rangaistukset

Asia on monimutkainen. Vanhempien pitäisi jutella ja sopia yhteinen linja, jotta lapsi ei joutuisi ymmälleen rangaistuksista. Rangaistuksen suuruus tulisi johtua lapsen tekosesta eikä vanhemman pinnan tiukkuudesta.

Koitamme olla kieltämättä 2½-vuotiasta tyttöämme pikkuasioita, joita emme voi vahtia tai täsmentää. Esim on turhaa kieltää: "Älä juokse niin lujaa!". Jos haluaa varoittaa, niin sanoo: "Varovasti, ettet kaatua". Normaalit kiellot pyrimme kieltämään normaalilla äänensävyllä, jotta lapsi ei totu huutamiseen.

Emme käytä fyysistä rangaistusta (ainakaan vielä joutuneet käyttämään). Jos esim. tavarat jäävät käskystä huolimatta korjaamatta otan tyttöä käsistä kiinni ja korjaamme tavarat yhdessä. Loput tavarat tyttö kerääkin jo itse ja pitää tätä leikkinä.

Itse olen aikoinani seisonut nurkassa, ja saanut tukkapöllyä. Tukkapölly oli kyllä aina ihmetyksen aihe pienestä pojasta. Nurkassa tuli pohdittua, että mitähän pahaa sitä tuli tehtyä.

Olen jo 30-kymppinen 2-vuotiaan isä. Kesällä kun keskustelumme meni vaimoni ja appivanhempieni kanssa kiivaksi seurustelujuttuistani, vaikkapa yritin puolustautua ja väittää ne valheeksi, anoppi hai vitsat ja sain kaikkien lsänäollessa kunnollisen rangaistuksen paljaalle takaapuolelleni niistä juttuista. Nolotti kovin ja vielä jälkikäteenkin. Rehellisesti oli kyllä pettänyt vaimoani. Olen pitkään sen jälkeen miettinyt asioita ja voi olla että se on ihan oikeakin kun en osannut olla kunnollinen mies vaimolleni.