Ei väli pöytien, lie pitkäkään,
vaan pöydän viereisen, mä tuskin nään,
sun kanssas jakaa sen, nyt toinen voi,
mä yksin kuuntelen, kun kaukaa soi.
Kun hänet tanssimaan, sä pyydät noin,
niin hetkeen seuraavaan, mä nähdä voin,
sun sanas uskoo hän, ja unelmoi,
mä tiedän enemmän, ja vielä soi.
...ja kulaus, ottaa koville :(
vaan pöydän viereisen, mä tuskin nään,
sun kanssas jakaa sen, nyt toinen voi,
mä yksin kuuntelen, kun kaukaa soi.
Kun hänet tanssimaan, sä pyydät noin,
niin hetkeen seuraavaan, mä nähdä voin,
sun sanas uskoo hän, ja unelmoi,
mä tiedän enemmän, ja vielä soi.
...ja kulaus, ottaa koville :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
vaivu synkkyyteen .kyllä aika parantaa haavat
olla niin arpinen olo :(