jousimies ja ylpeys

'...yleensä ne haluaa saada väittelyissä aina viimeisen sanan...'

'...he ei ainakaan helpolla, eikä ennenkaikkea heti pyydä anteeksi, jos on sanoneet tai tehneet jotain loukkaavaa.'

'Itse he on kyllä tosi suorapuheisia ja suoranuottisia teoissaankin, eikä yhtään ainakaan jälkikäteen mieti tölväisyjään sen pahemmin, vaan odottavat että vastapuoli aina antaa nopeasti anteeksi tai että ei edes kauheasti tarvii anteeksi pyydellä.'

nää mä voin ainaki allekirjottaa

No on se myös toisesta osapuolesta kiinni, itse näin saman ongelma ja päätin etten ala tuohon leikkiin, en luovuttanut vaan otin lusikan kauniiseen käteen ja opin ymmärtämään tätä jousimiehen perusluonnetta, nyt kulkee tarvittaessa talutusnuorassa vetämättä ja välillä perässäkin... Ja kokemusta eri-ikäisistä jouskarinaisista ainakin kolmesta... haasteita siinä on en voi muuta sanoa... välillä tämä nykyinen katsoo ihmetellen vieressä... ja osaa pyytää myös anteeksi sekä myöntää olleensa väärässä, sen rajan kun pystyy ylittämään niin parempaa kumppania saa hakea!!! Oppikaa ymmärtämään ja lopettakaa se ainainen vinkuminen jousimiehistä.

...olen jousimies (N) ja pidän väittelyistä ihmisten kanssa,täydellinen en ole,mut sen voin sanoa et osaan pyytää anteeksi ihan tarpeeksi monta kertaa päivässä,ja myönnän olevani väärässä,jos on tarvis.
Olen ennenkaikkea oikeudenmukainen,olen monesti joutunut väittelemään esim.mieskaverin kanssa siitä,mikä on rasistista ja mikä ei,se on ainakin aika rankkaa,ihmisillä on eri mielipiteet ja kaikkihan me kuvitellaan olevamme aina oikeassa,jotkut ihmiset tuntuvat jopa saavan siitä jotain ihmeen kiksejä kun tietävät olevansa oikeassa!? Ja nyt en puhu jousimiehistä.

Kuulosti kyllä tutulta, onnekseni olen löytänyt itselleni leijona miehen joka on vähintään yhtä ylpeä ja luulee aina olevansa oikeassa.. Että täällä on niinku asnsaittu toisemme ;)

Moon oikias, soot vääräs... Näinhän se yleensä menee. Mutta jos aihetta on niin anteeksi kyllä pyydän ja myönnän virheeni.

Itse olen jousimies, ja olen kyllä huomannut, että kaikki luettelemasi asiat pitävät paikkaansa, eikä se aina ole ollenkaan hyvä asia.
Toisaalta, tuo anteeksi pyytäminen esimerkiksi, no onhan se minulle vaikeaa mutta kyllä mie anteeksi pyydän jos tiedän toisen loukkaantuneen.
Ja minä en ainakaan ihan helpolla jätä pitämättä yhteyttä..
Muita jonkinmoiseen ylpeyteen viittaavia asioita itselläni on se, etten millään tahdo sulattaa sitä että minua komennetaan, vaikka ei komennettaisikaan käskevästi. Teen asioita mieluiten omasta aloitteestani. En myöskään vähässä kummassa anna periksi asioissa, juuri sen takia, että millekäänhän minä en nöyrry. Jälkeenpäin naurattaa ihan oma itsepäisyyteni.

Tää on kyl aika totta. Itse oon jousimies, mut ei me niitä juttuja pahalla tarkoteta. Sitä ei vaan ymmärrä mite jotkut voi loukkaantuu niin helposti.

"Ootteko muuten huomanneet, että jousimiehet (sekä miehet että naiset) voivat olla aika ylpeitä tapauksia? Tarkoitan sitä että yleensä ne haluaa saada väittelyissä aina viimeisen sanan ja todistaa sen, miten he on aina itse oikeassa ja muut lopulta väärässä? Mistäköhän tämä voi johtua?"

Siis en itsekään ymmärrä. Olen sanonut jouskarille tästä että hänen pitäisi oppia elämässään olemaan joskus väärässä ja varsinkin myöntämään omat virheensä niin silloin jo päästäisiin pitkälle. Myös kompromissien tekeminen taitaa olla jousimiehelle aivan mahdoton ajatus. Menee kyllä hermot!!

Ja tuo anteeksipyyntö. Minun kanssa sitä on opeteltu, mutta en sitten tiedä miten hänen käy jos minua ei olisi...? Tai hänellä olisi semmoinen kumppani joka ottaa kaikki syyt niskoilleen mitä minä en enää tee.

Mullakin usein semmoinen olo että minä olen se joka on tehnyt niin väärin ja ihan kuin lapsella välistä olo...Ei kyllä jaksa enää pitkään katsella kun ei osaa katsoa peiliin tämä tapaus. En siis ihmettele jos jouskareissa on paljon sinkkuja ja vanhoja piikoja ja poikia...Parempi niiden on elääkin yksin jos ei käytöstavat parane.

Olen myös todennut että kun hän on niin täydellinen niin minäkin jatkossa olen ja kiitos siitä kuuluu hänelle. Eli kun olen täydellinen niin minäkään en enää myönnä itsessäni mitään virheitä, katsotaan sitten miten se suu pannaan kun pääsee peilikuvansa kanssa puhumaan!

Tunnekylmä kyllä kanssa osaa olla, ei suhde pelkällä arjella elä. Mutta kun on niin saamaton ettei jaksa huomiota kumppanilleen osoittaa, edes hyvinä hetkinä. Moinen vätys sanon minä.

En ala enää suhteen alkeita aikuiselle opettamaan. Se on kohta heippa jousimies ja sen jälkeen juoksen kauas jos vielä moinen tapaus (horoskooppi) vastaan osuu!

Meikätyttö on jousimies - mutta liekö sitten se itämainen lohikäärmeen (syntymä)vuosi, joka vaikuttaa niin että anteeksi osaan pyytää heti kun huomaan olleeni väärässä.
Usein kylläkin olen oikeassa, utelias kun olen ja kaikenlaisia tiede- ym. kiinnostavia juttua luen.

Elämä on opettanut kyllä vähän varomaan sanojanikin. Niin että usein onnistuu pitää mölyt mahassa ja jättää sanomatta vaikka aihettakin olisi. Sitä kun vaikuttaa fiksummalta, kun ei antaudu kaikenlaisiin väittelyihin.

Totta on, että jousimies on sanavalmis ja prosessoi asian kuin asian pikavauhtia. Pitäis vain olla olemassa jonkinlainen jarru, ettei hökäise ulos mitä mieleen tulee -ajattelematta sopiiko tilanteeseen tai vaikka omaan imagoon. Sen jarruttelun opettelu ei ihan aina ole helppoa, mutta kannattaa.

mutta myös vesimiehellä ja kaksosella on sama piirre: minä olen aina oikeassa, ei minun tarvi neuvotella. Toivottavasti tulevat hyvin juttuun keskenään!

Itse joukkari nainen ja myönnän himoni väitellä ja olla oikeassa, jota useinmiten olen. Anteeksi osaan pyytää, mutta arvostelu kykyni siitä mistä pitäisi pyytää anteeksi saattaa heittää..? Pyydän anteeksi kun koen loukanneeni. Sen sijaan vesimiehen ylpeys ei anna periksi pyytää anteeksi.