Sain perinnön vuonna 2005. Ei ole avioehtoa.
Vuonna 2007 olemme eroamassa. Onko perintö nyt sitten yhteistä omaisuutta vai lasketaanko se minun omaisuudeksi. Tietääkö kukaan miten asia on?
Miten on muuten tuo ositus, tietääkö kukaan miten se menee? Voiko vaatia kaiken omaisuuden myymistä ennen harkinta-ajan päättymistä. Kuka määrittelee omaisuuden arvostuksen.
Vene on hankala, kun kyse on ns. uniikkikappaleesta, jolle ei löydy markkinahintaa. Miten sellaisen arvo määritellään.
Miten asunnon arvo määritellään?
Kiitos paljon kommenteista.
Vuonna 2007 olemme eroamassa. Onko perintö nyt sitten yhteistä omaisuutta vai lasketaanko se minun omaisuudeksi. Tietääkö kukaan miten asia on?
Miten on muuten tuo ositus, tietääkö kukaan miten se menee? Voiko vaatia kaiken omaisuuden myymistä ennen harkinta-ajan päättymistä. Kuka määrittelee omaisuuden arvostuksen.
Vene on hankala, kun kyse on ns. uniikkikappaleesta, jolle ei löydy markkinahintaa. Miten sellaisen arvo määritellään.
Miten asunnon arvo määritellään?
Kiitos paljon kommenteista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
vaatia kaiken myymistä.
Sovitte keskenänne eri omaisuuden arvon ( voi tietysti käyttää ) ammattilaisia.
Perintösi on avio-oikeuden mukaisata omaisuutta, jois ei avioehtoa ole, tai vanhempasi eivät ole testamentissa sulkeneet perintöä avioehdon ulkopuolelle.
Jos sopua ei synny, viimeinen vaihtoehto on pesänjakaja, jonka käräjäoikeus määrää. Kallis! Parasta sopia sovussa.
Perintösi on edelleen sinun ja pysyy. Kun teillä ei ole avioehtoa, niin erossa kummankin omaisuus lasketaan yhteen, josta vähennetään kummankin velat. Lopputulokseksi pitää tulla molemmille yhtä paljon, eli puolet siitä, mitä velkojen vähentämisen jälkeen avioliittonne yhteispotti on. Se, jolla on enemmän, maksaa tasinkoa sille, jolla on vähemmän, kunnes molemmilla on yhtä paljon.
Kummankaan ei ole pakko myydä mitään omaisuuttaan, vaan se, joka joutuu maksamaan tasinkoa, voi vaikka ottaa lainaa sitä varten.
Jos ette itse pääse sopuun, että sinä otat tämän ja puoliso ottaa tuon (koska mitään pakkoa ei ole siihen, että kaiken pitäisi mennä pennilleen tasan, jos molemmat siihen suostuvat), niin omaisuuden arvon määrittelee esim. joku asiantuntija. Asunnon arvon määrittelyssä voi käyttää pari kiinteistövälittäjää tekemässä arvionsa, mikä olisi sen hinta. Ja usko pois, kyllä kaikelle aina hinta löytyy, vaikka kuinka uniikkia tavaraa olisikin veneenne. Tunnearvothan eivät sinänsä materiaalista korota. Pari venemyyjää peliin vaan mukaan.
Ja sitten asia paperille ja nimet alle, ettei tule myöhemminkään kinaa, menikö homma oikein. Nyt en osaa sanoa, pitääkö vielä osituspaperi viedä vaikka maistraattiin virallistuttamiseksi, mutta osaavat varmaan siellä neuvoa.
Tehdyn ositussopimuksen voi rekisteröidä maistraattiin, haittaa siitä ei ole... mutta sitä ei vaadita ja harvossa eroissa tilanne sellainen että siitä todellakin voisi olla hyötyä.
Sen uniikin veneen hinnan arvioinnista... kai se on vakuutettu jostakin hinnasta? Mikäs ongelmaa sen arvon käyttämisestä osituslaskelmissa olisi?
Ositus menee siten että laaditte paperin, johon erotellen kirjataan molempien osalta erikseen varat - velat.
Miehen varat-velat= miehen varallisuus
Naisen varat - velat= Naisen varallisuus
varallisuudet lasketaan yhteen ja saatte yhteisen nettovarallisuutenne mikä jaetaan 50/50% siten, että molemmille tulee laskennallisesti sama euromäärä. Eli "rikkaampi" maksaa "köyhemmälle" tasinkoa. Se millä tavaralla tai rahalla tämän tasingon maksaa voi se rikkaampi maksaja itse päättää.
Eli osituksessa otetaan huomioon varallisuudet siten, miten ne omistetaan. Kumpikin siis säilyttää oman omaisuutensa, muun varallisuutensa ja velkansa. Omistussuhteet eivät siis muutu."Rikkaampi" tasingon maksaja päättää millä tasingon maksaa.
Asunnon arvo on käypä myyntihinta. Se kannattaa arvioittaa muutamalla kiinteistövälittäjällä. Sama juttu veneen kanssa: muutama ammattiarvio osituksen pohjaksi.
Kyllä voitte halutessanne myydä omaisuutenne pois, jos niin päätätte ja sitten makselette velat ja katsotte mitä käteen kummallekin jää... Täytyy kuitenkin muistaa, että ositus tehdään sen varallisuuden ja velkojen perusteella mitä avioeron I-vaiheen hakemisajankohtana on ollut. Eli jos toinen on tämän jälkeen esim. ottanut suuria velkoja tai hassannut omaa omaisuuttaan, niin näitä ei osituksessa oteta huomioon.
Sitten allekirjoitettu paperi maistraattiin rekisteröitäväksi. Huom! maistraatti ei mitenkään tsekkaa ositusta, ainoastaan rekisteröi sen tehdyksi. Ja tämä on hyvä tehdä siksi, että sitten perästäpäin kumpikaan huutele...
Yleensä riittää, että ositussopimusta laaditaan kaksi alkuperäistä kappaletta, yksi kummallekin sopijapuolelle eli ex-puolisolle. Lisäksi todistajien allekirjoitukset.
Ositussopimusta ei tarvitse eikä ole pakko rekisteröidä maistraatissa. Lähinnä siitä voi olla hyötyä tilanteessa, jossa puoliso osituksesta sopiessaan loukkaa velkojien oikeuksia eli luovuttaa omaisuuttaan enemmän kuin lain mukaan pitää tehdä ja sittemmin osoittautuu maksukyvyttömäksi eli velkojat jäävät nuolemaan näppejään.
Jos avioehtoa ei ole, eikä perinnönjättäjä ole testamentissaan maininnut että perinnönsaajan puolisolla ei ole avio-oikeutta perintönä saatavaan omaisuuteen, perintökin on käsittääkseni yhteistä omaisuuttaanne.
Perintö on sinun omaisuuttasi, mutta mikäli avioehtoa ei ole (tai perinnössä vastaavaa klausuulia), se on avio-oikeuteen kuuluvaa. Eli lasketaan sinun omaisuudeksesi osituksessa.
Tässä tulikin jo aikaisemmin aika hyviä viestejä asiasta, mutta pähkinänkuressa:
- oma on omaa, sitä ei muuta avioehdot tai -erot
- osituksessa yhteysomiosistukset puretaan osapuolten sopimuksen mukaan ja vähemmän omistava maksaa tasinkoa
- tasingon saa aina maksaa rahalla mutta suositeltavampaa antaa yhteistä omaisuutta tasinkona
- toisin kuin edellä väitettiin, OMAA omaisuutta ei voi antaa tasinkona (tai siis voi jos sovitaan; sopimusosituksessa saa sopia melkein mitä vaan)
- kaikki sellainen, jolla ei ole selkeää omistajaa, katsotaan osituksessa yhteisomistukseksi
- osituksesta tehdään sopimus, jossa on laskelma omaisuudeesta ennen ja jälkeen, teidän ja kahden esteettömän todistajan allekirjoitukset, ei tarvitse viedä maistraattiin
Suosittelen pikkasen googlettamaan, aika helposti löytyy tietoa. Jos yhtään erimielisyyksiä osituksesta tms kannattaa hakea asiantuntija-apua (lakitoimistot/oikeusaputoimisto).
Tarkoitin, että avio-oikeuden piiriin kuuluvaa, mutta kirjoitin muuta. Kiitos, että oikaisit.