Mulla ollu monta vuotta tykytyskohtauksia. Aiemmin todetty sydämessä johtumishäiriö, kaksiosainen eteiskammiosolmuke, joka näitä kohtauksia on aiheuttanu. Beetasalpaajaa oon käyttäny tarpeen mukaan.
Nyt sitten muutaman vuoden aikana on yhä useammin esim kaupassa käydessä tullu näitä tykytyksiä, käsien tärinää, hikoilua ym, eli oon varmaan sitten saanu paniikkihäiriönkin. Ilmiö toistuu tyypillisesti kaupan kassalla, bussissa ym paikoissa, joista ei pääse nopeasti pois ja joissa on mahdollisuus munata itsensä kaikkien nähden. Tosin ihan kotonakin näitä on tullu.
Nyt otin sitten sykemittarin käyttöön, että saan kohtaukset kiinni. Ja eiköhän sitten kaupassa taas tämä kohtaus iskeny. Olo oli edeltävästi ihan ok, shoppailin rauhassa ja puhuin samalla kännykkään. Äkkiä alkoi heikottamaan, silmissä pimeni ja paniikki iski. Mittarilla pulssit 183. Tykytys ja huono olo jatkui vielä kotonakin, pulssi rauhoittui vähitellen, mutta oli vielä kotonakin hyvän aikaa sen 180. Ja mittarissa ei siis mitään vikaa, ei ottanu häiriötä mistään ym. Kerran aiemmin on sairaalassa saatu nauhalle vastaavanlainen tykytyskohtaus, ja silloinkin pulssi oli yli 180 mutta normaalissa sinusrytmissä.
Mitäs tasoa teillä muilla on pulssit ollu paniikkikohtauksen aikana? Ja kauanko teillä noi kohtaukset keskimäärin kestää? Toi 180 tuntuu aika hurjalle luvulle. Vaikka mulla on toi pumppuvikakin tossa taustalla, niin näitä kohtauksia on tullu niin usein ja just tietyissä tilanteissa et pakko olla paniikkiakin mukana. Olis kiva kuulla kommenttia kohtalotovereilta! :)
Nyt sitten muutaman vuoden aikana on yhä useammin esim kaupassa käydessä tullu näitä tykytyksiä, käsien tärinää, hikoilua ym, eli oon varmaan sitten saanu paniikkihäiriönkin. Ilmiö toistuu tyypillisesti kaupan kassalla, bussissa ym paikoissa, joista ei pääse nopeasti pois ja joissa on mahdollisuus munata itsensä kaikkien nähden. Tosin ihan kotonakin näitä on tullu.
Nyt otin sitten sykemittarin käyttöön, että saan kohtaukset kiinni. Ja eiköhän sitten kaupassa taas tämä kohtaus iskeny. Olo oli edeltävästi ihan ok, shoppailin rauhassa ja puhuin samalla kännykkään. Äkkiä alkoi heikottamaan, silmissä pimeni ja paniikki iski. Mittarilla pulssit 183. Tykytys ja huono olo jatkui vielä kotonakin, pulssi rauhoittui vähitellen, mutta oli vielä kotonakin hyvän aikaa sen 180. Ja mittarissa ei siis mitään vikaa, ei ottanu häiriötä mistään ym. Kerran aiemmin on sairaalassa saatu nauhalle vastaavanlainen tykytyskohtaus, ja silloinkin pulssi oli yli 180 mutta normaalissa sinusrytmissä.
Mitäs tasoa teillä muilla on pulssit ollu paniikkikohtauksen aikana? Ja kauanko teillä noi kohtaukset keskimäärin kestää? Toi 180 tuntuu aika hurjalle luvulle. Vaikka mulla on toi pumppuvikakin tossa taustalla, niin näitä kohtauksia on tullu niin usein ja just tietyissä tilanteissa et pakko olla paniikkiakin mukana. Olis kiva kuulla kommenttia kohtalotovereilta! :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
ainakin esiintyminen kaupassa varsinkin isoissa,
kaupan kassalla, bussissa liikennevaloissa ym.
ympäristöissä.
Itselläni ei ilmene pulssiongelmia, tuntuu että taju lähtee tai kaatuu ja olo on hyvin epätodellinen.
Ilmeisesti oireita on yhtäpaljon kun kärsijöitä,
jokaiselle riittää omansa.
Hei,
Luin oheisen, tosi vanhan viestin, mutta haluan kuitenkin vastata. Olen 57-vuotias nainen ja minulla on ollut näitä tykytyskohtauksia jo vuosikymmeniä. Aikaisemmin harvemmin, mutta viime kesänä helteessä alkoi tulla päivittäin ihan pienessä rasituksessa. Tiilanne jatkui ja rastituskokeessa saatiin selvillä että kyse on dg. SVT. Sain lähetteen Meilahteen ablaattiohoitoon. Syksyllä oli harvemmin kohtauksia,mutta nyt kevään aikana taas päivittäin. Olen ihan varma ettei kysessä ole paniikkikohtauksista, mutta tietenkin nämä kohtaukset aiheuttavat pelkoa. Tuntui tutulta kuvauksesi, koska olen itse saanut kohtauksia esim. Hesan metroasemalla ja tuntuu tosi keljulta, kun syke on 200, päässä huimaa ja tulee ihan voimaton olo.
Olin 5 kuukautta hoitojonossa ja nyt viime ma tehtiin onnistunut ablaattiohoito ilman komplikaatioita.
On riski olemassa, että tykytyskohtaukset uusiutuvat seuraavien kolmen kuukauden aikana, mutta ei yhtä rajuina ja silloinkin voidaan tehdä uudestaan tämä polttohoito.
Minulla on tällä hetkellä uskomattoman helpottunut olo, ei lääkitystä ja tuntuu, että saan vanhan elämäni takaisin ja uskallan ruveta taas liikkumaan. Olen ollut innokas kuntoilija ja vielä v.2007 olin Italian alpeilla vaeltamassa ja nousin jäätikölle. Silloin heinäkuussa sain rytmihäiriökohtauksen vasta viimeisillä metreillä ja nyt viime kesänä jo parin metrin kävelyn jälkeen.Ilmeisesti ikä vaikuttaa.
Tsemppiä kaikille samasta kärsiville.