Millainen ADHD:n tunne elämä?

Voi avartakaa mun maailmaa, olen aika lohduton kun en voin tietää kuinka paha toisella on olla?

Huomenta niin täällä ei saa mainostaa lääkkeitä eikä vissiinkään reseptivapaita tuotteita. Mun neuvot on sano alkoholille ei se ei tosiaankaan sovi adhd ihmiselle tiedän kokemuksesta käy itiksen kirjastos lainaa kirja nimeltään aikuisen adhd ja aivojen arvoitus sen on kirjottanu anne lehtokoski mee googleen ja kirjota www.biovita.fi
jos haluat multa lisätietoo meidän pitäis kirjotella vaikka www.luukku.com mestas vastaa ja kirjota sun luukku.comin osote niin voin auttaa ja neuvoa enemmän. olen teidän tienne parantumiseen teidän pitäis vaan kertoo ja kysellä mun henk. koht kokemusia.

Mulla on aikas lailla samanlaista, olen itse siis adhd. Omalla kohdallani kylmyys ei vältämättä merkitse rakkauden loppua tai sitä, etteikö välittäisi. Riidan tullen tai vain ahdistaessa, mä en saa sanaa suustani. Aivot menee tavallaan lukkoon. Mielessä on paljon asioita vaan niiden ulostuonti on vaikeaa. Uskon, että miestäsikin tämä asia vaivaa toden teolla. En osaa kunnollista neuvoa sulle antaa, kysy mieheltäsi, että tarvitseeko hän omaa aikaa silloin kun häntä ahdistaa. Tuppautuminen ja jatkuva tivaaminen, että "mikä sulla on, puhu" ei auta. Se saa entistä enemmän poistumaan ainakin minut henkisellä kantilla taka-alalle... Vaikka kuten meistä kaikki, jokaikinen, olemme erilaisia. On vaikea sanoa mikä on oikein ja mikä väärin. Tämä on ainoastaan minun näkökulma. Minua ainakin auttaa se, että saan itse omassa rauhassa miettiä asioita ensin ja sitten jossain vaiheessa myös tuon ne ilmi- jos en sanallisesti niin vaikka sitten tekstiviestinä tai kirjeen muodossa. Tämä ei tarkoita, että sun täytyisi ikuisesti odotella vastauksia tms. Siihen on myös sulla oikeus puuttua. Kun mieli on rauhassa, on helpompi myös antaa ja ottaa rakkautta vastaan. Mä en tiedä oliko näistä mun sepostuksista apua, näin on vaan meillä. Tsemppiä teille!

näistä jo. Tuntuu ettei ole aivan hakoteillä. Kun toinen sanoo että välittää mutta se kylmyys on niin kauheata ettei toisen sanoja meinaa uskoa. Varsinkin kun voi olla hyvät hetket ja hän heti perään vetäytyy ja ahdistuu itseensä.

Ja taipumusta jummittua pahaan oloon.Siis kun jotain vastoinkäymisiä tulee,ne on sitten kaikki mitä pää koppaan mahtuu.Eikä niistä aina osaa puhua,tai on itsellekin vaikea jäsentää mistä olo johtuu.Menee käytös tosi mielenvikaiseks ja usein loukkaan ihmisiä ympärilläni kun en osaa tuoda ajatuksiani julki,vaan sorrun tiuskimaan ja purkamaan pahaa oloani läheisiini.

ADHD voi ilmetä eri ihmisillä eri tavoin, täällä joku kertoi, että voi mennä jossain tilanteessa aivan lukkoon, eikä pysty sanomaan tai tekemään mitään. Tällainen tulkitaan monesti kylmyytenä, vaikkei se sitä olekaan.

Itselläni tunteet kyllä näkyvät, monesti liiankin paljon ja voimakkaasti. Koen asiat hyvin voimakkaasti ja tunteet jylläävät. Kun olen iloinen ja onnellinen, olen seitsemännessä taivaassa, kaikki on upeaamahtavaaihanaa ja myös sanon sekä näytän sen. Kun olen vihainen, olen yleensä aivan raivoissani, poljen jalkaa, huudan ja syljen tulta ja tappuraa. Sanon paljon asioita, joita en oikeasti tarkoita, olen todella ilkeä ja paha suustani. Raivon väistyttyä kadun sanojani ja käytöstäni suuresti. Diagnoosia en koskaan ole saanut, mutta käytöksessäni on viitteitä myös kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön (ennen maanisdepressiivisyys).

ADHD ilmenee itselläni lähinnä niin, etten osaa enkä ole koskaan osannutkaan ns. kultaista keskitietä, olen hyvin ääripäiden ihminen - en kuitenkaan mustavalkoinen. Kun teen jotain, teen sen täysillä ja jos jokin asia ei kiinnosta, en kykene sitä tekemään, en vaikka kuinka yrittäisin. Aivan kuin minussa ja mielenkiinnottomassa asiassa olisi samanmerkkiset magneettiset varaukset, kiertelemme toisiamme, emmekä koskaan kosketa toisiamme...

Minun tunteeni eivät siis varmasti jää epäselviksi, mutta ongelmallista se tämäkin on, sillä loppujen lopuksi en ehkä kuitenkaan koe asioita aivan niin voimakkaasti kuin ne tulevat ilmi käytöksestäni ja väärinkäsityksiä syntyy...

Puolisoni onkin joskus sanonut, että hän on välillä aivan hengästynyt ja jopa ahdistunut kanssani, kun tunteeni ja ajatukseni lentävät hirveällä vauhdilla ja minä tyttö annan kaiken tulla ulos. Hän ei tahdo välillä millään pysyä perässäni ja kokee tunne-elämäni lähes kakofoniseksi, kun se minulle on täysin normaalia elämää.

löytyy kirjan mukaan, niitä jotka heittää sammakoita ja ovat hyperaktiivisia ja sitten uneksijoita, jotka mieluummin kääntyy sisäänpäiin (joihin itse kuulun). Minun on hyvin vaikeaa ikinä tuoda tunteita sanallisesti esille ja ahdistun helposti. Aikalailla tuntemukset heittelee kaikenkaikkiaan.

Minulle on juuri ongelmana tuo ahdistus. Pienetkin asiat ovat elämänpäättäviä kun ne putkahtavat mieleeni.

Kaverilla on varmasti vaikeuksia pysyä perässäni, elän kuin pikakelauksella ja ärsyttää joskus kun toinen on jäljessä.

oireistojen joukkoon,jotta Amerikassa ideoitu lääke Ritalin voidaan myydä.Mitäs se haittaa jos joku on vilkkaampi ja toinen taas rauhallisempi.????Eihän täällä maailmassa kaikki ihmiset todellakaan ole samaan muottiin valettu.Ja mistä johtuu ettei nykyään enää puhuta temperamentti-opista?Siksi,koska nuo temperamentit eli ihmisen erilaisuudet on luokiteltu sairauksisksi.Miksi?Koska lääketehtaat ovat Amerikassa ideoineet siitä hyvän MARKKINARAON.

Mielialat vaihtuu ja niiden mukaan mennään... Tulistun helposti mutta myös lepyn, täysillä eteen ja taakse, siltä useimmiten tuntuu. Haluan elämääni tasapainoa ja turvallísuutta, perheen ehkä joskus, MUTTA jokaisen päivän pitää olla erilainen ja ilon täyteinen. Samoja asioita voi tietysti tehdä jos ne on todennut hauskoiksi. Kumppanin pitäisi olla samanlainen. On todella hankalaa jos toinen on rutiineista pitävä tosikko, kokemusta löytyy. Ja huom, hauska ei tarkoita "päätöntä sekoilua", vaan elämysten hakua ihan selvinpäin.
Silloin jos v*tuttaa, on toisen parasta olla hiljaa ja antaa olla. Kuoresta ulostautuu kun siltä tuntuu ja yleensä adhd:t nopeasti, koska mielialat vaihtuu todella nopeasti, eikä pahassa olossa ole kiva rypeä.