Dosentti Laura Kolbe jatkoi keskustelua Keskustan linjasta ja pääkaupunkiseudusta.
Jos ajatellaan, miten menestytään metropolissa, kannattanee ottaa mallia vihreistä ja perussuomalaisista, jotka kykenevät perinteeseen kangistumatta lähestymään monia sosiaalisia kerrostumia ja elämäntyylejä.
Helsingissä maa on niin kallista, ettei helsinkiläisellä palkalla kykene enää asumaan.
Maan arvo määrätyy paljolti siitä, miten kunnallinen itsehallinto, Helsingin kaupunginvaltuusto, kohtaa EMU:n alhaisen koron, veronalennusten ja pakkolunastamattomuuden seuraukset: kartellinomaisen hinnanmuodostuksen.
Tämä tarjoaa mainion mahdollisuuden osoittaa, miten menestyksekästä on ollut kaltevalle pinnalle lähinnä vihreiden kannatuksen lisääntymisen vuoksi joutuneiden sosialidemokraattien, kokoomuslaisten ja toisaalta vihreiden itsensä kunnallispolitiikka.
Valtionkin omistaja-arvoajattelu on osa kokonaisuutta, mutta vain osa. Yleensä valtiot pyrkivät ja ovat pyrkineet maankorkoa maata ja siirtomaita valtaamalla alentamaan, jotta kiinteän pääoman lisäksi myös liikkuvalla työllä olisi mahdollisuus menestyä ja rikastuttaa kaikkea pääomaa - ei pelkästään kaavamaan myyjiä.
Äärimmäinen omistaja-arvoajattelu johtaa siihen, ettei mikään liiku, koska vanhan omistamisen etuoikeus muodostuu uuden omistamisen esteeksi.
Kunnallispolitiikka Helsingissä on miltei ilmaista. Ei tarvita kuin yksi käsikirjoittaja, pari muokkaajaa ja puoli tusinaa julistajaa, jotka kertovat selkeästi kolmen sanan lauseilla, kuka on vastuussa postmodernista maanarvon muodostumisesta.
Toisaalta hallinnon puolella on otettava vakavasti valtion kyky tuottaa kunnille tonttivarantoa, jottei jouduttaisi pakkovallalta vaikuttaviin pakkolunastuksiin liian herkästi.
Jos ajatellaan, miten menestytään metropolissa, kannattanee ottaa mallia vihreistä ja perussuomalaisista, jotka kykenevät perinteeseen kangistumatta lähestymään monia sosiaalisia kerrostumia ja elämäntyylejä.
Helsingissä maa on niin kallista, ettei helsinkiläisellä palkalla kykene enää asumaan.
Maan arvo määrätyy paljolti siitä, miten kunnallinen itsehallinto, Helsingin kaupunginvaltuusto, kohtaa EMU:n alhaisen koron, veronalennusten ja pakkolunastamattomuuden seuraukset: kartellinomaisen hinnanmuodostuksen.
Tämä tarjoaa mainion mahdollisuuden osoittaa, miten menestyksekästä on ollut kaltevalle pinnalle lähinnä vihreiden kannatuksen lisääntymisen vuoksi joutuneiden sosialidemokraattien, kokoomuslaisten ja toisaalta vihreiden itsensä kunnallispolitiikka.
Valtionkin omistaja-arvoajattelu on osa kokonaisuutta, mutta vain osa. Yleensä valtiot pyrkivät ja ovat pyrkineet maankorkoa maata ja siirtomaita valtaamalla alentamaan, jotta kiinteän pääoman lisäksi myös liikkuvalla työllä olisi mahdollisuus menestyä ja rikastuttaa kaikkea pääomaa - ei pelkästään kaavamaan myyjiä.
Äärimmäinen omistaja-arvoajattelu johtaa siihen, ettei mikään liiku, koska vanhan omistamisen etuoikeus muodostuu uuden omistamisen esteeksi.
Kunnallispolitiikka Helsingissä on miltei ilmaista. Ei tarvita kuin yksi käsikirjoittaja, pari muokkaajaa ja puoli tusinaa julistajaa, jotka kertovat selkeästi kolmen sanan lauseilla, kuka on vastuussa postmodernista maanarvon muodostumisesta.
Toisaalta hallinnon puolella on otettava vakavasti valtion kyky tuottaa kunnille tonttivarantoa, jottei jouduttaisi pakkovallalta vaikuttaviin pakkolunastuksiin liian herkästi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.