Olen raskaana 26 rv:lla. Kaikki on mennyt hyvin. Mieltäni askarruttaa kuinka järkytys vaikuttaa raskauteen. Voiko se keskeyttää raskauden? Olen tietoinen, että erään asian luopumisesta saatan järkyttyä jonkin verran, koska se on minulle tosi tärkeä ja olen viettänyt sen kanssa 12 vuotta, perheenjäsenestä on kyse (ei ihminen). Vaihtoehtoja ei paljonkaan ole.
Pelkään, että tällä tapauksella on omat riskinsä, en halua vaarantaa vauvaani.
Miten on? Onko kokemusta, tai osaatteko neuvoa mistä saisin lisätietoa kyseisestä tapauksesta?
Pelkään, että tällä tapauksella on omat riskinsä, en halua vaarantaa vauvaani.
Miten on? Onko kokemusta, tai osaatteko neuvoa mistä saisin lisätietoa kyseisestä tapauksesta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
..voiko niin käydä, raskautesi on kuitenkin jo mukavan pitkällä. Voitko jutella asiasta lääkärin tai neuvolan terkkarin kanssa? Kun asia on ajankohtainen, omaa oloasi ja pelkoasi vauvan puolesta voisi helpottaa, jos sinulla olisi rinnalla joku läheinen, joka välittää ja tukee sinua.
... vaikkakin äidin mielentilat toki vaikuttavat sikiöön. Oletan, että tilanteessasi on kysymys lemmikkieläimestä, ja itse 2 koiran ja 1 kissan omistajana tiedän, että lemmikistä luopuminen voi olla todella raskasta pitkän yhteisen taipaleen jälkeen. Ajattelisin kuitenkin niin, että tilanne on hiukan erilainen nyt kun olet jo asiaa pohtinut ja jollain tasolla valmistautunut tulevaan. Yhtäkkinen tilanne, esim. onnettomuus tai muu voisi varmasti järkyttää enemmän.
Eräs ystäväni koki tällaisen tilanteen toissa talvena odottaessaan toistaan: Hän oli 9.vkolla raskaana ja odotti bussia pysäkillä, esikoinen istui rattaissa. Talviliukkailla bussi jätti jarrutuksen liian myöhään ja syöksyi päin pysäkin katosta, jonka alla ystäväni seisoi. Sekä hän, että molemmat lapset selvisivät säikähdyksellä, mutta koko raskausajan ystäväni pelkäsi, mitä tuo järkytys mahtoi tehdä sikiölle. Ja täysin terve tyttö sieltä kuitenkin tuli!
Olen itse hoitoalan ihminen, enkä ole kyllä koskaan kuullut, että olisi voitu todeta sikiön kuoleman johtuvan suoraan äidin järkytyksestä tms. tunnetiloista. Ja niin kuin edelläkin kirjoitettiin, raskautesi on kuitenkin jo sen verran pitkällä, että riskialttiit ajat ovat muutenkin jo takana. Juttele neuvolassa ja ystäviesi kanssa asiasta - elämässä eteen tulevat murheethan eivät aina katso "otollista aikaa"...
Voimia sinulle!
Kun ajattelee, kuinka paljon lapsia syntyy sodan jalkoihin ja luonnonmullistusten keskelle todella karmaiseviin olosuhteisiin, niin uskoisin, että äidin järkytyksen vaikutuksia sikiöön olisi jossain joskus tutkittu. Itse en kyllä muista sellaisesta kuitenkaan kuulleeni.
Itsekin rakkaan lemmikin tänä keväänä menettäneenä kyllä tiedän, mitä mielessäsi liikkuu. Minäkin tiesin, että loppu on lähellä ja surin etukäteen viikkoja. Kuitenkin tiesin, ettei vaihtoehtoja enää ollut, joten se hieman helpotti. Surun on vain annettava tulla, vaikka muut eivät sitä aina ymmärtäisikään. Voimia sinulle!
Juttele asiasta lääkärin kanssa.Hän jos kuka osaa parhaiten auttaa.