Miten voi olla että rakastuin sinuun ja sua kaipaan joka päivä?
Enhän mä oikeastaan tunnekaan sua. Enhän mä tiedä miten me tultaisiin toimeen saman katon tai peiton alla jos rakastuisit minuun. Enhän mä tiedä miten meidän lapset sopeutuisi uuteen elämään jos me mentäisiin yhteen. En osaa sanoa miten kauan sä mua kestäisit, ehkä vain viikon.
Silti musta tuntuu että ottaisin riskin. Toivottavasti tämä tunne menisi pian ohi. Nyt tuntuu ettei se mene.
Enhän mä oikeastaan tunnekaan sua. Enhän mä tiedä miten me tultaisiin toimeen saman katon tai peiton alla jos rakastuisit minuun. Enhän mä tiedä miten meidän lapset sopeutuisi uuteen elämään jos me mentäisiin yhteen. En osaa sanoa miten kauan sä mua kestäisit, ehkä vain viikon.
Silti musta tuntuu että ottaisin riskin. Toivottavasti tämä tunne menisi pian ohi. Nyt tuntuu ettei se mene.
Vastaukset 19
Vanhimmat
miten se oikein pitää sanoa että ihmiset sen ymmärtäis, onko sillä väliä miten tai miks rakastuit. Etkä saa vastauksia jos et kokeile, siis elämää. Ota vaan riski, tuskin mitään menetät
(...paitsi asioiden hautomisen yksin kotona, tai tällä palstalla)
Nuo ajatukset ei niin vaan mene ohi,vaan jäävät pyörimään siihen korvan taakse kuiskien ja kiusaten.Niitä yrittää aina tilaisuuden tullen häätää kauemmaks.Kärpäslätkällä huiskien sinne sun tänne..Hengiltä vaan mokomat kiusankappaleet :)
Oletko avannut sydämesi tuolle naiselle? Vai miksi joudut yksin pohtimaan asiaa täällä.Vai etkö pysty avautumaan syystä tai toisesta?Sanatonta ikävää on raskasta kantaa.Tiedän sen.Toivon että tilanteesi selviää ..jollain lailla.
Helppoa se ei ole mutta täällä meitä köpsästi ikävöiviä on muitakin jos se yhtään lohduttaa.
Minäkin ikävöin ja varmaan tällä hölmöydelläni ansaitsisin totisesti jo tuon kuningatar kruunun:)
kertonut hänelle eikä avautumisen kanssa ole muutenkaan ongelmaa. Hän varmasti lukeekin tämän ja kenties arvaa kenestä on kyse mutta sillä ei ole suurta merkitystä.
Ollaankohan me siis kuninkaallisia, sinä ja minä?
tässä päivänä muutamana aloin tuntea samoin.........
pilvilinnoja on hauska rakennella tietäen etteivät kestä
Olen itsekin pohdiskellut samoja asioita, ei sinusta vaan eräästä toisesta miehestä.
Suosittelen rohkeasti heittäytymistä elämään, täällä ollaan vain kerran. Jos nyt olet
häneen rakastunut, niin kannattaa alkaa tutustua paremmin. Vasta sen jälkeen voi
päättää muuttaako saman katon alle vai ei. Jos jo vakavasti ajattelet pikaista yhteen muuttamista,
niin kannattaa testata ensin toisen sietokyky ääriolosuhteissa. Menette vaikka pyöräretkelle 500 km/4:ssä päivässä tai Lappiin
patikkaretkelle painavien kantamusten kera. Tai valvotat häntä noin viikon verran.
Siinä tulee naisen luonteen pahimmat piirteet näkyviin ja voit harkita
kestätkö itse häntä päivästä päivään.
Lapset kyllä sopeutuvat uusiin olosuhteisiin yllättävän helposti.
Jos hän, jota täällä käyn kaipailemassa ajattelisi sitä, kuinka kauan häntä kestäisin,
niin vastaisin, että ikuisuuden. Olen sitkeä ja sopeutuvainen luonteeltani.
Sitkeyshän on tässä jo odotellessa ollut kovalla koetuksella ; ). Lapseni on niin
vanha jo, että häntä ei paljon enää muutnkaan näy kotosalla, joten se ei ole mikään este.
Miten voit sanoa olevasi rakastunut, jos et edes tunne häntä ? Oletko varma, ettei hän ole vain mielikuva siitä, minkälainen haluaisit hänen olevan vai onko kyse sielunkumppanuudesta ?
Elämässä mikään ei ole varmaa, mutta riskejä pitäisi ottaa ettei katuisi myöhemmin.
sielumme kumppaneita ovat. Hän on sellainen jollainen toivon naisen olevan niin hyvine kuin huonoine puolineen, mutta en minä pelkkää onnea kaipaakaan.
olet jos jätät asian täällä haaveiluun.
Jouluun on enää 110 päivää
peräänkuulutan sitä puhumisen jaloa taitoa. Se toimisi tässäkin tapauksessa. Ja sitä, että toisen päätöstä pitää kunnioittaa, mutta puhumatta asioista kunnolla ei pääse eteenpäin!
Kun me olisimme sen verran "epäitsekkäitä", että voisimme kuunnella toista ja kertoa omat kantamme. Tehdä asioista toisellekin helpompia, ettei tarvitsisi jäädä miettimään, miksi asiat menevät niinkuin menevät (jos niihin voi vaikuttaa)! Ymmärtää ei kaikkea tarvitse, mutta puhuminen olisi hieno juttu! Onhan siinäkin tosin oma riskinsä, joku ottaa puhumisen "väärällä tavalla", kuvittelee liikoja. Eikä sitä voi aina ennakolta aavistaa.
Tiedän tunteesi. Silti aina ei voi laittaa lapsia kaiken edelle, sillä on se vaara, että kaikesta muodostuu "aikapommi" joka joku kaunis päivä räjähtää silmille. Sitä minä itse pelkään ja olen alkanut ajattelemaan asioita uudelleen. Lapset vaistoavat yllättävän paljon asioita!!
***(n)*
on hyvä vaan ja kertoo asianomaiselle tunteensa.
Ja sanoo sen suoraan, eikä vain vihjailemalla. Mikään ei ole hölmömpää kuin menettää rakkaussuhde haahuilemalla suuntaan,jos toiseen. Ja sitäpaitsi, jos et ota riskiä, niin voitko olla miettimättä asiaa jälkeenpäin...jos...jos...
Tiedä millainen vuosisadan lovestory eteenne avautuu.
Itse olen samankaltaisessa tilanteessa, jopa niin samanlaisessa, että korvia kuumottaa sun kirjoituksesi jäljiltä.
Kovasti olen ihastunut erääseen mieheen, joka on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen vaatimattomalla olemuksellaan.
Välillä hän tupsahtaa ajatuksiini kesken työn niin voimakkaasti ja yllättäen, että ajatus sekoaa ja hymyilyttää.
Ja se kaipaus, se on jotain sellaista, mitä ei voi kuvata... se on vain koettava itse.
Onko tunteilla deadline?
lapsia? Pieniä vai jo koululaisia vai vanhempia?
sinua ja ikävöin vain....Eipä meidän rakkaudesta tullutkaan mitään, mutta ehkä joskus....toivossa on hyvä elää. Sä olit vaan just sellainen mies, jonka kanssa olisin halunnut mennä naimisiin ja perustaa perheen, mutta eipä silti. Keksin sitten muuta tekemistä elämääni varten. T: eräs alle 30-vuotias brunette Hki
ota yhteyttä!
samanlaisia mietteitä yli puoli vuotta, mutta olen olettanut, että tarkoitat jotakin toista, olisihan siihen mahdollisuus, että olet varattu. Haluaisitko, voisitko, pystyisitkö ottamaan yhteyttä minuun? Juteltaisiin. Kokemukseni on, että pystyy jatkamaan elämää helpommin, kun tietää faktat!!! Saatat pettyä tutustuessasi niihin, koska ne ovat todellisuudessa toisenlaiset, kuin ehkä ajattelet, mutta ei voi ymmärtää asioita, jos niistä ei ota selvää! Kukaan ei vaadi Sinulta mitään, voit tehdä kaiken, miten Sinusta tuntuu parhaimmalta!
Mitähän tuo voisi pitää sisällään"Saatat pettyä tutustuessasi niihin, koska ne ovat todellisuudessa toisenlaiset, kuin ehkä ajattelet" Utelias kun olen! En oo ap.
kaiken??? Jokaisella on omituisuutemme!!!
tarkoitinko juuri sinua. Häneen haluaisin ottaa yhteyttä mutta tiedän tai oletan tietäväni ettei hän kaipaa sitä juuri nyt.
Jutella haluaisin minäkin ja tietää ne faktat, henkistä välimatkaa tuntuu olevan nyt vain niin kovin paljon.
Otettiin kuvia, sanoin, miten tunnistat minut niistä. Näit mahd. kuvaa minusta sieltä, sitäkö se alkoholi teettää, et muista???