Perintö ja ositus

vaatia kaiken myymistä.

Sovitte keskenänne eri omaisuuden arvon ( voi tietysti käyttää ) ammattilaisia.

Perintösi on avio-oikeuden mukaisata omaisuutta, jois ei avioehtoa ole, tai vanhempasi eivät ole testamentissa sulkeneet perintöä avioehdon ulkopuolelle.



Jos sopua ei synny, viimeinen vaihtoehto on pesänjakaja, jonka käräjäoikeus määrää. Kallis! Parasta sopia sovussa.

Perintösi on edelleen sinun ja pysyy. Kun teillä ei ole avioehtoa, niin erossa kummankin omaisuus lasketaan yhteen, josta vähennetään kummankin velat. Lopputulokseksi pitää tulla molemmille yhtä paljon, eli puolet siitä, mitä velkojen vähentämisen jälkeen avioliittonne yhteispotti on. Se, jolla on enemmän, maksaa tasinkoa sille, jolla on vähemmän, kunnes molemmilla on yhtä paljon.

Kummankaan ei ole pakko myydä mitään omaisuuttaan, vaan se, joka joutuu maksamaan tasinkoa, voi vaikka ottaa lainaa sitä varten.

Jos ette itse pääse sopuun, että sinä otat tämän ja puoliso ottaa tuon (koska mitään pakkoa ei ole siihen, että kaiken pitäisi mennä pennilleen tasan, jos molemmat siihen suostuvat), niin omaisuuden arvon määrittelee esim. joku asiantuntija. Asunnon arvon määrittelyssä voi käyttää pari kiinteistövälittäjää tekemässä arvionsa, mikä olisi sen hinta. Ja usko pois, kyllä kaikelle aina hinta löytyy, vaikka kuinka uniikkia tavaraa olisikin veneenne. Tunnearvothan eivät sinänsä materiaalista korota. Pari venemyyjää peliin vaan mukaan.

Ja sitten asia paperille ja nimet alle, ettei tule myöhemminkään kinaa, menikö homma oikein. Nyt en osaa sanoa, pitääkö vielä osituspaperi viedä vaikka maistraattiin virallistuttamiseksi, mutta osaavat varmaan siellä neuvoa.

Ositus menee siten että laaditte paperin, johon erotellen kirjataan molempien osalta erikseen varat - velat.

Miehen varat-velat= miehen varallisuus
Naisen varat - velat= Naisen varallisuus

varallisuudet lasketaan yhteen ja saatte yhteisen nettovarallisuutenne mikä jaetaan 50/50% siten, että molemmille tulee laskennallisesti sama euromäärä. Eli "rikkaampi" maksaa "köyhemmälle" tasinkoa. Se millä tavaralla tai rahalla tämän tasingon maksaa voi se rikkaampi maksaja itse päättää.

Eli osituksessa otetaan huomioon varallisuudet siten, miten ne omistetaan. Kumpikin siis säilyttää oman omaisuutensa, muun varallisuutensa ja velkansa. Omistussuhteet eivät siis muutu."Rikkaampi" tasingon maksaja päättää millä tasingon maksaa.

Asunnon arvo on käypä myyntihinta. Se kannattaa arvioittaa muutamalla kiinteistövälittäjällä. Sama juttu veneen kanssa: muutama ammattiarvio osituksen pohjaksi.

Kyllä voitte halutessanne myydä omaisuutenne pois, jos niin päätätte ja sitten makselette velat ja katsotte mitä käteen kummallekin jää... Täytyy kuitenkin muistaa, että ositus tehdään sen varallisuuden ja velkojen perusteella mitä avioeron I-vaiheen hakemisajankohtana on ollut. Eli jos toinen on tämän jälkeen esim. ottanut suuria velkoja tai hassannut omaa omaisuuttaan, niin näitä ei osituksessa oteta huomioon.

Sitten allekirjoitettu paperi maistraattiin rekisteröitäväksi. Huom! maistraatti ei mitenkään tsekkaa ositusta, ainoastaan rekisteröi sen tehdyksi. Ja tämä on hyvä tehdä siksi, että sitten perästäpäin kumpikaan huutele...

Jos avioehtoa ei ole, eikä perinnönjättäjä ole testamentissaan maininnut että perinnönsaajan puolisolla ei ole avio-oikeutta perintönä saatavaan omaisuuteen, perintökin on käsittääkseni yhteistä omaisuuttaanne.