jokainen kerta kun olen tekemisissä ihmisten kanssa tuntuu siltä kuin he ajattelevat minusta jotain pahaa. sen 'huomaa' heidän ilmeistä, eleistä, ja muustakin käyttäytymisestä.
uskon että useimmilla jokainen solu heissä kokee minut vastenmieliseksi ja haluaisi tehdä minulle jotain ikävää.
tekisi mieli jättää koulukin kesken nyt kun haluaisin vetäytyä pois ihmisten luota.
ja toisaalta taas tietenkään en haluaisi olla vaan yksin.
olen outo. enkä hyvällä tavalla.
uskon että useimmilla jokainen solu heissä kokee minut vastenmieliseksi ja haluaisi tehdä minulle jotain ikävää.
tekisi mieli jättää koulukin kesken nyt kun haluaisin vetäytyä pois ihmisten luota.
ja toisaalta taas tietenkään en haluaisi olla vaan yksin.
olen outo. enkä hyvällä tavalla.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tämä on nuoren ihmisen aikuistumiseen liittyvä ongelma ja melko yleinen.
Tiedätkö, ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia ja sosiaalisia.. Sinusta tuntuu että muut ovat "samanlaisia" keskenään ja sinä yksin ainoa erilainen ja haluat vetäytyä yksinäisyyteen.
Olethan käynyt lääkärillä puhumassa asioistasi? Sinua ei pakoteta kouluun, mutta jossakin on hyvä käydä. Voisit saada apua esim. nuorten päiväsairaalasta, sinne pääsee lähetteellä.
Oudoksi itsensä tuntevatkin löytävät kyllä paikkansa elämässä. Kaikki ammatit ei ole ylisosiaalisia. Rohkeutta sulle.
Täällä samanlaisen ongelman omaava, nuori nainen.
Vaikka olisin tosi hengästynyt kadulla (olen ylipainoinen myös) niin hillitsen hengitystäni, etten antaisi ihmisille kuvaa että olen huonokuntoinen!
Tämä on rankkaa, yritä jaksaa! Et ole tosiaankaan yksin. :)
Meillä ihmisillä on taipumus projisoida ongelmiamme muihin ihmisiin: mitä näet muissa ihmisissä, sitä et halua nähdä itsessäsi.
Imeisesti pidät itseäsi vastenmielisenä ja "pahana". Tämän näkeminen ei ole helppoa, siksi siirrät sen muiden "silmiin".
Täytyy muistaa kuitenkin, että se on vain mielikuva, joka aiheuttaa pelkkää vahinkoa Sinulle. Todellisuudessa jokaisessa ihmisessä on sekä hyvää että pahaa. Sinä annat kielteisille asioille suuren vallan, silloin et näe hyviä ominaisuuksiasi. Kirjoita vaikka paperile
hyvät puolesi, niin pääset maan pinnalle.
Älä missään tapauksessa lopeta koulua tai vetäydy luokkatovereiden seurasta, vaan ole siellä, vaikka tuntuisi kuinka pahalta. Olisiko joku samanikäinen, jonka kanssa voisit puhua asiasta.
Ongelmasi ei ole suinkaan vain nuorten ongelma.
Se, että kirjoitat asiasta kertoo, että haluat päästä eteenpäin.
Mulla aivan sama juttu..ujouden ja vainoharhan raja on häilyvä
Sama ongelma kuin ap:lla.
Ja pitää paikkansa tuo ujous & vainoharha.
Elämä helpottuisi ainakin vähän, jos pääsisin eroon "kaikki pitävät minua outona/rumana/tyhmänä jne..." -ajatuksesta, joka on iskostunut vankasti tajuntaan.
Musta tuntuu samalta.Toivon niiiin paljon, että olisin vain vainoharhainen, mutta pelkään että en ole.Että ne oikeesti inhoo mua.
Että olen vastenmielinen kaikille.
Minulla on täsmälleen samanlaisia tuntemuksia! On ollut jo kauan. Olen harkinnut lääkäriin menemistä, mutta pelkään heidän leimaavan minut hulluksi ja pumppaavan täyteen jotain lääkettä.
lääkäriin menoa, elämä helpottuu kummasti vaikkei uskoiskaan. eikä ketään "pumpata" lääkkeitä täyteen, määräävät sopivan lääkityksen jonka kanssa voit elää normaalia elämää. itse oon menossa uudelleen lääkäriin vuoden lääkkeettömän elämän jälkeen ja odotan innolla saavani lääkitysaikaisen normaali-minän takaisin! se oli oikeaa elämää.