sitten takana. n.vuonna -90 alkanut velkahelvetti päättyi eilen kun vein viimeiset maksut ulosottomiehelle. Koko tuon ajan olen käytännössä elänyt velam maksulle. Tehnyt työtä alkuun, toiminut nyttemmin yrittäjänä. Kaikki on nähty, alkuun masennus ja hoito/psykiatri/jopa sairaala kierre niitä seurannut alkoholismi. Siinä rytäkässä meni vaimo talo ja käytännössä kaikki mitä olikaan. Vain velat jäivät. Olen kokenut kaiken sen nöyryytyksen minkä perintätoimet aiheuttavat. Paikkakunnan vaihdot ym. Olen myös kokenut, ettei mitään oikeudenmukaisuutta ole, kun jokin velka on vanhentunut, sen korot kuitenkin ulosmitataan. Tai kun saat jonkun maksettua, se peritään toiseen kertaan. Kaikki lyövät lyötyä. Myös suku.
Teille, jotka ette koskaan pääse "ylös" lohdutan: en ole varma onko se sittenkään kaiken vaivan arvoista. Helpompaa on elää yhteiskunnan ulkopuolella ja vetää säännöllisesti maksulaput vessasta alas.
Teille jotka jaksatte yrittää velkojenne maksua kerron, että Teidän täytyy olla vahvempia kuin osaatte kuvitellakaan, muistakaa: ette saa koskaan mistään apua.
Teille, jota olette menettäneet luottotietonne kerron: ei niitä tarvita. Luottotiedottomana välttyy myös virheiltä. Velkojen maksuun ei ole oikea keino lainata lisää, senkin olen kokenut.
Olisi erittän kiinnostavaa miettiä jonkinlaiseksi velkakonsultiksi ryhtymistä, siis vapaaehtoisena. TIEDÄN KUINKA PALJON APUA KAIVATTAISIIN, muttei sitä mistään todella saa.
Lisään tähän vielä, että elämä ei ole muuttunut tai parantunut. Tuon ylläolevan kirjoitin tälle palstalle noin vuosi sitten. Ajattelin jatkaa säästämällä saman verran, minkä olen velkoja lyhentänyt. Vaan ei se enää onnistukaan. helpotus janottaa... haaveilen jo osamaksulla ostetusta autosta yms.. enkö oppinut mitään? Opin kyllä, mutta olen jo sen ikäinen, ettei enää ole niin väliä. En kuitenkaan elä enää niin pitkään, että voisin olla yhtä pitkässä maksuputkessa. Lisäksi pitkä velkahelvetti opetti selviytymään, nyt tiedän pärjääväni tarvittaessa myös "yhteiskunnan ulkopuolella". Merkillinen kuvio.
Teille, jotka ette koskaan pääse "ylös" lohdutan: en ole varma onko se sittenkään kaiken vaivan arvoista. Helpompaa on elää yhteiskunnan ulkopuolella ja vetää säännöllisesti maksulaput vessasta alas.
Teille jotka jaksatte yrittää velkojenne maksua kerron, että Teidän täytyy olla vahvempia kuin osaatte kuvitellakaan, muistakaa: ette saa koskaan mistään apua.
Teille, jota olette menettäneet luottotietonne kerron: ei niitä tarvita. Luottotiedottomana välttyy myös virheiltä. Velkojen maksuun ei ole oikea keino lainata lisää, senkin olen kokenut.
Olisi erittän kiinnostavaa miettiä jonkinlaiseksi velkakonsultiksi ryhtymistä, siis vapaaehtoisena. TIEDÄN KUINKA PALJON APUA KAIVATTAISIIN, muttei sitä mistään todella saa.
Lisään tähän vielä, että elämä ei ole muuttunut tai parantunut. Tuon ylläolevan kirjoitin tälle palstalle noin vuosi sitten. Ajattelin jatkaa säästämällä saman verran, minkä olen velkoja lyhentänyt. Vaan ei se enää onnistukaan. helpotus janottaa... haaveilen jo osamaksulla ostetusta autosta yms.. enkö oppinut mitään? Opin kyllä, mutta olen jo sen ikäinen, ettei enää ole niin väliä. En kuitenkaan elä enää niin pitkään, että voisin olla yhtä pitkässä maksuputkessa. Lisäksi pitkä velkahelvetti opetti selviytymään, nyt tiedän pärjääväni tarvittaessa myös "yhteiskunnan ulkopuolella". Merkillinen kuvio.
Vastaukset 3
Vanhimmat
juttu tsemppiä jatkossakin vaikka nykyään
tuntuu että vain hölmöt maksaa velkansa
mutta sait itseluottamusta pärjäämiseen
meitä tunnollisia aina potkitaan koska
emme käytä systeemiä hyväksemme
vuonna 2000 syksyllä.Näin se ainakin tuntui kun 8 vuoden kärsimys oli ohi. Ette arvaakaan kuinka aikuinen mies itki onnen kyyneleitä kun viranomaiset soitti minulle ja kertoi että olin jo maksannut vähän liikaakin takaisin ja he palauttaisivat ylimääräiset maksut takaisin.Tuntui että tästä se "toinen" elämäni alkoi.Nykyään kylläkin asuntovelallinen mutta rahaasiat hoidossa ja muutenkin varmistettu että lainat hoituu vaikka iskisi työttömyys. Kyllä se on vaivan väärtti hoitaa ulosotot pois.
Tiedän tasan tarkkaan millaista elämää olet elänyt, itse olen kokenut samat asiat. Meistä on tehty yhteiskunnan varoventtilejä joita kaikki kynnelle kykenevät saavat kyykyttää jos hyvältä tuntuu. Ja tuntuuhan se.
Itse en ole koskaan tehnyt ihmisiä niin onnellisiksi, kuin sillon kun ajauduin konkurssiin.
Ja tämä leikki jatkuu vielä vuosia...15v jo takana, näyttää vakaasti siltä, että tähän menee koko elämä.