Hei.
Täälläkin ollut keskustelua maailman ympäri purjehduksesta ja idea kiehtoo kovasti myös minua. Ajatuksena ostaa ensi kesäksi vene ja virkistää juniorivuosien muistot purjehduksesta tuoreempaan muistiin.
Suurin osa maailman ympäri purjehduksista tehdään isoilla veneillä 40 jalkaa tai enemmän, näin ainekin vaikutti nettiä selaamalla. Sitten toista ääripäätä edustaa ilman elektroniikkaa 20 jalkaisella seilaavat merikarhut. Mutta minkä kokoinen vene oli järkevä yksinpurjehdukseen maailman ympäri? Tavoitteena ei ole nopeus vaan ehkä ennemmin hitaus, veneessä tulisi olla tilaa ainekin sen verran että tavaraa (=painoa) mahtuu mukaan tarpeeksi ja että ihan jokaisessa pikku myrskyn alussa ei tarvitsisi pelätä henkensä edestä.
Mitä venemalleja suosittelisitte tai mikä olisi sopiva pituushaarukka. Itse varustuksesta en kaipaile vinkkejä, niitä kyllä löytyy hakemalla. Olisi kiva kuulla myös kokemuksia jos joku on sattunut tälläisen reissun tekemään.
Rahasta vielä sen verran, että miljonääri en ole vaan unelman toteuttaja, mutta ei tässä sentään ihan kokonain 10ke budjetilla olla liikkeellä =)
Täälläkin ollut keskustelua maailman ympäri purjehduksesta ja idea kiehtoo kovasti myös minua. Ajatuksena ostaa ensi kesäksi vene ja virkistää juniorivuosien muistot purjehduksesta tuoreempaan muistiin.
Suurin osa maailman ympäri purjehduksista tehdään isoilla veneillä 40 jalkaa tai enemmän, näin ainekin vaikutti nettiä selaamalla. Sitten toista ääripäätä edustaa ilman elektroniikkaa 20 jalkaisella seilaavat merikarhut. Mutta minkä kokoinen vene oli järkevä yksinpurjehdukseen maailman ympäri? Tavoitteena ei ole nopeus vaan ehkä ennemmin hitaus, veneessä tulisi olla tilaa ainekin sen verran että tavaraa (=painoa) mahtuu mukaan tarpeeksi ja että ihan jokaisessa pikku myrskyn alussa ei tarvitsisi pelätä henkensä edestä.
Mitä venemalleja suosittelisitte tai mikä olisi sopiva pituushaarukka. Itse varustuksesta en kaipaile vinkkejä, niitä kyllä löytyy hakemalla. Olisi kiva kuulla myös kokemuksia jos joku on sattunut tälläisen reissun tekemään.
Rahasta vielä sen verran, että miljonääri en ole vaan unelman toteuttaja, mutta ei tässä sentään ihan kokonain 10ke budjetilla olla liikkeellä =)
Vastaukset 79
Vanhimmat
Siirry suosiolla vaikka sfnetin veneily - osioon
tai muulle vain purjehdusta käsittelevälle sivustolle! ;)
Bavaria 30 on hyvä valinta retkelle.
Bavarialla on menty pitkin maailman meriä jo aiemminkin, saat uuden veneen pienellä rahalla ja 30 jalkaisen hoidat helposti yksin. Tavaraa mahtuu hyvin mukaan, sillä 30 jalkainen Bavaria on tilaihme.
Katsoppas "valtameripulat"eli suomenvaltameripurjehtijat sivujen keskustelupalstaa. Siellä on Matti matkalla yksin Snoopy veneellä. Sieltä saat näkemystä ja vaikka et varusteista tarvikkaan tietoa, niin sitäkin on...
www.syjoy.dk
Tavattiin Australiassa ensimmäisen kerran. Parhaillaan tanskalaiskaverin pitäisi olla Huippuvuorilla. Mukava tyyppi, merenkulkualan ammattilainen ennenkuin siirtyi päätoimisesti purjehtimaan. Vene on Albin Ballad. Nettisivut on tanskaksi, mutta kuvat helposti ymmärrettäviä. Syksymmällä myös nykyinen pohjoisen retki varmaankin tulee nettiin.
Toteutuneet yksinpurjehdukset maapallon ympäri ovat mielestäni varteenotettavia esimerkkejä. Niistä kannattaa oppia edes jotain.
Ed. viestissä mainitsemallani tanskalaisella Hansilla on mukavat nettisivut, mutta useimmat purjehtijat eivät ole hakeneet minkäänlaista julkisuutta. Vahinko, ettei toisella hyvällä purjehdustutullani ole nettisivuja. Tämä sveitsiläismies purjehti ensin muutaman kerran Atlantin yli ennenkuin teki 6 v. kestäneen reissun pallon ympäri Kap Hornin ja Alaskan kautta. Hänen veneensä oli hollantilaisvalmisteinen teräsvene, 34-jalkainen. Ranskalaiskaveri, joka on yksinään seilannut pallon ympäri kahdesti, oli päätynyt vielä pienempään teräsveneeseen.
Omien kokemusteni mukaan näyttää siltä, että veneen tyyppi kannattaisi valita paitsi omien mieltymysten, myös suunnitellun reitin mukaan. Päiväntasaajan pasaatituulireitillä pärjää aivan hyvin lasikuitu- tai puuveneellä. "Tavanomaisesta", lyhimmästä ja helpoimmasta reitistä poikkeavilla yksinpurjehtijoilla oli useammin metallirunkoinen kuin muovirunkoinen vene. Yleensä koko oli 28-40 jalkaa, mutta kyproslaisen yksipurjehtijan vene oli 50-jalkainen ja puu-epoksi-rakenteinen. Mitä isompi vene sitä kalliimmaksi kaikki kustannukset nousevat.
Kokenut purjehtija ei tietenkään lähde ihan millä veneellä tahansa, vaikka pärjäisikin lähes millä paatilla tahansa.
En lähtisi nuoruusvuosien jollakokemuksen pohjalta valitsemaan valtamerivenettä. Osta vuodeksi, pariksi joku yleinen avomeripurjehdukseen sopiva vene, jonka saat sitten helposti myydyksi kun sinulla on omaa näkemystä siitä, millaisen veneen tarvitset varsinaiseen maailmanympäriprojektiisi. Opit mm. ymmärtämään ettei hitaus tarkoita merikelpoisuutta ja päin vastoin, mikä tieto tuo sinulle koko joukon mukavia veneitä harkittavaksi.
ei ole riippuvainen koosta kovinkaan paljon.
"Mitä pitempi vesilinja, sitä suurempi vene yleensä on, joten mitä nopeampi pursi, sitä merikelpoisempi se on."
Joten tuosta täytyy olla eri mieltä. Olennaisinta merikelpoisuuden kannalta on laatu. Ei siis varusteiden määrä, eikä veneen koko tai materiaali.
Esim. peräsimen akselin ja laakeroinnin osalta moni sarjavene on turhan heikko, jos joutuu koviin olosuhteisiin. Nykyään sitä voi tietenkin välttää moderneilla kommunikaatio välineillä.
OK, siis Joe 17 on yhtä merikelpoinen kuin Joe 34, saman veistämön samaa laatua...
Mutta, leikki leikkinä, pienempi (lyhyempi) voi olla merikelpoisempi, esmes Havsfidra/H-vene vertailussa.
Mutta, ilman leikkiä, isosta veneestä saa helpommalla merikelpoisen, jos muuten pursi on samoin rakennettu ja varusteltu.
"Nykyään sitä voi tietenkin välttää moderneilla kommunikaatio välineillä." Näin yksinkertaista ei kovien olosuhteiden välttäminen käytännössä sittenkään ole - ei ainakaan omasta mielestäni (oma kokemus: kaksi Atlantin ylitystä pallon kierto sekä useita Pohjanmeren ylityksiä).
Muuten kommentissa oli asiaakin: sarjaveneissä on usein heikkoja rakenteita, jotka eivät ole valtamerillä toivottuja. Massatuotantoveneitä ei ole suunniteltu yksinpurjehtijoiden pallonkiertoon.
Viestiketjussa on kysymys nimenomaan yksinpurjehduksesta. Siksi veneen tulisi olla mahdollisimman suuntavakaa ja sopia erityisesti tuuliperäsimen hallittavaksi. Veneen tulisi myös olla helppo pysymään piissä (kovassa kelissä tai päivänvaloa odotellessa ennen satamaan menoa). Kapea eväköli lapioperäsin voi olla huono ratkaisu. On aivan eri asia purjehtia saaristossa tai Itämerellä kuin ylittää valtameriä. Valtamerten ylityksistä puolet on yöpurjehdusta, jonka takia rauhallisesti sunnassaan pysyvä vene antaa yksinpurjehtijalle enemmän lepomahdollisuuksia kuin tasapohjainen muotivene.
Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen, mutta vankatkin mielipiteet voivat muuttua valtamerikokemusten myötä!
"Ballad, Laurin kosterit (www.rpmsport.net/L32), Allegrot, Targa 96..." Noita ei ole suunniteltu valtamerille.
Voitko vähän perustella mielipidettäsi? Heh, heh - onko A-class CE-sertifikaatin puuttuminen syy :-D
Noh, suunniteltu tai ei, miksei niillä pärjäisi kun varustaa oikein?
Pitäisikö sitten olla vaatimattomampi ja ottaa Vega?
Mutta, esitetään nyt viitteen kera vastaväite edes yhden osalta:
http://balladklubben.se
"Ballad - the racer which is now rated as an ocean cruiser - meets not only the demands of the racing crew in terms of seaworthiness but also the sailing family's needs for a well planned, stiff and well designed (configured, laid out) boat."
avotilaa, amme joka täyttyy kovalla kelillä. 2 surkean pientä poistoputkea, joissa tukkeutumisvaara. Ammeen pohja vuotaa moottoritilaan ja sitä kautta veneeseen, samoin vesi pääsee sisään oviaukoista.
Juuri tuollaisista rakenteellisista jutuista ne sertifikaatin kirjaimetkin tulee, ei ne ihan täyttä puppua ole. Niiden laatiminen on perustunut paljon suurempaan veneiden suunnittelu- ja käyttökokemukseen kuin tämän palstan tosipurjehtijoilla sitä on yhteensä.
CE-luokituksen mukaan toimiminen on vain suositus, mutta osoittaa kyllä purjehtijalta vastuullista suhtautumista mereen ja miehistöönsä.
Jos Ballad on reitattu CE A-luokkaan, se on minulle uutta ja yllätys. Jos näin todella on, perun tietysti puheeni noin hienon veneen kohdalta ja pahoittelen joillekin ehkä aiheuttamaani mielipahaa.
ole valtamerivene. CE-luokituksista ja ehkä kaupallisista syistä veneitä on alettu luokitella. Nykyisin useimmat tyypilliset perheveneet ovat "valtamerikelpoisia", mutta käytännössä nimenomaan rannikkovesien perhepursia. Niitäkään ei ole suunniteltu rikä rakennettu pitkiä valtameripurjehduksia varten.
Juttelin Targa-kipparin kanssa, joka kertoi turkin nostamisesta ja luukkujen alareunan muutoksista, mahdollisesti aikoessaan pidemmälle reissulle. Piti kyllä muuten venettä keliä sietävänä.
koska aika harva venemalli on sellaisenaan valmis pitkille valtameriretkille.
Venemessuja kierrellessä on näyttänyt siltä, että valtamerikelpoisiksi luokitelluista veneistä puuttuukin kunnolliset meripunkat ja life-linet kannelta, polttoaine- ja vesitankit ovat liian pienet eikä vakiovarusteena ole edes välistaagia myrskyfokalle jne. Aika harvassa on valmiina edes riittävän pitkää ankkuriketjua ankkurivinssiä. "Valtamerikelpoisen" veneen varustaminen valtamerikelpoiseksi on kohtalainen lisäkustannus.
Uusia, oikeita valtameriveneitä on markkinoilla vähän ilmeisesti siitä syystä, että kohderyhmä on hyvin pieni muuhun ostajakuntaan verrattuna. Siksi moni maailman merille lähtijä valitsee/teettää haluamansa "one-off" veneen tai alkaa modifioida jotain budjettiinsa sopivaa sarjatuotannon raakiletta omaan käyttötarkoitukseensa sopivaksi. Huomattavan suuri osa suomalaisistakin pallon kierron toteuttaneista veneistä on metallirunkoisia. "Pelkän" Karibian retken toteuttaneet ovat pääsääntöisesti lujitemuovisia sarjamalleja.
vega
Paras pysyä. CA 30-35 ft. Tukeva,tilava ja avomerikelponen.
no itse kyllä valitsisin yksin pallonkiertoon nykyaikaisen ja nopean veneen joka nimenomaan on alusta asti suunniteltu yksin valtameripurjehdukseen kaikissa olosuhteissa ilman kompromisseja.
Oma valintani olisi Class40 vene, esim Pogo 40.
http://www.pogostructures.com/?m=4&s=1&l=en
http://www.express40.com/
Näistä löytyy vesitiiviit laipiot, oikeasti toimivat yksinpurjehdusvarusteet, ja riittävästi nopeutta.
Lähtisin liikkeelle siitä saako veneen täyttämään ORC Cat0 vaatimukset
http://www.sailing.org/offshore/2007/OSR2006_Mo0_270607.pdf
näihin vaatimuksiin ei tavallista perhepurtta saa muuten kuin lähes kokonaan uudelleenrakentamalla...
Noin isolla veneellä ja vielä ORC Cat0 vaatimuksella ei pelkurit kuitenkan lähde. Yksinpurjehtijat ovat miehiä ja silloin ei vene tarvi kuin matalan rikin ja teräs rungon.
Mitenkäs tähän ajatukseen soveltuvat ne pallonkiertäjät, jotka eivät ole tienneet mistään luokituksista mitään? Albin Vega? Inferno 29? Tälläkin hetkellä palloa kiertää useita n. 30-jalkaisia puuveneitä, joissa ei (ainakaan) kahdessa ole edes moottoria tai sähköjärjestelmää.
alkuperäinen kysyjä tiedusteli minkälaisella vehkeellä kannattaa lähteä yksin pallonkiertoon.
Kunnon vehkeillä lähteminen on yksi tapa tehdä tuo, on muitakin. Kansanveneellähän on ajeltu varmaan etelämantereellekin mikäs siinä, hobie cat 16 katilla ajettu Atlantin yli, jne. 60-luvulla saksalainen lääkäri meni yhdestä puusta veistetyllä afrikkalaisella purjekanootilla atlantin yli ym.ym.
Joka vuosi Mont Blancilta pelastetaan hengissä ja joskus liian myöhään tennistossuissa ja farkuissa huipulle yrittäneitä.
Ootkos muuten kysynyt noilta Vegalla pallon kiertäneiltä kierron jälkeen että minkälaisen paatin valitsisit seuraavalle kierrokselle?
Kuulun itse niihin, jotka riittävän kauan valtameriä purjehdittuaan ovat päätyneet aivan toisen typpiseen ratkaisuun kuin Pogo 40-typpinen on. Nopeus ja "nykyaikaisuus" ei ole välttämättä hyvä ominaisuus. Veneen vauhti ja keveys lisäävät epämukavuutta g-voimien muodossa. Yksinpurjehtija voi olla rättiväsynyt tsempattuaan raaserillaan jonkun tavanomaisen 3000 mailin legin, vaikka onkin joitakin päiviä aikaisemmin perillä kuin raskaalla teräs- tai alumiiniveneellä rauhallisemmin seilaava. Mihin on kiire? Pallon kierrosssa on kuitenkin noudatettava säätilan mukaisia ajoituksia.
En tiedä mitä ovat ne "oikeasti toimivat yksinpurjehdusvarusteet". Käytännössä tärkeimmät yksinpurjehdusvarusteet omassa veneessäni ovat tuuliperäsin ja tutka. Edellinen huolehtii ohjauksesta, jälkimmäinen tähystyksestä öisin.
Luokitukset ja direktiivit tuskin ratkaisevat kovinkaan paljon, jos oikeasti seilataan yksinään valtamerillä eikä vain nettisivuilla.
Pointtini olikin se, että ne, jotka menevät, menevät. Riippumatta siitä, millaisella veneellä menevät. Menevät kumminkin.
Tottakai jokainen terve ihminen varustautuu kunnolla, eikä tarkoituksella lähde soitellen sotaan.
Suurin osa "menijöistä" on kuitenkin niitä, jotka tietävät helvetisti veneistä, ja joilla on kotonaan tuhansien veneiden speksit, kertomuksia hurjista seikkailuista, valmiit varusteluettelot, kurssit käyty jne. Ja kuitenkin se yksi puuttuu...
Tämä siis yksittäisenä huomiona - myös ketjun aloittajalle!
Juuri noin on asianlaita.
Valtameripurjehduksesta kannattaa ensin hankkia vähän makua vaikka täällä Suomenlahdella. Viime kesänä purjehdimme yhtä soittoa Porvoosta Maarianhaminaan - matkaa kertyi luoveineen 251 mailia. Suurinpiirtein sama kuin Hangosta Gotlantiin. Keskinopeus 3,2 solmua...
Saa aika hyvän aavistuksen omista kyvyistä ja siitä kiinnostaako isompien vesien ylitys todella. Ainakin omalla kuusimetrisellä meno oli aika höykytystä, vaikka kelit lopun matalapainerintamaa lukunottamatta kevyitä.
Ja aika vaatimaton keskinopeuskin oli, ilmeisesti heikon tuulen takia. Käytännössä useimmilla pikkuveneillä keskinopeus valtamerellä on n. 100 mailia vrk:ssa. Suomenlahti on kyllä kovin erilainen kuin valtameri. Tietysti jostain on ne avomeripurjehduksetkin aloitettava. Oikein hienoa, että olet innostunut. Jatka ja seilaapa ensi kesänä nonstoppia vaikka Kieliin niin saat enemmän avomeren makua ja pääset yöpurjehdusten rytmiin. Siihen rytmiin tottuu aika pian tai sitten ehkä ei koskaan. Pohjanmeri vuorovesineen sitten seuraavaksi. Valtamerien ylityksissä etappien pituudet ovat yli kymmenkertaisia omaan kokeiluusi verrattuna: Kanarialta Karibialle 2800 mpk, Tyynen meren puolella onkin sitten pitempiä legejä. Helposti menee yli kuukausi pikkuveneellä ennenkuin maata taas näkyy. Isossa meressä mainingitkin ovat isoja, 5-metriset aika tavallisia.
Jostain pitää aloittaa. Lopulta suurin vaikeus pallonkierrossa on lähtöpäätöksen tekeminen.
... persees.
no kato cat0 rakenteet voi siihen alirikattuun rautaruuheenkiin hitsailla, tuleepahan sitten muutama vesitiivis laipio ja uloskäynnit ja muut vermeet oikein sijoitettua, ei tarvi tupakkiaskin kanteen suunnitella kun on maailmalla jo todettu mikä valtamerellä toimii ja mikä ei.. tietysti maailman paras valtamerivene on albin vega?
Eikö ole hienoa, että joku suomalainenkin tosissaan suunnittelee yksinpurjehdusta maapallon ympäri. Nettifoorumien pogo-miehet tuskin lähtevät!
Kirjoitettiin: "Kuulun itse niihin, jotka riittävän kauan valtameriä purjehdittuaan ovat päätyneet aivan toisen typpiseen ratkaisuun kuin Pogo 40-typpinen on."
Minkälaiseen veneeseen olet itse päätynyt?
teräsvene
täys nuijoien Pogo-Pogo -poikien vastauksia. Kato varmin valinta Pogo -pojille olis tietenkin kumivene (Pehmeäpohjainen). Sen voi kätevästi pakata lentokoneeseen ja lentää ympäri maailman. Välietapeissa pääsis sitten soutelee, tai jos kehittäis jotenkin teleskooppimaston, niin voi laittaa peräpurjeen kumiveneeseen ja ei kun purjehtimaan.
http://www.solocircumnavigation.com/SoloSailingCircumnavigation/SinglehandedCircumnavigators.htm
Vahinko vain, että kyseinen luettelo on vanhentunut ja toisekseen siitä puuttuu monia nimiä. Nähdään kuitenkin, että kaiken kokoisilla on tehty onnistuneita pallonkiertoja. Surkeasti epäonnistuneita yrityksiäkin on, mutta niistä ei taida löytyä vastaavia luetteloita.
Vene on tietysti erilainen kuin tukeva cruising-vene, jos kyseessä on yksinpurjehtijoiden pallonkiertoskaba.
olisi hyvä. Osoittaisi millaisilla veneillä ei kannata lähteä. Ovatkohan isoja vai pieniä, uusia vai ikivanhoja?
ovat ne jotka epäonnistuvat ei ihmisten tekemät minkäänlaiset paatit.
On tosiasia, että kokenut ja osaava selviää heikollakin kalustolla. Silti kannattaa analysoida pahimpia mokia ja hajonneita veneitä, ettei itse tarvitsisi tehdä samoja virheitä uudelleen.
Voisin olettaa, että tämäntyyppiseltä keskustelufoorumilta veneen kokoa kyselevä ja pallon kiertoa suunnitteleva yksinpurjehtija ei omaa kovin suurta henkilökohtaista valtamerikokemusta. Ehkä valtamerikokemus puuttuu kokonaan. Jostain on silti aloitettava, niinkuin meistä jokainen joskus on aloittanut - tai suunnittelee aloittavansa.
Ei ole kiva huomata vasta Tyynen valtameren keskellä, että alla onkin aivan väärän tyyppinen kiulu!
Se on yleensä itselle paras vene, mihin rahat mukavasti riittää. Kun veneen koko kasvaa, niin paranee merikelpoisuus ja matkustusmukavuus.
Optarille kova tuuli on liikaa jo pienemmissäkin lätäköissä.
FE 74 pärjää paljon optaria paremmin, silti harva tällä lähtisi kaukomaille. Voi joku riittävän hullu löytyä.
Vegalla ja Jon 33:lla on jo maailmaakin kierretty, mutta ei se taatusti aina mukavaa ole. Eikä turvallistakaan. Mutta joitain vannoutuneita kannattajia näillekin löytyy.
Baltic 52:lla tai vastaavalla yksin purjehdittavaksi sovitetulla meno olisi 25 m/s tuulessakin miellyttävää ja kevyen tuntuista.
Vieläkin isompia (ja tanakampia, paremmin tuulta kestäviä) vehkeitä saa varustettua tai muokattua yksin purjehdittaviksi. Rahasta ja omista tavoitteista se on kiinni, mihin rajan vetää.
yksinpurjehtijalla olisi miellyttävää ja kevyttä Baltic 52:lla ja vastaavilla 25 m/s tuulessa. Kysymys oli siis valtameripurjehduksesta. Meri on kohtuullisen korkea siinä tuulessa. Itselläni oli tilaisuus jutella 140-jalkaisen Balticin kipparin kanssa (ohitti mainitun kaltaisessa kelissä Keski-Atlantilla kesäk alussa -05). Ei keli varmaankaan ollut noin isolle veneellekään ihan kevyttä, koska sen toisen ratin ohjauskaapeli oli katkennut ja metereologisia ohjeita oli maksua vastaan saatu USA:sta.
Muuten käsityksesi pitää paikkansa kustannusten suhteen. Ne nousevat progressiivisesti veneen koon kasvaessa. Tuskin kukaan lähtee Vegalla maailmalle muusta syystä kuin pienten kustannusten takia - tai kenties erikoisuuden tavoittelusta.
Yksinpurjehtijoita on kyllä liikkeellä isoillakin veneillä, mutta isoissa veneissä on isojen veneiden haitat: suuret purjealat, suuret voimat tuuliperäsimelle jne. Huoltotyöt ovat yleensä mittavampia kuin pikkuveneessä ("se mitä ei ole, ei voi mennä epäkuntoon"). Omasta mielestäni yksinpurjehtijan veneen tulisi olla pieni (=n. 28-40 ft), vahva ja suuntavakaa.
jalkainen ja kuukausi toukokuu. Anteeksi epätarkkuudet!
Isossa Balticissa oli täysi siirtomiehitys. Se ei suinkaan ole mikään yksinpurjehtijan paatti!
tietenkään, mutta puhe olikin noin 50 jalkaisesta. Kyllä sen saa varustettua yksin purjehdittavaksi. Eikä siinä tuuliperäsintä käytetä.
Vielä, yksin maapallon ympäri voi pienikokoinen "tyttökin" purjehtia yli 70 jalan veneellä. Ja nopeammin kuin kukaan miespurjehtija.
Paras kuitenkin että on jonkinlainen kippo laiturissa ennenkuin alkaa värvätä miehistöä ja julkaista reittisuunnitelmaa ja aikataulua netissä. Josku nähnyt sellaisia projekteja joissa se tärkeimmäksi väitetty, päätös lähteä, on tehty vaikka vene on vielä malmina Kiirunassa.
50-70-jalkaisella yksinään seilaa. Sen 70-jalkaisen sponsoroidun veneen "pienikokoisella tytöllä" muuten oli vankka purjehduskokemus, jonka merkitystä ei kannata vähätellä.
Ai miksi ei 50-jalkaisessa muka käytetä tuuliperäsintä? Tunnen sen kokoisen veneen, joka oli nimenomaan suunniteltu ja rakennettu yksinpurjehdukseen maapallon ympäri Kap Hornin kautta. Kyseinen 50-jalkainen oli varustettu tuuliperäsimellä, autopilotti tietysti myös varalla.
Jos yksinpurjehtijan veneessä on ainoastaan sähköinen autopilotti, tarvitaan sille myös varalaite ja varaosia siihen sekä sähköntuottojärjestelmä. Isoissa veneissä onkin usein dieselgeneraattori. Ja kustannukset senkun nousevat...
Miksi yksinpurjehtijan veneen tulisi olla niin iso kuin esität, jos tarkoituksena on matkapurjehdus eikä sponsoroitu nopeusennätysten rikkominen tai muu julkinen kilpapurjehdus? Kerro minkälaisella veneellä itse teet yksinpurjehduksia ja miten pitkiä olet tehnyt tai suunnittelet tekeväsi.
Teoria ja käytäntö ovat toisinaan vähän eri juttuja.
tuskin oli Baltic 52 tai mikään sen tyyppinen vene, jos se kerran tuuliperäsimellä purjehti. Autopilotti Balticissa on todennäköisemmin. Tietysti tuollaisessa on mootorilatauksen lisäksi dieselgeneraattori, ei se tuollaisen veneen hinnassa mitään tunnu.
Yksinpurjedukseen mukavan veneen koko ainakin minun vahäisten yksinpurjehduskokemusteni mukaan kasvaa avomeriosuuksien ja matkan pituuden mukana. Aluksi purjehdin 32 ft veneellä, sitten vähän pitempiä reissuja 41 ft veneellä (pisinkin reissu tosin vain n. 300 nm, Välimerellä). Tällä hyvin varustetulla veneellä matkanteko ja satamiin tulo on selvästi miellyttävämpää, nopeampaa ja helpompaa kuin pienellä oli. Niinhän se yleensäkin varustelun taso paranee veneen koon mukaan. Valtamerille valitsisin vielä hiukan isomman, jos raha ei rajoittaisi.
suunniteltu! Mielestäni se edustaa niitä racer/cruiser-veneitä, jotka on tarkoitettu isommalle miehistölle.
Mainitsemani 50-jalkainen oli puu-epoksi-laminaatista rakennettu moderni one-off valtamerivene, ei mikään "eliittiraaseri". Hauska yksityiskohta oli moottoripyörän säilytysteline siinä kohdassa, missä sarjatuotantoveneissä on keulapunkkia.
Ilmeisen negatiivinen asenteesi tuuliperäsin-veneisiin luultavasti muuttuu, kunhan purjehdit enemmän kuin kertomasi 300 nm Välimeren retken (150 nm/vrk matkavauhdilla reissusi kesto oli vain 2 vrk). Niin lyhyillä pikkuretkillä ei vielä tiedä sitäkään, miten paljon huoltoa/korjaamista veneisiin tulee 30.000-40.000 nm pallonkierrolla. Vasta muutaman vuoden purjehdusreissulla osaa arvostaa yksinkertaisia ja luotettavia varusteita. Autopilotit, dieselgeneraattorit yms eivät kuulu niihin eikä pääkonetta kannata käyttää akkujen lataamiseen. Kaikki mitä veneessä on, on osattava huoltaa itse, kun reissaa kaukana ns. sivistyneistä maista.
Tässä yksi vastaus, tosin laitevalmistajan sivuilta
http://www.selfsteer.com/windvaneVAutopilot/index.php
jos vastapuolena on ehdoton yhden asian mies.
Kirjoitin:"Tuntemasi 50 jalkainen tuskin oli Baltic 52 tai mikään sen tyyppinen vene, jos se kerran tuuliperäsimellä purjehti. Autopilotti Balticissa on todennäköisemmin."
Ei se tarkoita, että asenteeni tuuliperäsimeen on "ilmeisen negatiivinen", kuten sanot.
Baltic 52:ssa melkein koko peräpeili kääntyy hydrauliikalla isoksi uimatasoksi. Ei sellaiseen ole mielekästä asentaa tuuliperäsintä. Kuten ei TUON KOKOISIIN tai isompiin NYKYAIKAISIIN UIMATASOLLISIIN veneisiin yleensä.
Pienemmissä veneissä, varsinkin vanhemman mallisissa, pitkän matkan purjehduksissa tuuliperäsin on todellla paikallaan. Mutta niistä ei nyt ollut puhe.
Baltic Yachts:
"Lately the custom side of the business has increased and has now become the major part of our turnover.
We have always tried to remain very flexible and keep an open mind when considering the process of building a boat to an owner's own specification..."
Miksi ihmeessä luulet, että Baltic 52:ta ei saisi yksinpurjehdukseen sopivana?
Erehdyt tuosta valtamerikokemuksestani ja maileistani, mutta nyt oli puhe yksinpurjehduksesta. Tiedän erinomaisesti (omasta kokemuksesta), mitä 40.000 mailia isoilla merillä veneeltä ja sen huollolta vaatii.
ostamaan yksinpurjehdukseen modifioidun Baltic 52:n?? Kyllä realistisempia vaihtoehtoja löytyy ja ne kiinnostavat enemmän. Mikä mahtaakaan olla uuden Baltic 52:n hinta?
Yksinpurjehduksessa pitkillä reissuilla on jonkinlainen automaattiohjaus ehdottoman tärkeä, ellei vene ole yhtä perinteikäs ohjatakseen itse itseään pelkällä purjetrimmillä (ks. J.Slocumin vene).
Yksinpurjehtijoiden kannattaa lukaista Förthmanin juttu, vaikka se onkin Windpilotin "myyntiesite". http://www.windpilot.de/Grafiken/pdf/bookeng.pdf
oli yli kymmenentuhatta, mutta alle miljoona, joten sopinee budjettiin.
Kysyttiin mikä olisi sopiva koko.
Viimeinen lause oli: "Rahasta vielä sen verran, että miljonääri en ole vaan unelman toteuttaja, mutta ei tässä sentään ihan kokonain 10ke budjetilla olla liikkeellä =)". Tuskin Baltic 52 sopii raameihin.
Miksi mielestäsi "yleensä on turha keskustella jos vastapuolena on ehdoton yhden asian mies"? Eikö päinvastoin ole hyvä, että on "mies ja ääni"? Kaikkien ei tarvitse olla samaa mieltä.
Vene pallon kiertoon on Hudson Force 50
http://www.yachtworld.com/core/listing/boatDetails.jsp?currency=USD&units=Feet¤cyid=100&boat_id=1474123&checked_boats=1474123&back=/core/listing/cache/searchResults.jsp?type=(Sail)&sm=3&cit=true¤cyid=100&luom=126&man=hudson&slim=quick&searchtype=
Kerro, millä perusteella valitsisit juuri tällaisen paatin yksinpurjehdukseen maapallon ympäri? Eikö yksinpurjehdus ollut keskustelun teema?
Jos floridalainen valkohiuseläkeläispariskunta purjehtii kahdestaan tuollaisella, miksi sillä ei yksinkin purjehtisi?
Ja ainahan tuolla maailmalla on tulijoita mukaan, harvoin tarvii yksin mennä.
Ompahan kunnon vene joka on merelle suunniteltu.
Älkääs vähätelkö pogoa. löytyy vesitiiviit laipiot, vene on uppoamaton. löytyy nopeutta, jokainen päivä merellä on menetetty päivä satamassa. Vene on suunniteltu yhden purjehtijan ympärille. Yksinpurjehtijalle tärkein paikka sisätiloissa on karttapöytä, siinä istuskellaan ja seuraillaan miten matka edistyy. Pogossa se on keskellä venettä ja siinä on mukava istua päivästä toiseen ja kaikki on hallinassa.
Autopilotteja turha väheksyä, yksinpurjehduskisoissa on vuosikymmeniä sitten siirrytty autopilotteihin ja tuuliperäsimet ovat hävinneet. Kunnon autopilottijärjestelmä esim. NKE gyropilot toimii kaikissa olosuhteissa ja kestää ihan hyvin ainakin yhden pallonkierron.
toinen kysymys on se onko tarkoitus yksinPURJEHDUS vaikkapa pysähtymättä vai elämäntyylin vaihdos veneessä asuvaksi maailmanmatkaajaksi?
Ollaan kovin erilaisia purjehtijoita pogon kanssa! Itselleni yksinpurjehduksissa valtamerellä ehdottomasti tärkein paikka on punkka - hyvä meripunkka keskiveneessä. Hyvä asia olisi, että punkasta nousematta näkisi tutkan kuvaruudun. Kun tutka hälyyttää, on helppo yhdellä silmäyksellä nähdä onko syynä sadepilvi vai joku alus (jolloin ehkä pitää mennä tähystämään ikkunasta tai peräti ulos). Purjeita ei yleensä tarvitse yöllä mennä trimmailemaan, kun ajelee tuuliperäsimellä ja on laittanut yöksi reivin isoon. Tuuliperäsin nääs pitää veneen samassa suunnassa tuuleen nähden ja tekee sen luotettavammin kuin tuulianturiin liitetty autopilotti (jos autopilotti sattuu olemaan ylipäätään kunnossa ja sähkö riittää myös sille). Kompassikurssia pitävä autopilotti on koneajossa tarpeellinen.
En muuten väheksy autopilotteja mitenkään, mutta harmeja niihin on liittynyt aivan riittävästi. Luulen, että useimmilla muillakin pitkänmatkan purjehtijoilla on ollut jonkinlaisia harmeja autopiloteistaan. Yksinpurjehtijalle automaattiohjauksen puuttuminen kokonaan on aikamoinen katastrofi, joka pian johtaa uupumisen mukanaan tuomiin riskeihin.
Sekin ero pogomiehen ajatusmaailmaan on, että omasta mielestäni purjehduksesta kannattaa jättää turha kiire pois. Mitä sillä on väliä tuleeko perille päivää tai viikkoa myöhemmin - ja myöhemmin kuin mikä? Pääasia pallon ympäri kruisaamisessa on seilata oikeina vuodenaikoina oikeissa paikoissa. Ehkä 4-5 vuoden aikataulu olisi aika passeli, riippuu tietysti reitistä.
sitä lukee mielellään ja näkemykset hyväksyen, tuosta autopilotti-kohdasta ehkä hiukan eri näkemys. Varsinkin vanhemmat pilotit ja erityisesti pinnasellaiset on surkeita, mutta että et ehkä tunne uusia hyvin toimivia tehokkaita pilotteja.
Jotta autopilotti pärjäisi tuuliperäsimelle, siinä pitää olla gyro, hyvä tuulimittari ja tehokas työkone. Silloin se pitää esimerkiksi tiukasti vastaiseen mennessä vauhdin paremmin kuin tuuliperäsin. Hiukan sama tilanne on heikossa tuulessa ja isoissa aalloissa aivan myötäiseen mennessä.
Tuo perustuu siihen, että kunnon pilotti kääntää tehokkaasti ja tarvittaessa nopeasti isoa peräsintä, siihen tuuliperäsin ei pysty.
Samaa mieltä, on tuo pilotti haavoittuvampi kuin tuuliperäsin. Lisäksi pilotin tehokas työkone on sähkörohmu.
http://www.sailingusa.info/motion_comfort.htm
Kun 4.4 m leveän, 12.18 pitkän ja vain 5,3 tn painoisen Pogo40:n tiedot syöttää laskentaohjelmaan, tuloksena on alhainen Motion Comfort Ratio eli mukavuusluku = alle 15 (en tiennyt tarkkaa vesilinjan pituutta). Mitä korkeampi luku sitä rauhallisemmin vene käyttäytyy merenkäynnissä. Jollain CA:lla tai vastaavalla "vanhanaikaisella" konstruktiolla Comfort Ratio on 50 luokkaa.
Kannattaa miettiä veneen käyttäytymismukavuutta, jos kysymyksessä ei ole kilpailu pallon ympäri. Pogo40:ssä isopurjekin on cruising mallissa 57m2, kilpamallissa 73m2. Siinä yksinpurjehtijalle haastetta, jos sellaista haluaa. On muuten sisustuskin aika leveä ja punkkia 6-8 kpl.
En tosiaan tunne kuin sen omani, joka vaati useita korjauksia eri puolilla maailmaa. Sen merkki oli Raymarine ST6000 plus, valmistusvuosi 2000. Kokemusta itselläni on myös parista muusta Raymarinen mallista (toinen vain pari v. vanha) sekä eri merkkisistä vanhemmista.
Maston topin tuulimittarin anturi muuten jumittui siitäkin syystä, että suolaa oli kiteytynyt sen siipipyörän akseliin. Kaikki elektroniikka on haavoittuvaista suolaisilla vesillä.
En kiistä käsityksiäsi uusista autopiloteista, joita en tunne. Pärjään hyvin tuuliperäsimellä ja olen siihen erittäin tyytyväinen: äänetön, sähkötön, luotettava. Minulle aivan sama, vaikka joku ei pitäisi tuuliperäsintä trendikkäänä. se toimii silti!
Pienen halvan pinnapilotin voi muuten yhdistää tuuliperäsimeen, jolloin sillä on voimaa ohjata isompaakin venettä keveyen tuulen spinnulenssillä tai koneajossa.
noin yleisesti ottaen suomalaisista on purjehtinut yksin pallon ympäri ehkä 15-20 ihmistä,joten tällä palstalla on näitä samassa suhteessa.Kyllä naurattaa kun nämä nojatuolipurjehtijat ovat tosissaan oman totuutensa kanssa ja konseptiensa kanssa.
Tuon minäkin valitsisin.
Oliko tuo 15-20 suomalaista yksinpurjehtijaa pelkkä arvaus, vai onko sinulla jotain tietoa? Luku nimittäin tuntuu huikeasti yliarvioidulta. Tavallisesti pallonkierron on suorittanut pariskunta, seuraavaksi tavallisin on porukka, yksinpurjehtijoita vähiten.
Olisikohan sittenkin turha nauraa nojatuolipurjehtijoille? Heistä joku sentään voi tosissaan suunnitella reissua. En kylläkään usko, että lopulta tekevät sen yksinään jollain 50-jalkaisella. Ehkä ei vauhdikkaalla Pogollakaan. Voin tietysti olla väärässäkin - toivottavasti tavataan suomalaisveneitä maailman merillä eikä ainoastaan Karibialla-Välimerellä!
pallonkiertäjistä tuntuu valitsevan teräsveneen väliltä 40-50 ft? Varmaan siksi, ettei se jää ensimmäisen ison aallon alle ja tilaakin riittää, minkä lisäksi vielä runkonopeuskin takaa jonkunalisen matkan edistymisen. Luulisin teräksen kestävän paremmin kohtaamisen rahtikontin tai muunkin yllättävän tilanteen kuten vaikka pakkorantaumisen.
Suurin syy teräksen valintaan on kuitenkin hinta. 0,5 milj euroa on käytännössä tavallisen ihmisen tavoittamattomissa oleva summa. Ne taas joilla on vara laitta se lasikuituun, on jo liian laiskoja moiseen touhuun.
tälläisiä suunnitelmia ja "kokemuksia" pitkän
matkan retkistä. olen kyllä väärällä palstalla mutta tulevaisuuden haaveena olisi ajella selkämereltä ruotsin ja tanskan kautta norjan kirkkoniemeen moottoriveneellä,vielä kun siihen
löytyisi tarpeeksi rahaa ja aikaa.
Reissullani pallon ympäri v. 2002-2005 Uuden-Seelannin ja Kapkaupungin kautta tutustuin 38 pallonkiertäjäveneeseen, jotka edustivat monia eri kansallisuuksia. Tästä otoksesta oli yksinpurjehtijoita 8, pariskuntia 22, muu miehistö 8. Peräti 8 venettä oli jo aikaisemmin kiertänyt pallon ainakin kerran.
Näistä 38:sta veneestä oli lasikuituveneitä 14, alumiiniveneitä 3, teräsveneitä 15, puu-epoksi 3, puuveneitä 2, betoniveneitä 1. Teräsveneistä peräti 8 oli kiertänyt pallon jo vähintäin yhden kerran aikaisemmin (osa Kap Hornin kautta). Lasikuituveneet olivat ensimmäisellä kierroksellaan.
Pallonkiertäjäveneiden koko vaihteli 29:stä 65:een jalkaan, keskiarvo oli 41 jalkaa.
Se venekanta, joka osallistuu ARC:iin on selvästi erilainen. ARC-veneiden keskikoko on lienee 45 jalkaa ja valtaosa on sarjavalmisteisia melko uusia lasikuituveneitä, joissa on pallonkiertäjäveneitä suurempi miehistö.
Syy metallirunkoisten yleisyyteen ei ole hinta. Osa metalliveneistä oli todennäköisesti aika arvokkaita (Koopmans 40, Ovni 44 ym), osa muhkuraisia ja robusteja. Voi olla, että Punaisen meren reittiä käyttävistä veneistä on suurempi osa lasikuituveneitä verrattuna Eteläistä Intian valtamerta ja/tai Kap Hornin kautta kiertäviin.
Veneiden nopeuseroilla ei lopultakaan tuntunut olevan suurta merkitystä. Nopean 65-jalkaisen Nicholsonin tapasin uudelleen ja uudelleen eri puolilla maailmaa, samoin hitaan 29-jalkaisen ranskalaisen teräsveneen. Sääolosuhteiden noudattaminen vaikuttaa aikatauluun sittenkin enemmän kuin veneen koko.
veneillään Ranskasta Brasiliaan.Onko yhdessäkään niistä tuuliperäsintä? Sen sijaan ainakin Ari Huuselan veneessä 3 pinnapilottia!
Mitä oikeastaan tarkoitit viestilläsi? Ethän vain sotke puuroja ja vellejä? Kilpapurjehdus Atlantin yli (tässä tapauksessa Ranskasta Brasiliaan) on aivan eri asia kuin matkapurjehdus koko maapallon ympäri.
Kummassakin kategoriassa on aivan erilainen kalusto.
Ymmärrän hyvin, että jollamaisissa pikkuraasereissa tuuliperäsin olisi myöskin liian painava varuste. Esim. Hydrovane painaa 50 kg, alumiininen Windpilot on jkv kevyempi. Pinnapilotti painaa vain pari kiloa ja sopii jollaan.
Esimerkkejä: Saksalaispariskunta on teräsveneellään kiertänyt pallon, tehnyt useita Atlantin ylityksiä ja purjehtinut mm. Huippuvuorilla ja Islannin pohj.puolella. Sain heiltä eilen sähköpostin; ovat juuri lähdössä Kielistä kohti Brasiliaa. Heidän venettään on ohjannut ja ohjaa edelleenkin tuuliperäsin. Samoin ohjaa tuuliperäsin suomalaisvenettä, joka on parhaillaan matkalla Australiasta Etelä-Afrikkaan. Monia muitakin tuttuja veneitä on maailman merillä - kaikilla muilla on tuuliperäsin, paitsi Nova Scotiassa juuri purjehtivalla betonisella australialaisveneellä. Pitäisikö mielestäsi ruveta selittämään kokeneille purjehtijoille, että autopilotit ovatkin jollain tavoin "nykyaikaisempia"??
Suomessa tuuliperäsimet ovat aika harvinaisia, ehkä ennakkoluuloja on sinullekin syntynyt sen takia.
Luulisin, että nettiä surffaamalla löydät tietoa maapallon ympäri purjehtineiden/purjehtivien veneiden autopiloteista ja tuuliperäsimistä, jos asia kiinnostaa.
tällä haulla googelista tuli yli 300 linkkiä. Joukossa on monia mielenkiintoisia juttuja, kannattaa lukea.
Tässä niistä yksi, jossa on analyyttisesti kirjoitettu käytännön vertailu:
http://members.shaw.ca/taonui/windvane.html
reaktioaikatesti.
"Mitä oikeastaan tarkoitit viestilläsi?"
niin se on että toisiin veneisiin autopilotti istuu kuin nenä päähän mutta toisiin ei.
En voi itse kehua purjehtineeni maailman ympäri, mutta Atlanti on tullut ylitettyä kerran molempiin suuntiin ja lähivesien kokemusta on yli 15v (yksinpurjehdusta). Mielestäni yksinpurjehtijan veneen tärkeimmät asiat ovat veneen rakenteellinen kestävyys, hallittavuus yksin eri olosuhteissa ja sopiva koko.
1. Rakenteellinen ketävyys. Tällä en toki tarkoita pommin kestävyyttä, vaan riittävää kestävyyttä. Pohdi itse mitä veneesi joutuu kestämään kunnon myrskyssä valtamerellä. Esim 6m aallot, joita et pysty ottamaan vastaan haluamallasi tavalla, eli rysähdät aallon pohjalle vene kyljellään (kölille keljua vääntömomenttia ja rikille todella hurja rasite). Pohdi, että tätä jatkuu useampi vuorokausi. Lähes kaikilla veneillä pärjää valtameri olosuhteissa, mutta kestävyyden kannalta pitäisin itselleni seuraavia vaatimuksia; Kohtuullisen vahva rakenne vesirajan ylä- ja alapuolella. (pohjoismaalaiset veneet keskimäärin hyviä), Vahva-, ei läpimasto. Pitää kestää lähes kaikissa olosuhteissa äärirasitukset... puuska heittää veneen valtavan aallon harjalta pohjalle... ja taas, tämä jatkuu tunti toisensa jälkeen. Suurinosa meistähän tätä ei koskaan koe (ainakaan itse en ole kokenut, mutta olen lukenut monien muiden kokeneen). Oli miten oli, veneen on kestettävä!
2. Hallittavuus yksin. Muutama asia pohdittavaksi; saatko kaikki purjekonfiguraatiot hoidettua itse? Pystytkö tuomaan veneen satamaan yksin myötätuulessa tai sivutuulessa? Ankkuriin, ankkurilla satamaan keula- ja perä edellä, peräpoijuun, kylkikiinnitykseen... Nämä myös navakkaan tuuleen (isoilla merillä 12-15m/s tuuli on hyvin normaalia).
3. Sopiva koko. Jos itse voisin lähteä reissullesi (kade!), valitsisin tod.näk 33-37 jalkaisen veneen, joka on ko. olosuhteisiin suunniteltu. Pyrkisin välttämään ns. edulliset sarjatuotantoveneet. Valitsisin mieluummin, esim 15-30 vuotta vanhemman Finngulfin, Arconan, Hallberg Rassyn, Balticin, Sirenan, Swedenin, Swanin, Najadin, lukuisia teräs/alumiini veneitä, ja panostaisin kunnostamiseen. Jos ym. veneet ei sovi budjettiin niin esim. osa Infernoista (joku myy Fingulffina) ja Jonmereistä on myös varmoja valintoja (Infernoissa usein läpimasto).
Aina löytyy joku, joka sanoo, ettei reissusi onnistu veneelläsi tai varusteillasi, älä anna heidän estää unelmaasi. Järjellä pärjää aina ja yksinpurjehduksessa keskittyisin mieluummin kestävyyteen, hallittavuuteen ja hyviin peruskomponentteihin (Raymarine, Volvo Penta, Lewmar, etc). Autopilottia ilman ei pysty yksin pärjäämään! Ja huolehdi, että akku-/latauskapasiteettisi riittävät (2-akkujärjestelmä, esim 100 ja 300 Ah)...tästä tulikin sopivasti mieleen vesi, septi- ja polttoainesäiliöt. Älä edes ajattele juovasi vettä vesisäiliöistäsi tropiikissa, eli juomavesi pulloissa! Polttoainetta pitää olla reilusti, jotta voit ajaa tarvittaessa pitkissäkin pläkissä ja ladata akkuja. Kaikki tämä luo komponentteja todellisuuteen...vene painaa väkisinkin paljon ja lyhyellä vesilinjalla eteneminen on todella hidasta. Yksin on vaikea hallita 40 jalkaisia veneitä vaikeissa olosuhteissa.
3. Oikea koko. Jos lähtisin itse pallomme ympäri, pohtisin esim 90-luvun n. 36-jalan Finngulffiin, 33 jalan Jonmeriin, Pienehköihin Hallbergeihin tai ostaisin Jenkeistä Balticin (valinnan varaa ja dollarikurssilla halpoja). Jos eurot ei ole tiukassa, lähtisin tod.näk. kunnostetulla Swanilla reissuun. Ehkä on typerää pohtia ääriolosuhteissa käyttäytymistä liiaksi, mutta jos v.82 Swan 42:lla on tehty todistetusti "eskimokäännös" Biskajanlahdella, niin se riittäisi mulle vallan hyvin;)
Vahva, helpposti yksin hallittava ja ei liian iso...siinä perusresepti. Varustelusta voi sitten keskustella loputtomiin.
Carribean rules, since I´ve never since the Pacific!
Tuntuu huvittavalta lueskella väittelyä mikä olisi paras vene maailmanympäri purjehdukseen yksin tai joukolla.Väittelyssä verrataan merkkejä ja ominaisuuksia joista tuskin väittelijät itsekkään tosiolosuhteissa tietävät yhtään mitään. Heh.
Siksi ja siitä syystä tekee Pertti Dunkert nousee mieleen. Mies, joka on käynyt kaikilla mantereilla itse rakentamallaan veneellä, missä veneessä ei varmaan ole mitään niitä ominaisuuksia, joista nämä tämän palstan kirjoittajat väittelevät. Tuskin heistä olisi edes lähtijöiksi.
Pertti rakensi veneensä itse. Teki siitä sellaisen, jota kaikki oikeat purhehtijat haukkuivat, mutta sillä Pertti teki monia matkoja ympäri maailman.
Ehkä tärkeintä ei ole se millä menee, vaan miten menee.
R.I.P, Pertti Dunkert - Olet aina jotenkin mukana.
Sinulle on tullut paljon neuvoja. Lienet jo veneen hankkinut ja luultavasti olet siihen tyytyväinen, sillä niin monenlaisella purrella voi maapallon ympäri purjehtia. Kun olen nyt kiertänyt yksin 2/3 matkasta, niin mielipiteeni on seuraava. Jos purjehtisin lujitemuoviveneellä, Halberg Rassy 36 olisi mieliveneeni. Pidän kuitenkin terästä parempana materiaalina. Puupurrella en lähtisi matkaan. Teknisiä yksityiskohtia voisi luetella moniakin, mutta kerron mielestäni kaksi tärkeintä: Peräsin pitää olla tuettu läpiviennin laakerin lisäksi myös alempaa ja maston tulisi pysyä pystyssä vaikka mikä tahansä vanteista tai haruksista menee poikki. Kirjassani YKSINÄINEN PURJEHTIJA kerron tietoja veneestäni s/y Snoopystä, jonka turvallisuuteen ja purjehdusominaisuuksiin olen ollut melko tyytyväinen. Voin lähettää kirjasta esitteen. Ystävällisin terveisin, [email protected] Matti Lappalainen
Kyllä sitä ollaan niin äijää ja purjehtijaa, ollaan niin asiantuntijoita jokainen.
Hyvä jos pääsette Suomenlinnaan edes lautalla. Laskekaa kissa ulos ja jatkakaa päiväunianne.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/5251110#comment-27884412
Snoopy olet vain koira, mutta et Salty dogs..
Olet sekarotuinen piski.
Hei Mathias,
Lisää tietoa haaveesi toteuttamiseen löydät sivuilta www.snoopy.fi
Terveisin
Matti Lappalainen
Eiköhä Mathias ole neljässä vuodessa jo ehtinyt päättää.
Kyllä yksinpurjetijat liikkuuvat monenlaisilla veneillä, usein melko pienillä noin 30 ft ja joskus allekin. Sitähän on helppo hallita. Itse purjehdin myös melko tavanomaisella venneellä; runko 11 m, terästä, paino kuormattuna 12 ton. Masto 14 m kannesta. Hallintalaitteet on sijoitettu yksinpurjehdusta varten. Lisätietoja veneestä ja purjehduksista löytyy www.snoopy.fi
H-vene jossa kevlarilla ja teräsputkella vahvistettu sisus ja myrskypurjeita 2 settiä ja täysin vesitiivis oleskelutila.. Hyvin toimii tyynellä merellä ja kaikkialla mualla eikä oo kummoinen paatti.
Kesä on uusintojen aikaa. Joku kaivelee yli 10 v takaisia keskusteluja yrittäen saada niitä uudelleen eloon.