Olen 37v mies ja olen ollut naimisissa n.11v, perheeseemme kuuluu myös 2 lasta. Käymme molemmat säännöllisessä päivätöissä.
Ongelmaksmme on kehkeytynyt parisuhteessa yhteisen (läheisen) ajan puute. Olen kaikin tavoin kotitöissä mukana, eli hoidan lapsia, siivoan, laitan ruokaa yms. mitä normaaliin perhe-elämään kuuluu.
Hoidamme molemmat myös kunnostamme liikkumalla paljon, emme tupakoi, emmekä juopottele.
Vaimoni ei halua seksiä kuin n. kerran viikossa jonka hän on ilmoittanut ja tiettynä ajankohtana. Minulle on jäänyt sellainen kuva koko touhusta, että homma taitaa olla hänen osaltaan pelkkä suoritus- ja sillä siisti. Kaiketi homman tulisi mennä niin, ettei se ole aina tiettynä ajankohtana ( pv, ja klo ja kerta/vko).Eli olisi tunteeseen perustuva.
Olen moneen otteeseen yrittänyt selittää mielipiteeni asiasta- turhaan! Yleensä tästä keskustelusta seuraa vaan riitely ja sen jälkeen hiljaisuus.
Moneen otteeseen olen ehdottanut, että menisimme yhdessä ammatiauttajan puheille- josko sieltä saisi vyyhtiin jotain apua. Hänelle ei se vaan ole ollut varteenotettava vaihtoehto.
Mikä neuvoksi?
Asiallisia vastauksia -kiitos.
Ongelmaksmme on kehkeytynyt parisuhteessa yhteisen (läheisen) ajan puute. Olen kaikin tavoin kotitöissä mukana, eli hoidan lapsia, siivoan, laitan ruokaa yms. mitä normaaliin perhe-elämään kuuluu.
Hoidamme molemmat myös kunnostamme liikkumalla paljon, emme tupakoi, emmekä juopottele.
Vaimoni ei halua seksiä kuin n. kerran viikossa jonka hän on ilmoittanut ja tiettynä ajankohtana. Minulle on jäänyt sellainen kuva koko touhusta, että homma taitaa olla hänen osaltaan pelkkä suoritus- ja sillä siisti. Kaiketi homman tulisi mennä niin, ettei se ole aina tiettynä ajankohtana ( pv, ja klo ja kerta/vko).Eli olisi tunteeseen perustuva.
Olen moneen otteeseen yrittänyt selittää mielipiteeni asiasta- turhaan! Yleensä tästä keskustelusta seuraa vaan riitely ja sen jälkeen hiljaisuus.
Moneen otteeseen olen ehdottanut, että menisimme yhdessä ammatiauttajan puheille- josko sieltä saisi vyyhtiin jotain apua. Hänelle ei se vaan ole ollut varteenotettava vaihtoehto.
Mikä neuvoksi?
Asiallisia vastauksia -kiitos.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Moi! Itse lukeudun naisiin joka haluaa seksiä kokoaja. Meillä ei kamalasti kosketella, vaikka haluaisinkin, suoraa toimintaa lähinnä. Mutta kun sitte puolisoni niin tekeekin, sytyn ihan eri tavalla. Se tuntuu 100x paremmalta. Kaipaisikohan vaimosi tätä? koskettelua, hyväilyä, haleja, suukkoja. Lapset hoitoon ja vietätte sitä aikaa. Unohdatte kotityöt ja keskitytte toisiinne. Taitenkin saattaa olla se että vaimosi on savusta massa sua pihalle ettei anna seksiä kuten eräillä tutuilla kävi. Pihtasi ja mies petti ja soppa oli valmis.
On hienoa että miehenä kerrot tunteistasi ja mitä haluat. Jos vaimosi haluaa pitää liittonne kasassa on hän myös valmis tekemään jotain sen eteen. Aloittakaa vaikka lempeästä saunasta ja jutelkaa. Pese hänet, erittäin eroottista, jos ei tapoihinne niin kuulu tehdä. Näitä asioita ei saa pitää sisällä.
Saattoi olla aika sekava vastaus. Tsemppiä!
Kiitos sinulle "luppakorva" kun vaivauduit vastaamaan asiallisesti.
Homma menee silleen, että olen yrittänyt kaikkeni parisuhteen/perheen hyvinvoinnin eteen. Eli olen järjestänyt yhteistä aikaa, koettanut olla hellä ja huomaavainen, antaa pusuja , koskettaa häntä ohimennen arjen kiireessä.
En tiedä miten jatkaa/jaksaa eteenpäin. Olotila on tosi tyhjä.
Kuulostaa tutulta, että on antanut kaikkensa.
Entä sitten työ? Onko se stressaavaa vaimollasi? Itselläsi? Mieheni on myyntityössä ja paineet useinkin kovat. Jääkö ajatukset työpaikalle? Kyselen hänen työpäivänsä kulumisesta päivän päätteeksi ja yritän tuoda toista näkökulmaa eri tilanteisiin. Lievittää hieman sen suuntaista painetta. Tietenkin, jos ei tunne toisen työtä, onhan se vaikeaa yrittää edes ymmärtää.
Koita jaksaa, tuollaisia uurastajia on harvassa, kuten siis sinä, olisin taivaassa jos minun mieheni olisi tuollainen huomaavainen, hellä jne.
Tiedän, että meillä molemmilla on henkisesti vaativa työ. Joka omalata osaltaan verottaa parisuhdetta. Olenkin aina yrittänyt puhua jonkin verran työasioista ( tietenkin vaitioloasiat poisluettu). Sekä aloittaa keskustelun ihan mistä vaan kipeistäkin asioista.
Parisuhteeseemme liittyvistä asioista olen vaan saanut pakit vaimoltani- hänen mukaan niistä on turha keskustella.
Eli kierrämme kehää.
Kuulostaa jo pattitilanteelta. se pariterapia vois olla oikeesti nyt hyvä juttu. Itse kokeneena myönnän että mentiin sinne liian myöhään. Suhde ei onneksi karuitunut ja elämä jatkuu. Olisiko elämäsi sitten helpompaa ilman vaimoasi? Mä tulin siihen tulokseen ettei minun elämä olisi ainankaan yhtään helpompaa. toiselle on annettava oma "vapaus" ja yrittää hyväksyä toisen hassutkin tavat mutta sitten kun on nuo tarpeet. Mä olenkin kertonut mun miehelleni että hyväilen iteeni aika usein koska en saa seksiä. Varmaan ehkä sinullakin tuttu juttu. Sanoinkin miehelleni että seuraava askel saattaa olla toinen mies. Se oli tyhmää uhkailua mutta ihmeen kaupalla muutaman päivän mökötyksellä tehosi. En kehoita kokeilemaan. kerroin vaan kokemukseni.
Uskoisin ettei muu auta kuin ottaa kovat otteet. Hyvällä olet näyttänyt jo yrittäneen. Sano vaimollesi, että olet todella onneton. Kerro syyt. Vaimosi voi sanoa ettei parisuhteessanne ole keskusteltavaa mutta sinun täytyy tehdä selväksi että kyllä on.
Mielestäni kenenkään ei pidä alentua elämään onnettomana. Parisuhteessa on kaksi osapuolta ja jos toinen ei ymmärrä tilanteen vakavuutta niin ymmärrys on vietävä väkisin läpi. Muuten siistiä ratkaisua ei tule koskaan syntymään.
Olen tuonut sen suoraan esille hänelle, että olen onneton parisuhteessamme. Olen myös tehnyt selväksi, sen että näin tämä ei voi jatkua.
Näyttää suhtautuvan asiaan viileästi, eli ei reagoi millään tavoin.
Ilmeisesti odottaa savustamisen tuottavn tulosta. Eli lähtisin pois pois.......
Ajattelen kuitenkin lapsia viimekädessä, olenhan kuitenkin heidän isänä ( ainakin vielä).
ne väkisin mutkistavat parisuhdekoukeroiden setvimisiä.
Onpa minusta omituista ettet saa keskustelunavauksillesi vastakaikua. Todella ajattelematonta vaimoltasi ei vain sinua vaan myös lapsianne kohtaan! Lapset aistivat teidän välillänne vallitsevat ongelmat, vaikka niitä kuinka yrittäisi salata tai peitellä.
Kokeile simppeleitä kysymyksiä kuten...
"Oletko onnellinen?"
"Välitätkö minusta?"
"Välitätkö lapsistamme?"
Kokeile jos auttaisivat sanan arkkua avautumaan.
"Ilmeisesti odottaa savustamisen tuottavn tulosta. Eli lähtisin pois pois......."
Kuka sanoo että sinun täytyy lähteä? Lähteköön vaimo, ilman lapsia :) Luulisi että siinä vaiheessa suu aukeaa.
Muista kuitenkin että vaikka mitä tapahtuisi, vaikka sitten se ero niin aina olet lastesi isä eikä kukaan heitä sinulta voi viedä pois :)
Hmm ... elätte elämää, joka on tavallista kymmenissätuhansissa suomalaisissa parisuhteissa. Mitä ilmeisimmin teissä kummassakaan ei ole mitään vikaa tai häiriötä ... eikä parisuhteessakaan välttämättä ole vikaa. Toinen haluaa useammin ja toinen harvemmin. Normaalia. Toinen haluaa aina tiettynä ajankohtana ja toinen kaipaisi enemmän vaihtelua ja spontaaniutta rakasteluun. Normaalia. Kyse on kahden ihmisen erilaisista tarpeista ja tyyleistä. Pitkissä parisuhteissa kumppaneiden seksuaaliset tarpeet voivat erota sekä määrällisesti että laadullisesti. Kyse on vähän samasta kuin erot ravinnon määrän ja laadun suhteen. Toinen syö paljon ja toinen vähän. Suosittelen, että hakeudutte koulutetun seksuaalineuvojan tai -terapeutin juttusille ja alatte selvittää tilannetta rauhallisissa merkeissä.
Jukka