Olen aloittelemassa yliopisto-opintojani nyt 25-vuotiaana, takana sosiaalialan opintoja ja töissäkin olen ollut useammassa eri alan työpaikassa.
Opiskelen elinikäisen oppimisen koulutusohjelmassa, minusta ei siis tule luokanopettajaa, mutta opettajan pedagogisiin opintoihin meillä on mahdollisuus hakeutua.
Keskeisin kysymys tällä hetkellä on se, miten saan kyhättyä kasaan mahdollisimman "järkevän" tutkinnon, jonka avulla työllistyminen olisi mahdollista. Toisaalta sanotaan että meidät kasvatustieteilijät "revitään käsistä" työelämään, mutta sen uskon vasta sitten kun moista tilannetta olen todistamassa.
Ensimmäiselle vuodelle olen suunnitellut kasvatustieteen perusopntoja 25 op, lisäksi sosiaalipsykologiaa ja erityispedagogiikka. Onko ensimmäisen vuoden aikana mahdollista suorittaa kolmen aineen perusopintoja?! Tämä riippuu tietysti ihmisestä jne.
Tiedän, että 60 op on "perustahti" ja suuren työmäärän huomioon ottaen ilmeisesti saavutettavissa oleva tavoite.
Jatkossa olen ajatellut opettajan pedagogisia opintoja, terveystiedon 60 op opintokokonaisuutta (tällöin saa terveystiedon opettajan pätevyyden) sekä mahdollisesti hallintotiedettä ja kunnallisalan opintoja. Ja ehkä muutama satunnainen opintopiste jotain "huuhaata". :) Tuleeko tässä jo liikaa?
Tavoitteena kuitenkin olisi valmistua n. viidessä vuodessa, ellei nopeamminkin, mutta jäänee haaveeksi.
Miltä tällainen suunnitelma kuulostaa? Toki on mahdotonta ennustaa tulevaisuuden "aloja". Pääasiassa opiskelen sitä mikä itseäni kiinnostaa, mutta aivan täysin en voi unohtaa niitä ns. järkeviä valintoja.
Johtajaksi en halua, opettajuus kiinnostaa hieman, enemmän ehkä kuitenkin kehittämis- (en tosin tiedä minkä kehittäminen..) ja suunnittelutyö kasvatus-, sosiaali- ja terveysalalla.
Muita mahdollisia vaihtoehtoja ovat koulutussuunnittelija tai -neuvoja, opinto-ohjaaja tai henkilöstöpuoli.
Tässä näitä alkuvaiheen pohdintoja. En laita pahakseni jos jollakulla on jotakin sanottavaa suunnitelmiini!
Opiskelen elinikäisen oppimisen koulutusohjelmassa, minusta ei siis tule luokanopettajaa, mutta opettajan pedagogisiin opintoihin meillä on mahdollisuus hakeutua.
Keskeisin kysymys tällä hetkellä on se, miten saan kyhättyä kasaan mahdollisimman "järkevän" tutkinnon, jonka avulla työllistyminen olisi mahdollista. Toisaalta sanotaan että meidät kasvatustieteilijät "revitään käsistä" työelämään, mutta sen uskon vasta sitten kun moista tilannetta olen todistamassa.
Ensimmäiselle vuodelle olen suunnitellut kasvatustieteen perusopntoja 25 op, lisäksi sosiaalipsykologiaa ja erityispedagogiikka. Onko ensimmäisen vuoden aikana mahdollista suorittaa kolmen aineen perusopintoja?! Tämä riippuu tietysti ihmisestä jne.
Tiedän, että 60 op on "perustahti" ja suuren työmäärän huomioon ottaen ilmeisesti saavutettavissa oleva tavoite.
Jatkossa olen ajatellut opettajan pedagogisia opintoja, terveystiedon 60 op opintokokonaisuutta (tällöin saa terveystiedon opettajan pätevyyden) sekä mahdollisesti hallintotiedettä ja kunnallisalan opintoja. Ja ehkä muutama satunnainen opintopiste jotain "huuhaata". :) Tuleeko tässä jo liikaa?
Tavoitteena kuitenkin olisi valmistua n. viidessä vuodessa, ellei nopeamminkin, mutta jäänee haaveeksi.
Miltä tällainen suunnitelma kuulostaa? Toki on mahdotonta ennustaa tulevaisuuden "aloja". Pääasiassa opiskelen sitä mikä itseäni kiinnostaa, mutta aivan täysin en voi unohtaa niitä ns. järkeviä valintoja.
Johtajaksi en halua, opettajuus kiinnostaa hieman, enemmän ehkä kuitenkin kehittämis- (en tosin tiedä minkä kehittäminen..) ja suunnittelutyö kasvatus-, sosiaali- ja terveysalalla.
Muita mahdollisia vaihtoehtoja ovat koulutussuunnittelija tai -neuvoja, opinto-ohjaaja tai henkilöstöpuoli.
Tässä näitä alkuvaiheen pohdintoja. En laita pahakseni jos jollakulla on jotakin sanottavaa suunnitelmiini!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eli mene sinne yliopistolle puhumaan - ainakin meillä humanistisessa on 7 opon tyylistä neuvojaa ja vielä erikseen työelämäneuvoja. Ainakin apua löytyy.
Kehottaisin käyttämään tenttipäiviä hyödyksi jos aiot yli 60op vetää vuodessa. Jos haluat valmistua nopeasti, niin kesällä voit opiskella jonkun aineen perusopinnot kivasti avoimessa yliopistolla (kesäisin HY:n opiskelijoille ilmanen). Mutta jos et töissä käy, niin kohtalaisen helposti voi tehdä tollasta 70-80op vuodessa ja sitten kesät päälle, jos osaa hyödyntää tenttipäivät.
Näyttäisi siltä, että sulla on menossa toi tutkinto reilusti 300op:n yli. Silloin kannattaa muistaa, että 60op vuodessa ei enää riitä 5 vuoden valmistumiseen. Tämä on yleinen syy opintojen venymiseen - tehdään "liian iso" tutkinto, mutta ajatellaan 60op/vuodessa riittävän valmistumiseen viidessä vuodessa. Eli sitten esim. 350op:n tutkinto tarkoittaa 70op vuodessa, jos haluaa suorittaa viidessä vuodessa.
Tosin ei se nopea valmistuminen takaa työpaikkaa, myös työkokemus on tärkeää jo opiskelujen aikana.
Mulla on vähän samanlaisia suunnitelmia. Eli opiskelen kasvatustieteen lisäksi toista tutkintoa ja siltikin olisi tarkoitus saada ekana vuonna tehtyä kasvatustieteen perusopinnot, osa aineopinnoista ja sosiaalipsykologian perusopinnot. Sen lisäks opintoja siis tässä toisessa tutkinnossa ja osa-aikatyö.
Itse kyseenalaistan ton, että kasvatustieteilijät revitään töihin. Tunnen nimittäin monta työtöntä kasvatustieteen maisteria ja monta, jotka työskentelevät esim. toimistosihteerinä. Eiköhän työllistyminen kuitenkin ole enemmän henkilökohtaisista ominaisuuksista kiinni ja omasta aktiivisuudesta, korkeakoulututkinto nykyään ei takaa työllistymistä.
Oon tutkinut kalenteria ja kyllä se onnistuu, jos tosiaan on mahdollisuus kirjatentteihin. Yksi syy miksi valitsin sos.psykan on se, että pystyy tekemään melkein kaikki opinnot tenttimällä, eli voi suunnitella valmiiksi päivät kalenteriin. Itse teen sitten avoimessa töiden ohessa kesällä ne opinnot, mitkä jäi toteuttamatta tän vuoden aikana.
Tsemppiä sulle!
"Onko ensimmäisen vuoden aikana mahdollista suorittaa kolmen aineen perusopintoja?!"
-tämä ei riipu vain yksilöstä, vaan yliopiston tarjoamista mahdollisuuksista. Jos kaikkien näiden kolmen opintokokoneisuuden kurssit menevät päällekäin, ei ole mitään mahdollisuutta tuollaiseen. Kursseilla on kuitenkin todennäköisesti läsnäolopakko aika usein, joten ei se ole niin helppoa, että "suoritetaanpa nyt vain nämä tästä näin". Käytännön ongelmat tuossa todennäköisesti ovat suurempi este kuin opiskelijan oma motivaatio ja jaksaminen.
Jos motivaatiota itsellä riittää opiskeluun (huomioi, että se saattaa loppua kesken milloin tahansa), niin ainahan se on hyvä, että opiskelee itselleen paljon mahdollisuuksia. Harvassa paikassa kuitenkaan pidetään huonona sitä, että on opiskellut paljon.
Ehkä jossakin saatetaan puuttua siihen, että olisit voinut opiskella aikaisemmin ja singahtaa uraputkeen vähän ennen kuin täytät 30v. mutta onko se nyt sitten kovinkaan suuri määrä paikkoja, missä tällaiseen kiinnitetään huomiota. Väittävät, että nuoremmat hakijat vievät paikat vanhemmilta, jos työkokemuksessa ei ole suuria eroja vanhemman hakijan hyväksi, mutta eiköhän niitä töitä vanhemmillekin löydy, jos vain koulutusta on riittävästi ja laajalta alueelta.
Joitakin päätöksiä tulevaisuuden suhteen kannattaa kyllä tehdä piakkoin, jotta tiedät minne lähdet suuntautumaan. Esimerkiksi jos päädyt tuohon opinto-ohjaajan työhön, niin siihen vaaditaan jo taas ihan eri asiat kuin kehittäjän ja suunnittelijan hommiin.