SDP näkyy valinneen linjan, joka ei voi johtaa kuin yhteen suuntaan: yhä alaspäin. Sitä suuntaa yhä näytti Eero Heinäluoma puhuessaan jossain tilaisuudessa, josta tuli pätkä uutisissa. Vähissä ovat demarien eväät, jos Naton vastustaminen nousee yhdeksi pääteemaksi! Kepu on perinteittensä vuoksi sillä alueella paljon uskottavampi kuin sdp, jonka perinteiset yhteydet ovat siellä, missä Natonkin voima on, ja jonka pitäisi olla meidänkin voimamme.
Hieman sääliksi käy puoluetta, jolla on niin mahtava ja arvokas menneisyys ja jolla olisi voinut olla edessään vielä merkittävämpi tulevaisuus. Paavo Lipponenhan sille jo tietä viitoitti, mutta sitten tuli remmiin mies, joka halusi viedä puoluetta ”pari piirua ihmisen suuntaan”. No, haudoissahan ihmisistä ylivoimaisesti suurin osa on. Sinne kai nuo tunnetut sanat sanonut mies haluaa viedä myös puolueensa. Vie joka tapauksessa, vaikka ei haluaisikaan, jos suunta ei muutu.
Vaikka olen aina ollut ns. liikkuva äänestäjä, olen kuitenkin joskus ollut demarien kuntavaaliehdokkana ja tuonut sille sievoisesti ääniä, ja muuallakin olen tuonut esille siihen suuntaan kallistuvia sympatioitani ja osoittanut arvostustani puolueen historiaan, jota pidän puolueista myönteisyydessään suurimerkityksellisimpänä Suomelle. Noista lähtökohdista kirjoitin muutamia kuukausia sitten Heinäluomalle kirjeen, johon sain vastauksenkin. En tässä esittele kirjettäni enempää kuin saamaani vastaustakaan – joka oli melko mitäänsanomaton – mutta olen kyllä sivunnut asiaa näillä saiteilla mm. kirjoituksessani, johon tässä linkki:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000025127815#22000000025127815
Kaiken tuossa sanomani takana edelleen olen. Mutta eihän minun asiani ole ohjeistaa suurta puoluetta; en rupea sille avoimia kirjeitä ainakaan näillä saiteilla lähettelemään samalla tavoin kuin eräs tekee tuolla keskustan saitilla oman puolueensa johdolle. Minä en usko omaavani vaikutusvaltaa SDP:n suunnan muuttamiseksi, ainakaan näiltä saiteilta käsin, kuten tuo kaveri uskonee pystyvänsä tekemään kepun suhteen. Ei kylläkään ole nähty mitään merkkejä siitä, että nuo hänenkään avoimet kirjeensä olisivat tulleet koskaan edes luetuiksi siellä, minne hän niitä osoittaa.
Kun en siis usko voivani muuttaa SDP:n suuntaa, muutin oman suuntani jo viime vaaleissa, kuten ilmenee tuosta linkkikirjeestänikin. Mutta onneksi eräät vaikutusvaltaiset demarit ovat nyt tulleet asiassa esille. Heillä on puolueensa pelastamiseksi näkemyksiä, joihin hyvin voisin yhtyä.
Liisa Jaakonsaari – Nato-Liisa, kuten kepulaiset häntä nimittävät – vaatii uutta Visio 2020 asiakirjaa ja koko puoluejohdon uudistamista, koska ongelmia eivät voi ratkaista samat ihmiset, jotka loivat ne. Jaakonsaari ei siis usko pikaiseen muutokseen, kun tähtäimensä on 13 vuoden päässä. Hän pitää Nimenmuutosehdotusta ”demokraateiksi” hän pitää yrityksenä lakaista ongelmat maton alle. Minustakin tuollainen on naurettavaa, sillä sosialidemokraateilla ei ole sellaiseen tarvetta, kuten maalaisliitolla oli syistä, jotka hyvin tiedämme.
Demarien merkittävä ajattelija, Mauno Koiviston hyvä kaveri, entinen ministeri ja talousmies valtiotieteen tohtori Seppo Lindblom on Jaakonsaartakin tylymmillä linjoilla näkemyksissään. Suomen Kuvalehden pitkässä jutussa hän sanoo, että ”olin huojentunut demarien tappiosta”. ”Sämpylä” tarkoittaa sitä – selviää jutusta – että demarit lähtivät vaalitaistelussaan niin hulvattomille jakolinjoille, että päästessään niillä hallitukseen he olisivat joutuneet ne kaikki pettämään ja seurauksena olisi ollut vielä suurempi romahdus.
Lindblom on sitä mieltä, että vaaleja ei enää tulevaisuudessa voiteta suurilla lupauksilla. Hän ihan oikein muistuttaa, että Mauno Koiviston ylivertainen suosio aikoinaan perustui siihen, että hän ei luvannut mitään, ellei sitten vyönkiristystä. Kansa ajatteli, että ”siinäpä rehellinen ja rohkea mies”, ja antoi hänelle kannatuksensa.
Viime vaaleissa tosin myös muut kuin demarit sortuivat lupauksiin, joiden lunastaminen saattaa tuottaa suuria vaikeuksia. Kuinkahan käy sille kokoomuksen tasa-arvotupollekin? Perintöverouudistus ja eläkeläisten veronkevennykset taitavat sentään toteutua, joskin viimeksi mainittu kai myöhennettynä – eli meitä eläkeläisiä käytetään taas finanssipolitiikan välineinä, kun todettua suurta epäkohtaamme ei korjata heti. Ihan oikein Lindblom toteaa, että viime vuosi – siis punamullan viimeinen hallitusvuosi – on taloudellisesti historiamme paras kaikilla mittareilla mitaten, ja että tulevat vuodet eivät voi olla yhtä hyviä, tuskin enää tämäkään vuosi.
Jos sdp aikoo saada lisäkannatusta ulko- ja puolustuspolitiikan avulla, se ei saa sitä ainakaan Nato-vastaisuudellaan, joka yleensä samalla on myös USA- ja länsivastaisuutta. Halosta ja Tuomiojaa ei varmasti kannata yrittääkään saada näkemyksiään tarkistamaan, mutta heidän näkemyksensä ei saisi olla puolueen linja. Minulle ja monelle muulle Lipposen osoittama suunta oli niin mieluinen, että se oli ehkä suurin tekijä, joka houkutti meidät sdp:n äänestäjiksi. Toki itselleni myös on hyvin tärkeää se sosiaalinen näkökulma, joka sdp:ssa sen nimen mukaisesti on näkynyt selvempänä kuin kahdessa muussa suuressa puolueessa.
Lindblomin pohdinta on niin viisasta, että niiden, joille SK ei tule tilattuna, kannattaisi ostaa irtonumero jutun lukeakseen. Tässä tuota pitkää juttua on mahdotonta enemmälti referoida. Mutta niin Lindblomin kuin Jaakonsaarenkin ajatuksista on helppo vetää johtopäätös – sanoo Sämpylä sen suoraankin – mihin suuntaan puoluetta pitäisi viedä, jos se halutaan jälleen suurimmaksi valtapuolueeksemme. Sitä pitäisi viedä ihmisten suuntaan – aivan oikein – ihmisten suuntaan, mutta ei sinne, missä Heinäluoma kuvittelee ihmisten olevan, vaan joukkojen suuntaan. Ja joukot, massat, ovat keskellä.
On meillä vielä paljon köyhyyttäkin, mutta kuitenkin se on enemmän suhteellista kuin absoluuttista. Ja että niin on, siitä puolueille annattava suurin ansio kuulunee sdp:lle. Mutta myös entiset sdp:n kannattajat ovat valtaosaltaan keskiluokkaistuneet, ja vaikka heillä varmaan on edelleen myös sosiaalista omaatuntoa, toki he ajattelevat myös omaa etuaan. Ja sitä he nyt näkevät jonkin muun puolueen kuin sdp:n edistävän parhaiten. Kokoomuksen kasvu viime vaaleissa tuli suoraan sosialidemokraateista. Kepun kannattajaksi tullakseen ei varmaan monikaan demari ylitä kynnystä, jonka katsoo pudottavan jyrkästi alaspäin.
Toivoisin, että sdp ottaisi uuden suunnan ja sen politiikka muuttuisi sellaiseksi, että ehkä minäkin voisin vielä äänestää mm. historiallisista syistä arvostamaani puoluetta, jonka suuntaan minua vetää myös sosiaalinen omatuntoni. Mutta elänenköhän niin kauan, että sellainen muutos voisi tapahtua? Joskus kyllä tuollaiset muutokset ja niitä seurannut kannatuksen suuri muutos ovat tapahtuneet nopeastikin, erityisesti muistan vuoden 1966 ja jälleen vuoden 1995. Jospa se tapahtuisi sittenkin aikaisemmin kuin mihin Liisa Jaakonsaari tähtää.
Ja kun tuossa oli puhetta Seppo Lindblomista, joka juuri viettää 70-vuotispäiviään, niin tässä vielä linkki häntä koskevaan juttuun Uutispäivä_Demarissa:
http://www.demari.fi/Article.jsp?article=2962&main=53
Hieman sääliksi käy puoluetta, jolla on niin mahtava ja arvokas menneisyys ja jolla olisi voinut olla edessään vielä merkittävämpi tulevaisuus. Paavo Lipponenhan sille jo tietä viitoitti, mutta sitten tuli remmiin mies, joka halusi viedä puoluetta ”pari piirua ihmisen suuntaan”. No, haudoissahan ihmisistä ylivoimaisesti suurin osa on. Sinne kai nuo tunnetut sanat sanonut mies haluaa viedä myös puolueensa. Vie joka tapauksessa, vaikka ei haluaisikaan, jos suunta ei muutu.
Vaikka olen aina ollut ns. liikkuva äänestäjä, olen kuitenkin joskus ollut demarien kuntavaaliehdokkana ja tuonut sille sievoisesti ääniä, ja muuallakin olen tuonut esille siihen suuntaan kallistuvia sympatioitani ja osoittanut arvostustani puolueen historiaan, jota pidän puolueista myönteisyydessään suurimerkityksellisimpänä Suomelle. Noista lähtökohdista kirjoitin muutamia kuukausia sitten Heinäluomalle kirjeen, johon sain vastauksenkin. En tässä esittele kirjettäni enempää kuin saamaani vastaustakaan – joka oli melko mitäänsanomaton – mutta olen kyllä sivunnut asiaa näillä saiteilla mm. kirjoituksessani, johon tässä linkki:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000025127815#22000000025127815
Kaiken tuossa sanomani takana edelleen olen. Mutta eihän minun asiani ole ohjeistaa suurta puoluetta; en rupea sille avoimia kirjeitä ainakaan näillä saiteilla lähettelemään samalla tavoin kuin eräs tekee tuolla keskustan saitilla oman puolueensa johdolle. Minä en usko omaavani vaikutusvaltaa SDP:n suunnan muuttamiseksi, ainakaan näiltä saiteilta käsin, kuten tuo kaveri uskonee pystyvänsä tekemään kepun suhteen. Ei kylläkään ole nähty mitään merkkejä siitä, että nuo hänenkään avoimet kirjeensä olisivat tulleet koskaan edes luetuiksi siellä, minne hän niitä osoittaa.
Kun en siis usko voivani muuttaa SDP:n suuntaa, muutin oman suuntani jo viime vaaleissa, kuten ilmenee tuosta linkkikirjeestänikin. Mutta onneksi eräät vaikutusvaltaiset demarit ovat nyt tulleet asiassa esille. Heillä on puolueensa pelastamiseksi näkemyksiä, joihin hyvin voisin yhtyä.
Liisa Jaakonsaari – Nato-Liisa, kuten kepulaiset häntä nimittävät – vaatii uutta Visio 2020 asiakirjaa ja koko puoluejohdon uudistamista, koska ongelmia eivät voi ratkaista samat ihmiset, jotka loivat ne. Jaakonsaari ei siis usko pikaiseen muutokseen, kun tähtäimensä on 13 vuoden päässä. Hän pitää Nimenmuutosehdotusta ”demokraateiksi” hän pitää yrityksenä lakaista ongelmat maton alle. Minustakin tuollainen on naurettavaa, sillä sosialidemokraateilla ei ole sellaiseen tarvetta, kuten maalaisliitolla oli syistä, jotka hyvin tiedämme.
Demarien merkittävä ajattelija, Mauno Koiviston hyvä kaveri, entinen ministeri ja talousmies valtiotieteen tohtori Seppo Lindblom on Jaakonsaartakin tylymmillä linjoilla näkemyksissään. Suomen Kuvalehden pitkässä jutussa hän sanoo, että ”olin huojentunut demarien tappiosta”. ”Sämpylä” tarkoittaa sitä – selviää jutusta – että demarit lähtivät vaalitaistelussaan niin hulvattomille jakolinjoille, että päästessään niillä hallitukseen he olisivat joutuneet ne kaikki pettämään ja seurauksena olisi ollut vielä suurempi romahdus.
Lindblom on sitä mieltä, että vaaleja ei enää tulevaisuudessa voiteta suurilla lupauksilla. Hän ihan oikein muistuttaa, että Mauno Koiviston ylivertainen suosio aikoinaan perustui siihen, että hän ei luvannut mitään, ellei sitten vyönkiristystä. Kansa ajatteli, että ”siinäpä rehellinen ja rohkea mies”, ja antoi hänelle kannatuksensa.
Viime vaaleissa tosin myös muut kuin demarit sortuivat lupauksiin, joiden lunastaminen saattaa tuottaa suuria vaikeuksia. Kuinkahan käy sille kokoomuksen tasa-arvotupollekin? Perintöverouudistus ja eläkeläisten veronkevennykset taitavat sentään toteutua, joskin viimeksi mainittu kai myöhennettynä – eli meitä eläkeläisiä käytetään taas finanssipolitiikan välineinä, kun todettua suurta epäkohtaamme ei korjata heti. Ihan oikein Lindblom toteaa, että viime vuosi – siis punamullan viimeinen hallitusvuosi – on taloudellisesti historiamme paras kaikilla mittareilla mitaten, ja että tulevat vuodet eivät voi olla yhtä hyviä, tuskin enää tämäkään vuosi.
Jos sdp aikoo saada lisäkannatusta ulko- ja puolustuspolitiikan avulla, se ei saa sitä ainakaan Nato-vastaisuudellaan, joka yleensä samalla on myös USA- ja länsivastaisuutta. Halosta ja Tuomiojaa ei varmasti kannata yrittääkään saada näkemyksiään tarkistamaan, mutta heidän näkemyksensä ei saisi olla puolueen linja. Minulle ja monelle muulle Lipposen osoittama suunta oli niin mieluinen, että se oli ehkä suurin tekijä, joka houkutti meidät sdp:n äänestäjiksi. Toki itselleni myös on hyvin tärkeää se sosiaalinen näkökulma, joka sdp:ssa sen nimen mukaisesti on näkynyt selvempänä kuin kahdessa muussa suuressa puolueessa.
Lindblomin pohdinta on niin viisasta, että niiden, joille SK ei tule tilattuna, kannattaisi ostaa irtonumero jutun lukeakseen. Tässä tuota pitkää juttua on mahdotonta enemmälti referoida. Mutta niin Lindblomin kuin Jaakonsaarenkin ajatuksista on helppo vetää johtopäätös – sanoo Sämpylä sen suoraankin – mihin suuntaan puoluetta pitäisi viedä, jos se halutaan jälleen suurimmaksi valtapuolueeksemme. Sitä pitäisi viedä ihmisten suuntaan – aivan oikein – ihmisten suuntaan, mutta ei sinne, missä Heinäluoma kuvittelee ihmisten olevan, vaan joukkojen suuntaan. Ja joukot, massat, ovat keskellä.
On meillä vielä paljon köyhyyttäkin, mutta kuitenkin se on enemmän suhteellista kuin absoluuttista. Ja että niin on, siitä puolueille annattava suurin ansio kuulunee sdp:lle. Mutta myös entiset sdp:n kannattajat ovat valtaosaltaan keskiluokkaistuneet, ja vaikka heillä varmaan on edelleen myös sosiaalista omaatuntoa, toki he ajattelevat myös omaa etuaan. Ja sitä he nyt näkevät jonkin muun puolueen kuin sdp:n edistävän parhaiten. Kokoomuksen kasvu viime vaaleissa tuli suoraan sosialidemokraateista. Kepun kannattajaksi tullakseen ei varmaan monikaan demari ylitä kynnystä, jonka katsoo pudottavan jyrkästi alaspäin.
Toivoisin, että sdp ottaisi uuden suunnan ja sen politiikka muuttuisi sellaiseksi, että ehkä minäkin voisin vielä äänestää mm. historiallisista syistä arvostamaani puoluetta, jonka suuntaan minua vetää myös sosiaalinen omatuntoni. Mutta elänenköhän niin kauan, että sellainen muutos voisi tapahtua? Joskus kyllä tuollaiset muutokset ja niitä seurannut kannatuksen suuri muutos ovat tapahtuneet nopeastikin, erityisesti muistan vuoden 1966 ja jälleen vuoden 1995. Jospa se tapahtuisi sittenkin aikaisemmin kuin mihin Liisa Jaakonsaari tähtää.
Ja kun tuossa oli puhetta Seppo Lindblomista, joka juuri viettää 70-vuotispäiviään, niin tässä vielä linkki häntä koskevaan juttuun Uutispäivä_Demarissa:
http://www.demari.fi/Article.jsp?article=2962&main=53
Vastaukset 15
Vanhimmat
" Ihan oikein Lindblom toteaa, että viime vuosi – siis punamullan viimeinen hallitusvuosi – on taloudellisesti historiamme paras kaikilla mittareilla mitaten, ja että tulevat vuodet eivät voi olla yhtä hyviä, tuskin enää tämäkään vuosi."
Ei siihen pystynyt sinipuna, eikä pysty porvarihallitus senkään vertaa.
Olen samoilla linjoilla kanssasi. Nykysossut hukkaavat demareiden perinteikkään perusruslaillisen (välillä viltissä, elävänä)linjan lähtemällä kalastelemaan äänestysmahdollisuuksien ulkopuolella olevien ääniä. Demarien "oikeisto", vasemmistoliittoon jääneet, rakennekynsiä miettivät yksinhuoltajat, uskonnolliset maahanmuuttajat ja pubdemarit ovat aivan toivoton lammikko ääntenkalastukselle. Itse asiassa demarit kaipaisivat kunnon linjaa.
Nykyinen demarien sekoilu muistuttaa vastaavaa aiempaa, jolloin "Pepe" Paasio peri Sorsan "Saapaat" ja käveli eriparia olevissa kengissä. Seuraajaksi huudettu "Ylhäinen" pankinjohtaja Ulf Sundqist ei paljon soppaa voinut enemmän taloussekoilullaan heiluttaa. Sekä Paasio, että Sundqist ehkä näyttävät suuntaa nykyisyydelle?
En tiedä, kuka Lipposen suosikki oli Sorsan työn jatkajaksi, mutta homma pedattiin Sorsan nostajan pojalle, Sorsan tahdosta. Ulf taas oli paniikkiratkaisu, koska tämä oli henkisesti jo irrottautunut työväenliikkeestä ja sen vaatimasta minimi-isänmaallisuudesta. Lipponen siis tuli valituksi puheenjohtajaksi vähän niin kuin Vanhanenkin kepun johtoon, pakkoraossa.
Lipponen otti tonttinsa, Vanhasesta siihen ei ole. Demarit tarvitsevat nykyaikaisen Tannerin tai Lipposen.
SDP kuhisee vaan niitä sosiaalitanttoja nuorempaa ja vanhempaa. Paasion tyttökin yrittää isänsä manttelin perijänä olla esillä. Miksi väkisin pitää tehdä isien tytöistä isän jalanjälkien kulkijaa, voi,voi! Liisa Jaakonsaari on poikkeus, hän on ryvettymätön politiikko, hänen sanoillaan on painoarvoa, hän on tykittäjä ja häneen luotetaan, hän on SDP:n parhaimmistoa. Erkki Tuomioja on sivistynyt ja on miesten ykkönen. Onko pelottavati liian sivistynyt, kun jostain syystä hän ei ole päässyt johtamaan SDP-puoluetta? Miten Erkki Tuomioja hoiti ulkoministerin tehtävänsäkin nuppospääministerin hallituksessa ja Suomi niitti mainetta ja kunniaa jokapuolella? Pitäisi niitä korkeakoulututkintojen suorittaneita alkaa löytymään ja pikaisesti, muutois SDP:lle käy huonosti.
SDP ei ole niin huono kuin puheenjohtajansa. Jokainen Heinäluoman esiintyminen on aina uusi naula arkkuun, mutta ei puolueen vaan hänen omaansa. Tietysti jos SDP ei ymmärrä vaihtaa puheenjohtajaa puoluekokouksessa, vie Heinäluoma joukkonsakin kohti hautaa kuten kuvaat. Mutta vielä on aikaa.
Heinäluoma on edelleen katkera Kokoomukselle sen vaalivoitosta, ja se näkyy. Hänellä on maaninen pakko tehdä näitä kuvitteellisia vastakkainasetteluja, vaikkei tässäkään asiassa sellaisia ole. Itse asiassa Heinäluoma ei torjunut nopeantoiminnan joukkoihin osallistumista eikä ottanut kantaa siihen, koska asiasta pitäisi päättää. Hän esitti vain tyypillistä poliittista liturgiaa, juuri sitä mistä kansa häntä ja puoluetta rankaisi: ”Mahdollisen osallistumisemme tulee palvella Suomen etuja ja perustua resurssiemme realistiseen arviointiin."
Mitä tuossakin lauseessa on sellaista joka selkeyttäisi SDP:n kannan asiaan? Ei mitään. Valitettavasti Heinäluoman populistinen muka-Natovastainen esiintyminen toi elävästi mieleen eräät Kepun pahimmista populisteista heidän oppositioajaltaan - Pekkarisen ja Jäätteenmäen. Eikähän demareiden olisi jo aika ryhtyä valmistelemaan Eeroa EU-parlamenttiin, sinnehän Suomesta on epäonnistuneet puoluejohtajat loppusijoitettu, Paasion, Väyrysen, Jäätteenmäen ja Itälän jatkoksi tulisi nyt saada Heinäluoma jos demarit aikoo nousta.
Sanon tuossa lopussa Seppo Lindblomin täyttävän näinä päivinä 70-vuotta. Kai minä olen sitten tullut vanhaksi, kun noin sekoilen. Hyvin nimittäin olen aina tiennyt, että "Sämpylä" on ikäiseni, eli on jo kuukausi sitten täyttänyt 72 vuotta. Tuo hänestä kertova linkkijuttu on siis vanha.
Tunnustit kuin mies viimeinkin sen ,minkä monet ovat jo kauan tienneet kirjoituksiesi perusteella.
Olet henkeen ja vereen demari.
Oli tosi hyvä juttu ja miellyttävä lukea kun tuo "räkiminen" ,miten tuolla keskustasaitilla sinun puoluearvostelusi noteerataan ,tulee oikeasta suunnasta.
Tarkoitan tällä sitä ,että täältä päin kun kepua moitit niin se on paljon viisaamman vaikutteista.
Hieno juttu kaiken kaikkiaan.
Tervetuloa kotiin!
Täällä sinua arvostetaan.
Ehkäpä palsta piristyisi kun olisit enemmän täällä.
Kirjoitit tuossa avauksessasi että puolueen olisi hyvä siirtyä keskemmälle.
Tottahan se on ,keskustan kannatus jo kertoo sen,mutta kun siellä on se keskustapuolue olemassa.Taitaa tulla ahdasta.Eivoi olla kahta keskustapuoluetta.
Kyllähän puolue oikealla paikalla on ,mutta kun nuo äänestäjät liikkuvat milloin minnekkin.
Jos puoluee alkaa hakemaan paikkaansa niin kansalta menee siihen loppukin luottamus.
Kannattaisi ensin katsoa mihin persut asettuu ennenkuin alkaa vouhottamaan.
Ne mimittäin saattaa ottaa isonkin siivun demarikakusta jos puolue yrittää väkisin ängetä oikeiston suuntaan.
Luulisin että Heli Paasio olisi oikea ihminen demariruoriin.
Alaspaäin menovauhti vain kiihtyisi jos Päivi Lipposelle annetaan liikaa jalansijaa.
Tyhmälle populistille vaikuttavako on.
Mutta Paavolla on edelleenkin niin paljon kannattajia puoleen sisällä, että sitä kautta Päivi jyrää puolueen johtoon itsensä.
Ja silloin katastrofi on valmis.
Kyllä sinun kirjoituksesi ovat täällä ommimmillaan.
Miksikä pitää itseänsä pilkkana pitää kun jossain kohdellaan paremminkin.
Keskusta vain lujittuu noilla sinun kepukirjoituksillasi.
Minäkin olen sieltä,sinun kirjoituksiesi innoittama saanut sellaisen,"ehkä äänestänkin seuraavaksi keskustaa kipinän",mitä ennemmin en ole tuntenut.
Näin se peli vain menee.Lokaamisellasi tuskin tajuat olevan joihinkin päinvastaisen vaikutuksen.
Siispä.......Vielä olen liikkuva.Ja meitä on paljon.
Kyllä tuo Filatoffi pitäis panna jonnekkin taustalle.Sen esillä olo on yksi syy vaalitappioon.
Huolisikohan vasemmistoliitto sen. Sopisi sinne paljon paremmin.
…jos et haluaisi tulla tunnetuksi kepulaisena, joka minulle tuollaisilla pitkillä kirjoituksillaan on kepusaitilla antanut ohjeita hoitoon hankkiutumisesta ja puhunut muuta yhtä älykästä. Etkö tajua, että tuollaiset kieli- ja kirjoitusvirheet ovat luotettavampi tosidtaja kuin leima? Olet joskus ivallisesrti pyytänyt kirjoitusvirheitäsi korjaamaankin, mutta en ole viitsinyt niin tehdä. Ehkä nyt lopuksi annan jonkin ohjeen.
Minut voidaan luotettavasti määritellä monillakin määreillä. Olen isoisä, isoisän isäkin, leski, kapteeni evp, eläkeläinen, sinibaretti, ev.lut. kirkkoon kuuluva, SPR:n jäsen, kirjallisuuden ystävä, historian harrastaja, maailmanmatkaaja, urheilun ystävä, liikunnan harrastaja, innokas kirjoittaja, innokas sienestäjä – ja paljon muuta, jollaiseksi minua voidaan huoletta kutsua.
Mutta minkään poliittiseen puolueen kannattajaksi minua ei kannata leimata, kun sen leiman pysyvyydestä ei ole takeita. Olen ihan liian itsenäinen ihminen halutakseni ottaa mitään sellaista leimaa, kun mitään puoluetta en arvosta tarpeeksi siihen sitoutuakseni. Puolueista historiallisista syistä korkeimmalle arvostamani sdp:kin sen on osoittanut. Aatteita voin kannattaa, mutta puoluepoliittisesti ja äänestyskäyttäytymiseltäni olen villi ja vapaa. Sinä et taida pystyä kuvittelemaan sellaisen olotilan ihanuutta?
Näin sitä pitää
Kirjoittanut: sinun kirjoittaakkin. 4.9.2007 klo 22.20
Mene sinä vaan vapaasti sinne kepusaitille omiesi joukkoon. Siellä et erotu noin selvästi, kun siellä teitä on niin paljon sellaisia, joiden itsetunto ei riitä edes rekisteröitymiseen saati tulla omalla nimellään ja kasvoillaan julkisuuteen.
Keskustassa keskustaa on vain nimi. Morsiuspuvussa pitäisi olla vähän uutta, vähän vanhaa, vähän omaa, vähän lainattua ja vähän sinistä. Noita kaikkia on kepussakin, ja siinä on lisäksi vähän eikä ihan vähäkään myös punaista. Tukihan Neuvostoliitto sitä aikoinaan samoin kuin kommunistejammekin samaan aikaan kun se yritti saada sdp:n murskaksi. Ja myös nykyisen kepun jakopolitiikka on tietysti selvää sosialismia, vaikka puolue naamioituukin porvaripuolueeksi.
Minulle ei kuulu, keitä sdp johtoonsa valitsee, enkä Päivi Lipposta ole koskaan tullut ajatelleeksi kyseeseen tulevana. Mutta miksei tuo pirtsakka historian maisteri voisi noustakin vaikka puolueen johtoon asti, varapuheenjohtajaksi ainakin. Heli Paasiosta minulla on myös ihan hyvä kuva. Mutta uskoisin puolueen uudistumisen ja tulevan suurmenestyksen kannalta olevan parasta löytää vetäjäksi joku ihan tuore kasvo politiikan ulkopuolelta. Presidentintekijä Lasse Lehtinen jo etsinee uutta Ahtisaarta!
Joo – en minä saa osakseni samanlaista paskanheittoa täällä kuin kepusaitilla, ja vielä suopeammin minut otetaan vastaan historian saitilla sekä ikäryhmäsaiteilla, joissa liikkuu eniten ihmisiä, jotka haluavat aidosti keskustella ja siksi kuulla monenlaisia mielipiteitä. Siellä väki on varmaan sivistyneintäkin, ainakin lukutaitoisinta, kun pitkiä kirjoituksiani luetaan ja niitä jopa kehutaan.
Oletko siinä käsityksessä, että noiden kepulaisten pikkupaskiaisten avuton pilkan ja herjan yritys tulisi minun päälleni? Kyllä minä olen niin kaukana heistä, ihan sanan mukaisestikin ja varsinkin kuvaannollisesti, että olipa heidän lähettämänsä mitä tahansa, tänne asti se ei ulotu, vaan itsensä päälle se roiskuu. Siksi heillä sitä niin riittääkin, kun kaapivat sen taas päältään ja heittävät taas ja saavat taas sen päälleen jne…
Joten minähän kirjoittelen juuri siellä missä haluan. Itseäni kiinnostavimmista asioista kirjoittelen muualla kuin kepusaitilla, mutta eniten kirjoittelen edelleen siellä, sillä olenhan vanha valistaja ja muistan Mestarin opetuksen: ”terveet eivät tarvitse parannusta vaan sairaat”. Sitä paitsi siellä on hauskinta tällaiselle huumoriveikolle: te kepulaiset sitä hauskuutta tarjoatte. Ja kun en erityisemmin pidä kepusta, niin yritän vaikuttaa niin, että tarjoaisitte sitä yhä enemmän!
Lopuksi annan sinulle muutaman vinkin, jotta et aina paljastuisi kirjoitustesi kautta, kun salassa näköjään haluat pysyä, ja että kirjoituksesi tulisivat miellyttävämmiksi lukea:
Pilkutussäännöissä sinulla on puutteita, mutta niitä en pysty näin lyhyessä esityksessä opetteamaan; ota koulukirjasi käteen ja tutki sieltä. Mutta mihin sitten pilkun tai pisteen laitatkin, laita se aina ilman välilyöntiä heti kirjaimen jälkeen, ja tyhjä väli vasta sen perään. Sinulla on toisinpäin.
Äläkä käytä kaksoiskonsonanttia siellä, minne se ei kuulu, vaan sano ”alakaan, menekin, jonnekin, minnekin” jne., ei ”alakkaan, menekkin, jonnekkin, minnekkin”. Äläkä katko yhdyssanoja vääristä paikoista. Esim. ”alaspäinmenovauhti” kirjoitetaan yhteen. Eikä sanota ”alkaa vouhottamaan” vaan ”alkaa vouhottaa”. Oikeakielisesti aletaan TEHDÄ jotakin ja ryhdytään tai ruvetaan TEKEMÄÄN jotakin.
Voi, olisi tuossa muutakin korjattavaa ihan kieli- ja kirjoitusvirheissäkin, mutta niitä tärkeämpää sittenkin on asiapuoli ja ilmaisutyyli. Ota niissä oppia Uusi-Ukilta, joka juuri hiljattain on vasta aloittanut kirjoittelun tällä vempaimella ja kertoo olevansa liikkeellä kuudenkymmenen vuoden takaisella kansakoulupohjalla, joten kirjoitusvirheitä tulee, mutta niitä ei huomaakaan, kun hänellä on aina asiaa, ja millä tyylillä hän sen sanookaan!
hyvä kirjoittaja kuin minäkin.
Itseäni en tunnistanut noista antamistasi esimerkeistä huolimatta.
Ehkä meitä on useampikin,joka kirjoittaa sinun oppiesi vastaisesti.
Olet sinä aika höppänä,kun alat sorsia opettamaan uimaan.
Ei ole homma taidoista kiinni,vaan sen tärkeysluokituksesta.
Sinultahan loppuisivat vinoilunaiheet jos kirjoitettaisiin sinun vanhahtavalla tyylilläsi.
Toivotaan että tuo kaksoisolentonikin huomaa kirjoituksesi.
Tuossa esimerlkki siitä:
>> Olet sinä aika höppänä,kun alat sorsia opettamaan uimaan.
Eihän entinen kapitulantti voi muuta mieltä ollakkaan. Niin kauan, kuin sota hullu valtio U.S.A on veto vastuussa NATOSSA, niin siitä on pysyttävä erillään. On aivan eri asia, jos EU saisi perustettua omat joukot, jotka eivät olisi U.S.A:n ja Bushinlaisen hullun käsikassarana. Parempi pysyä erillään. Ettei kävisi kuin viime sodassa, jossa venäjä sai aiheen hyökätä Suomeen Saksalaisten joukkojen takia.
…ei johdu yksin sotilastaustastani, vaan kyllä myös hyvin monet valveutuneet siviilitkin ymmärtävät asioista tarpeeksi tietääkseen, että puolustuksemme olisi tarpeen tullen liian heikko omin voimin. Siksi pitäisi hankkiutua Naton jäseneksi. Mitä pikemmin, sen parempi.
Tietysti antaa näkemykselleni taustaa myös sotilasurani ja monet vuodet rauhanturvaajana maailman kriisipesäkkeissä ovat saaneet minut arvostamaan yhä korkeammalle kaikkia niitä valmiuksia, jotka voisivat estää Suomwen joutumasta sellaiseen tilaan, joissa nuo Lähi-idän maat niissä ollessani olivat.
Kyllä eräillä sotilaillakin on varauksellisia mielipiteitä Natoon nähden. Tunnetuin niistä lienee entinen naapurini ja vuoden esimiehenäni eli pataljoonamme komentajana Siinailla toiminut kenraali Gustav Hägglund. ”Köpin” lempi-idea on Euroopan puolustusvoimat, jotka tulisi muodostaa Naton eurooppalaisesta pilarista ja joihin myös Natoon kuulumattomat Euroopan maat liittyisivät. ”Köpi” oli kolme vuotta EU:n sotilaskomitean puheenjohtajana Brysselissä, ja siellä hän tuon ideansa sai ja tuolta pohjalta hän sitä elättelee. Idea on kuitenkin utopistinen. Miksi nuo Natoon kuuluvat EU-maat – 20 maata 25:stä,yli 90% EU:n väestöstä - haluaisivat heikentää puolustustaan irrottautumalla yhteydestä, joka tarjoaa suurimman turvan? Naton potentiaalista yli 50 % on USA:n potentiaalia, ja se on nyt myös noiden maiden turvana. Idea on yksityisajattelua, jolla ei ole toteutumisen mahdollisuutta eikä tarvettakaan.
Vai saksalaisten joukkojen takia NL hyökkäsi Suomeen! Syksyllä 1939, kun NL hyökkäsi, maassamme ei ollut lainkaan saksalaisia joukkoja, ja Saksa oli NL:n liittolainen.
Tietosi noinkin tärkeistä asioista näkyvät olevan valitettavan hatarat, ja niiden lisäämiseksi minun pitäisi kirjoittaa paljon. Tietoa kyllä olisi, sillä olen pitkäaikainen historian harrastaja, mutta uutta en nyt viitsi väsätä, mutta tässä hieman, jota olen kirjoittanut asiasta aikaisemmin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000005591675
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000006697196#22000000006697196
Mikähän mahtaa olla demaripuolueen tulevaisuus? Tällä menolla huonoon suuntaan menee koko "sossupuolue"? Miksi ihmeessä valitsivat Heinäluoman johtoonsa?
Eikö ollut ketään osaavampaa ja asiantuntevampaa sijoittaa tärkeälle puheenjohtajan paikalle?
leuan alta kiinni niin tiukalle, että se ei saa suutaan auki niin se on parasta puolueelle!
Eräät huomaamani puheenvuorot saivat minut liikkeelle noin raflaavalla otsikolla. Itse en ollut tullut asiaa tuolta kannalta ajatelleeksi, mutta miksei! Jos kerran ylioppilas Heinäluoman ei uskota nostavan sdp:tta uuteen nousuun, niin antaisivatkohan sdp:n jäsenet tohtori Lipposen yrittää. Nimittäin filosofian tohtori Päivi Lipposen!
Sdp on kai meidän puolueistamme lähinnä USA:n demokraatteihin vertautuva. Kun tuolla Suuressa Lännessä ilmeisesti vahvimman mahdollisuudet George ”tyhmempi” Bushin syrjäyttämiseen nähdään olevan entisen päämiehen Bill Clintonin Hillary-vaimolla, niin olisikohan Paavon Päivi-vaimolla samat shaanssit Matti Vanhasen suhteen?
En suinkaan vähättele Heinäluomaa siksi, että hän on ”vain” ylioppilas. Itse en ole edes sitäkään. Enkä Päiviä toisi esille siksi, että hän on tohtori. Demarien suurista johtajista vain Väinö Tanner on ollut tohtori, ja alla luetelluista suurimmista hänen lisäkseen vain Paavo Lipponen akateeminen. Ei taida olla "edes" ylioppilaita muita. Kalevi Sorsankin oppikoulu oli jäänyt keskikouluun, mutta oli hän suorittanut yhteiskunnallisen korkeakoulun ja oli hänellä muitakin opintoja. Mutta esim. K-A.Fagerholmin koulutus oli "vain" oppisopimussuhteessa saatu parturin oppi. Hän tosin ei koskaan puolueensa puheenjohtaja ollutkaan – kuten ei ollut Kekkonenkaan oman puolueensa – mutta kukaan ei kai koskaan kyseenalaistanut monista kulttuuri- ja ihmisoikeusharrastuksistaan tunnetuksi tulleen Fagerholmin sivistyneisyyttä.
No, tätä puheenvuoroani ei kannata ottaa ryppyotsaisen tosikkomaisesti. Kuten ei muitakaan puheenvuorojani politiikasta. Kannattaako ottaa kovin tosikkomaisesti koko politiikkaakaan? Mielestäni ei ainakaan puoluepolitiikkaa? Hupaisaa se lähinnä on, ja sen oivalsi mainiosti aikoinaan HS:n legendaarinen pilapiirtäjä, ”pilarohvessori” Kari Suomalainen.
Tässä linkkejä noihin sdp:n "suuriin":
http://fi.wikipedia.org/wiki/Väinö_Tanner
http://fi.wikipedia.org/wiki/K.-A._Fagerholm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rafael_Paasio
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kalevi_Sorsa
http://fi.wikipedia.org/wiki/Paavo_Lipponen
http://fi.wikipedia.org/wiki/Päivi_Lipponen
Ps.
Jos tohtorin arvo olisi sdp:n puheenjohtajaksi valinnan kriteerinä, niin mielestäni silloin - jos ei Päivi L. - olisi sopivampi tohtori Kimmo Kiljunen kuin tohtori Erkki Tuomioja. ;))
Ei tämä liity avaukseni asiaan eikä edes tuohon edellä olevaan muuten, kuin sdp:n suuruuksien osalta, joita siihen listasin. Jäi pois yksi merkittävimmistä suuruuksista, Mauno Koivisto. Hänkään ei ollut koskaan puolueensa johtotehtävissä, mutta oli jo nuoresta alkaen merkittävä vaikuttaja puolueessaan, hieman samoin kuin kekkonen maalaisliitossa.
Ja täytyy toki Ahtisaarikin mainita, vaikka hänellä ei ole ollut sdp:ssa koskaan mitään asemaa ja vaikuttajakin hän on ollut enemmän muissa asioissa kuin politiikassa. Mutta oli hän sentään sdp:n listalta noussut presidenttimme, ja maailmalla on tälläkin hetkellä varmaan tunnetuin elossa oleva suomalainen valtiomies.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mauno_Koivisto
http://fi.wikipedia.org/wiki/Martti_Ahtisaari