Voisiko joku ystävällinen ja asiallinen ihminen lohduttaa/neuvoa.
Opiskelen alaa, joka on miesvaltainen. Naisia ei paljon näy.
Kaikki tietävät ujouteni ja ihmettelevät miksi päädyin tätä alaa opiskelemaan, koska joudun pakostakin tekemisiin miesten kanssa. Ehkä tiedostamaton syy oli se, että haluan päästä peloistani eroon kohtaamalla ne.
Kuitenkin menen kauhusta kipsiin kun pomoni tulee juttelemaan minulle, tai muut miespuoliset opiskelijat. Minulla on jatkuva huoli siitä, mitä he ajattelevat minusta.
Tätä ei pelkoa ei ole muita miehiä kohtaan, niitä joiden kans käyn treffeillä tai tapaan muuten vain.
En luota työpaikkani miehiin, eivätkä he luota minuun. Pelkään, että he vetävät maton altani, pettävät luottamukseni. Siksi en uskalla ystävystyä. Kuitenkin haluaisin!!
Miksi ihmeessä en pysty luottamaan heihin, edes sen verran että kykenisin puhelemaan niitä näitä kahvitauoilla. Asiaa ei auta sekään, että ihastun ihmisiin helposti. Pelkään kai vielä kunnon ihastumistakin johonkin opiskelupaikkani miehistä.
Onko muita naisia, jotka muuttuvatpunasteleviksi pikkutytöiksi miesopettajan/pomon heille puhuessa?
Raivostuttaa, kun haluisin antaa itsestäni asiallisen ja pätevän kuvan.
Opiskelen alaa, joka on miesvaltainen. Naisia ei paljon näy.
Kaikki tietävät ujouteni ja ihmettelevät miksi päädyin tätä alaa opiskelemaan, koska joudun pakostakin tekemisiin miesten kanssa. Ehkä tiedostamaton syy oli se, että haluan päästä peloistani eroon kohtaamalla ne.
Kuitenkin menen kauhusta kipsiin kun pomoni tulee juttelemaan minulle, tai muut miespuoliset opiskelijat. Minulla on jatkuva huoli siitä, mitä he ajattelevat minusta.
Tätä ei pelkoa ei ole muita miehiä kohtaan, niitä joiden kans käyn treffeillä tai tapaan muuten vain.
En luota työpaikkani miehiin, eivätkä he luota minuun. Pelkään, että he vetävät maton altani, pettävät luottamukseni. Siksi en uskalla ystävystyä. Kuitenkin haluaisin!!
Miksi ihmeessä en pysty luottamaan heihin, edes sen verran että kykenisin puhelemaan niitä näitä kahvitauoilla. Asiaa ei auta sekään, että ihastun ihmisiin helposti. Pelkään kai vielä kunnon ihastumistakin johonkin opiskelupaikkani miehistä.
Onko muita naisia, jotka muuttuvatpunasteleviksi pikkutytöiksi miesopettajan/pomon heille puhuessa?
Raivostuttaa, kun haluisin antaa itsestäni asiallisen ja pätevän kuvan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oletko miettinyt mistä tämä pelko johtuu? Minkälainen suhde sinulla on isääsi tai muihin sukulaismiehiin? Onko joku mies joskus kohdellut sinua kaltoin? Tällainen pelko yleensä juontaa juurensa jostakin, ja olisi usein aihetta käydä ammattilaisen kanssa juttusilla. Tiedän itse aiheesta, sillä minunkin on vaikeaa luottaa miehiin, ja epäilen heidän motiivejansa kaiken suhteen koko ajan. Olen terapeutin kanssa asiasta jutellut, ja oman isän lähtö äitini luota on luultavasti tämän aiheuttanut.
Kannattaa selvittää niin pystyt ajattelemaan asiaa selvemmin!
Itselläni on ollut huono isäsuhde.
Isä oli väkivaltainen ja todennäköisesti jonkin sortin persoonallisuushäiriöinen.
Isän isä taas oli tasaisempi, mutta vaativa ja tuntui syrjivän minua, ja jotenkin "pelkäävän", en tiedä miksi. Vaistosin, ettei hän halunnut olla seurassani. Muiden sukulaistyttöjen kanssa ei ollut ongelia. Seks. hyväksikäyttöä en kuitenkaan ole kokenut, henkistä väkivaltaa lähinnä isän puolelta.
Olen puhunut terapeutin kanssa asioistani, mutta mitäpä se auttaisi. Tiedän, että minulla on ollut ongelmallinen suhde sukuni miehiin ja tiedän, etteivät kaikki miehet ole samanlaisia.
Jotenkin, vaikka tiedän että on oikeasti hyviä ja luottamuksen arvoisia miehiä, en anna itseni luottaa heihin.
Joskus minulla aamuisin on tunne, että minut syödään tai minua purraan. (Kukaan sukuni mies ei ole purrut minua konkreettisesti) tai jopa että kimppuuni hyökätään ja ehkä raiskataan (minua ei ole koskaan raiskattu, mutta lipeviä ehdotuksia olen saanut 14-v. vanhemmilta tuntemattomilta äijiltä).
Ulkoisesti minusta ei näy, että sisimmässäni pelkään kaikkia irrationaalista.
Kunpa voisin olla miesten seurassa iloinen ja positiivinen, sellainen kuin tunnen sisimmässäni oikeasti olevani.