Kirjoitin tälle palstalle ensimmäisen kerran ehkä kaksi- kolme vuotta takaperin. Mikä on sen jälkeen muuttunut? Tai mikä on ylipäätään sen jälkeen muuttunut kun aloitin dokaamisen?
Paljonkin on muuttunut, mutta minussa ei ole tapahtunut juuri minkäänlaista muutosta. Mitä nyt oluesta tullut muutama lisäkilo ulkoisessa habituksessani.
Kaikki lupaukset, itsepetokset, päätökset on sanottu ja tehty satoja kertoja. Aina ne on rikkoontuneet. Olen alkoholin vanki, niin kuin luullakseni suurin osa meistä jotka tälle palstalle kirjoittelevat.
Kävin AA:ssa ja olin raittiina muutaman kuukauden. AA:n avulla ainakin minä pysyin selvänä, sen aikaa kun siellä kävin. Mutta vaikka minä olin selvänä ja kävin istunnoissa, olin silti vanki. Silti alkoholi varjosti kokoajan elämääni näkyvästi. Minun täytyi käydä alkoholin pakottamana istunnoissa. Vaikka olin raitis, en silti ollut vapaa. Joka kerta kun taapersin AA:n palaveriin, kiskoi minut sinne näkymättömästä nuorastaan Kuningas Alkoholi.
Tänä päivänäkään en ole sellainen kuin haluaisin olla. Mutta olen mieleltäni vapaa.
Kaikki aukeni minulle keväällä “Naps!”
Olen mikä olen ja minun täytyy hyväksyä itseni. Se oli kevättalvella yksi päivä kun “tulin järkiini”, paranin pitkään kestäneestä masennuksesta. Yhdessä hetkessä!
Saatoin jättää kaikki lääkkeet pois. Ja kaikki mitä minun tarvitsi tehdä, oli jäsennellä ajatukset päässäni oikeaan järjestykseen.
Alkoholismista en ole parantunut, mutta työstän sitä. Minulla on edelleen se “kuivan juopon” suhtautumistapa alkoholiin. Niin kauan joudun elämään alkoholismin varjostamaa elämää, kunnes pystyn ottamaan alkoholin luonnolliseksi osaksi elämää. En tiedä onnistuuko se koskaan enää. Että voisin ottaa yhden paukun viinapullosta ja olla sitten ajattelematta koko asiaa. Tuskin.
-Entinen Karjalan Sissi-
Paljonkin on muuttunut, mutta minussa ei ole tapahtunut juuri minkäänlaista muutosta. Mitä nyt oluesta tullut muutama lisäkilo ulkoisessa habituksessani.
Kaikki lupaukset, itsepetokset, päätökset on sanottu ja tehty satoja kertoja. Aina ne on rikkoontuneet. Olen alkoholin vanki, niin kuin luullakseni suurin osa meistä jotka tälle palstalle kirjoittelevat.
Kävin AA:ssa ja olin raittiina muutaman kuukauden. AA:n avulla ainakin minä pysyin selvänä, sen aikaa kun siellä kävin. Mutta vaikka minä olin selvänä ja kävin istunnoissa, olin silti vanki. Silti alkoholi varjosti kokoajan elämääni näkyvästi. Minun täytyi käydä alkoholin pakottamana istunnoissa. Vaikka olin raitis, en silti ollut vapaa. Joka kerta kun taapersin AA:n palaveriin, kiskoi minut sinne näkymättömästä nuorastaan Kuningas Alkoholi.
Tänä päivänäkään en ole sellainen kuin haluaisin olla. Mutta olen mieleltäni vapaa.
Kaikki aukeni minulle keväällä “Naps!”
Olen mikä olen ja minun täytyy hyväksyä itseni. Se oli kevättalvella yksi päivä kun “tulin järkiini”, paranin pitkään kestäneestä masennuksesta. Yhdessä hetkessä!
Saatoin jättää kaikki lääkkeet pois. Ja kaikki mitä minun tarvitsi tehdä, oli jäsennellä ajatukset päässäni oikeaan järjestykseen.
Alkoholismista en ole parantunut, mutta työstän sitä. Minulla on edelleen se “kuivan juopon” suhtautumistapa alkoholiin. Niin kauan joudun elämään alkoholismin varjostamaa elämää, kunnes pystyn ottamaan alkoholin luonnolliseksi osaksi elämää. En tiedä onnistuuko se koskaan enää. Että voisin ottaa yhden paukun viinapullosta ja olla sitten ajattelematta koko asiaa. Tuskin.
-Entinen Karjalan Sissi-
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itsekin haaveilen vielä kohtuukäytöstä.
Itsekin tulin muutamia vuosia sitten kirjoittaneeksi tänne. Mikäkö on muuttunut? Tyrmistyttyäni aa-fanaattisuudesta olen perehtynyt hyvin erilaisiin alkoholismin hoitomuotoihin ja asiaan laajemminkin.
Juopoteltua tulee toki vieläkin. Nyt tulee siihen suhtauduttua kaiketi jotenkin lakonisemmin. Eli en enää suotta ota mitään syyllisyyden tuntoja tai ala moralisoimaan muitten juopotteluja. Sen hoitavat monet ihmiset joitten elämässä viinan tilalle on nimenomaan tullut toisten moralaisointi ja syyllistäminen.
Tullut pienennettyä pullokokoa hiljakseen. Viinaa jos tekee mieli niin siihen riittäisi kyllä yksi paukkukin. Pulloilla on jostain syystä mystinen taipumus tyhjentyä, siis suotta ostaa suuria pulloja, pienet tulevat edullisimmiksi.
Lauantain kunniaksi menen nyt Alkoon. Yksi normaali pullo kirkasta viinaa. Se riittää loistavasti, eikä siitä tule krapulaa. Sunnuntaina ei tarvitse loiventaa ja viikolla on niin kiirettä että ei edes kerkeäisi juomaan. Ensi vikonloppu on sen ajan asia. Ehkä juon ehkä en.
Myö karjalaist ollaa nii ilosta ja surusta tehty, et ei kaik meit ymmärräkkää. Haluaisin, että ihmiset olisivat enemmän keskenään kanssakäymisissä..oltaisiin yhdessä.
Älä sie heitä kuuule lössiks: sie oot ihan hyvä immeine ja aina vaa paremmaks tuut.
Ja se HAVAINTO, jonka teit,oli tärkeä! Me kukin elämme tämän elämämme kuten elämme - toisilla yhtä toisilla toista.
Pääasia, että ollaan iloisella mielellä ja toisillemme hyviä. Elä pode syyllisyyttä! Jollet mikään doku ole - kyllä se siitä. Ollaa ilosii! Jostai mie luvin, jot ko olet puoliks täynnä ja puoliks humalas - elät 100 vuotta! Mut en mie nii vanhaks taija viihtii...
Ilo irti vaik syvän märkänis!!