kenenkää kanssa puhutaan. Siksi kirjoitin tästä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei tuohon maailman luonnollisimpaan kaipaukseen auta loitsu eikä rukous.
Siihen autta juuri se mitä sinä kaipaat.
Tiedetään että vl-joukoista ei ole fiksun naisen helppoa kumppania löytää. Miehet avioituvat nuorena ja sinun ikäisistäsi useimmat ovat jo varattuja tai jopa isiä. Niin monet tuhannet fiksut naiset jäivät odottamaan... ja odottivat...eivätkä koskaan löytäneet itselleen ns. uskovaista miestä. Eivätkä muita huolineet.
Eivät koskaan, kertaakaan, päässeet iloitsemaan elämän hauskimmasta ja ihanimmasta asiasta: aikuisten kahdenkeskisestä leikistä oman rakastetun kanssa.
Mitä elämän ja onnen turhaa kadottamista!
Maailmassa ei ole MITÄÄN sellaista asiaa joka voittaisi hauskuudessa sen mitä kaksi tosiaan rakastavaa ihmistä voi yhdessä kokea.
Toistan: ei ole mitään niin hauskaa ja ihanaa kuin rakastavaisten eroottinen yhteenkuuluvuus ja seksuaalinen nautinto.
Niitä toiseksi hauskimpia asioita kyllä on pilvin pimein.
Mutta mikään ei mene YKKÖSESTÄ ohi.
Kiitos että nostat rohkeasti tämän asian keskusteluun.
Pois se minusta että itsellä mitään ongelmia olisi.... Tytöt vaan on kertonu iltakyläilyn pikkutunneilla, en muuten tietäsi mitään näistä ongelmista....
Ajattelin vain, kun tyttöjen kanssa ei koskaan tällaisista asioista puhuta (ei edes oman siskon..) ja kuitenki tuntuu, etten mä voi ainoakaan olla.
En halua olla katkera, mutta katsotaan nyt rauhassa minkälaisen kohun tämä "pikku ongelma" aikaan saa.. ;))
On saatavilla kivoja leluja tytön käyttöön. Ei se leikki korvaa tietysti rakastettua ihmistä millään tasolla - mutta helpottaa oloa ja pitää yllä niitä tärkeitä kykyjä. Siis on käytännöllinen ratkaisu. Se nimittäin on niin että jos ei harjoita niitä kykyjään niin ne kadottaa. Joku vois kokea helpotuksenakin, mutta se on inhimillisesti katsoen sääli.
Kyllä on miesten maailma. "En muuten edes tietäisi mitään näistä ongelmista...." Toisin sanoen: En muuten tietäisi mitään siitä, että naisillakin on haluja.
Siinä sen huomaa, kuinka selvä on roolijako meikäläisillä. Naisten on tosiaan oltava vain kilttejä ja kauniita, tahdottomia pikku hoivaajia. Voisikohan niillä edes olla haluja??!
haluttomia.