Olen 32v.viidettä lasta odottava vl.nainen ja erittäin masentunut.Apua en saa mieheltäni enkä vl-ystäviltä. Heidän mielestään masennus laantuu kun synnytän joka on kyllä ihan päinvastoin. Tiedän että synnytettyäni alan heti pelätä uutta raskautta. Olen kierteessä ja kadun syvästi naimisiinmenoani, viiden vuoden päästä minulla on kenties 10 lasta ja olen ihan sekopää. SELÄT KÄÄNNETÄÄN kun haluaisin keskustella uskonsisarieni kanssa ja selän takana tirskutaan. Haluan löytää voiman joka saa minut täältä tuskasta ulos.
Äiti tuskien
taipaleelta
344268
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
MTT:n puoleen. Siellä on ammatti-ihmiset asialla, täällä ei.
tämän viesti voikin ottaa loukkauksena siis tuon että käänny mielentervystoimiston puoleen niin mielestäni neuvo on jopa erittäin hyvä.
Nuo ihmiset ovat ulkopuolisia ammattiihmisiä eivätkä suinkaa ensimmäistä kertaa tälläisten asioitten äärellä. Voisin väitää myös ettei vl tule heille yllätyksenä.
Tuo on yksi tapa lähteä purkamaan noita ajatuksia tunteita ja asioita.
On vl:ä eihän se ole mitenkään mahdotonta riippuu tietysti paikkakunnasta. Kaipa sen saa selville jollain keinoin jos jaksaa selvittää?
Että siellä olevan ammattiihmisen pitää olla vl. Vaan sitä että monikin MTT toimiston ym organisaatioitten ihmiset ovat kyllä kuuleet tälläisistä vl esiintyvistä tapauksita kuin aloittaja kertoo.
Kyllään minä sen vl teidän että suhtautuminen tälläisiin tilanteisiin vl liikeessä on hyvin yliolkaista suorastaan lähimmäistä pilkaavaa.
Tilanne on oikeasti vakava. Sitä eivät näy vain ap lähipiiri ymmärtävän. Häntä ei kukaan näytä ottavan vakavasti tai hän saa osakseen jopa pilkaa.
Olen suunnilleen saman ikäinen, 6 lasta. Mieheni ei hyväksy ehkäisyä, ei suostu edes puhumaan asiasta. Siksi olen jo yli vuoden kieltäytynyt seksistä, olen onnellisempi ja tyytyväisempi näin. Olen monesti varsinkin viime keväänä tästä täälläkin kirjoitellu. Eihän tämä tilanne ole sitä mitä nuorena avioliitolta odotin, mutta parempi näin, kuin masentuneena, pelokkaana ja jopa mielisairaalassa. Eikö?
jossa putket poikki ni saa touhuta rauhas etkä tuu raskaaks ja ei tarvi ehkästä
"vinkki
miehes käy lääkäris 5.9.2007 klo 15.07
jossa putket poikki ni saa touhuta rauhas etkä tuu raskaaks ja ei tarvi ehkästä"
Jos laitetaan putket poikki mieheltä tai naiselta, niin se on nimenomaan ehkäisyä. Se tehdään siksi, että yhdynnästä ei olisi seurauksena lasta.
Nimenomaan ehkäisyä, ja sieltä rajuimmasta päästä. Ennemmin kumit tai pillerit käyttöön, niin voi tulevaisuudessakin harkita vielä lapsia. Putkiin kun koskee, niin ei ole varmaa saadaanko lapsensaantikyky palautettua.
kumit ja muut ei oo 100%varmoja ja tulee nekin hintoihinsa.
Varmasti kuusi riittääkin, ja voimien mukaan lapsia pitääkin ottaa vastaan, ei ahnehtia lapiakaan pidä ylivoimiensa.
Mutta mikä on tilanne n. 10vuoden päästä? Silloin pienin lapsikin on jo iso, ja pereeseen mahtuisi pari uutta tulokasta jos Jumala sallisi?
Mahtaisiko sitten kaduttaa jos on tehnyt itsestään lapsettoman, vain siksi, että saa rauhassa harrastaa seksiä, onko se sitten tärkeämpää kuin lapset?
Siis mieheni ei hyväksy ehkäisyä, joten ei hän itseään suostu sterilisoimaan! Minkäänlainen ehkäisy ei käy, ei edes varmat päivät tms. epävarma ehkäisyn yritys. Asiasta ei saa edes keskustella. Näin sitten tein ratkaisuni, enkä ole katunut.
"jukkari" tai ettei vaan juokse vierahis?
Voihan se vieraissa juostakki, ihan vapaasti jos minä vain saan olla rauhassa. Minun fysiikka ja psyyke ei kestä uusia vauvoja ja jos miehen uskottomuus on hinta siitä, sen maksan. Näin meillä. Erotakaan ei voi, niin tämä asia on ratkaistu näin.
puolisoni ei ole/ollut vl meillä on 2 lasta. Olen iki onnellinen siitä että erosin vl uskosta. Nyt saamme elää rauhassa tasapainoista elämää ja saan nauttia parisuhteen tuomista iloista ja voihan sitä vielä jossain vaiheessa harkita lapsia lisää..
Mieti kannattaako uhrata elämää moiseen touhuun ei se ole sen arvoista. Ja pistä se miehes kuriin kerrot miten meillä asiat hoidetaan tästä eteen päin.
!!!!!!!!!!!
Mä oon vuoden nuorempi,ja kuudes tulossa,ja kyllähän se uuvuttaa.On päiviä jolloin tuntuu että ei tuu mitään,ei yksinkertaisesti jaksa.Eikä siitä voi puhua kenellekään,ei ole ihmisiä jotka ymmärtäis.Mutta koitetaan hakea sitä tarkoitusta ja energiaa ylemmältä taholta,päivä kerrallaan.Mä teen samalla kotoa töitä kuutisen tuntia päivässä joten sovittelen lastenhoidon siihen syssyyn,juuri eilen mietin mitä jos uupuu ihan täysin.Mutta on vaan uskottava että tämä mitä me tehdään on tärkeää ja Jumalan työtä,ja esim netin kautta löytyy varmasti porukkaa kelle on hyvä avautua.Mullekin voi kirjoittaa.
Mulla siinä mielessä 'helppoa' että kroppa säätelee syntyvyyttä niin että raskauksen välissä on aina se puoltoista-2 vuotta jossa kerkee kummasti jo palautumaan: )
Tsemppiä sulle arjen sankari,olet ajatuksissa ja rukouksissa.
Minua ärsyttää tuo, että päivä kerrallaan. Siis jos todella tuntuu, että ei edes tätä päivää jaksa. Ja sitä paitsi, mä en ainakaan jaksa kuvitella et seuraavat 15 vuotta vielä mennään päivä kerrallaan, kun elämä on niin uuvuttavaa ja kamalaa ja elämänilo tipotiessään. Tai sit mennään 20 vuotta jaksamisen äärirajoilla, niin kiitos ei minulle. Olen tehnyt päätöksen, että meille nämä kolme riittää. Kiitos.
Se piti vielä tarkentaa, että kyllä jokainen jaksaa kun oikein pinnistelee sitä hankalaa elämänvaihettakin p-ä-i-v-ä-k-e-r-r-a-l-l-a-a-n jos se on ohi menevä vaihe. Tässä vauvahommassa se vaan tahtoo olla 20 vuotta kestävä tuska odottamisten-imettämisten-vauva-aikojen kierteessä, jolloin ei todella jaksa ajatella päiväkerrallaan.
Kysyn oletko itse vl?
Miten kirjoitatte tuollaisia perheasioita tänne? Jos moppi tunnistaa heidät tai luulee meidän muiden tunnistavan, niin tämä poistuu!!!!
Näin kävi äsken erään henkilön nimettömälle perhe-elämäkuvaukselle, koska moppi arveli kirjoittajan vaimon tykkäävän siitä huonoa.
Miten on teidän miestenne kanssa? Tykkäävätkö he näistä "paljastuksista"? Jos eivät, niin moppimme huolehtii lopusta?
Ei ne ole ystäviä,jokka selän kääntää ja tirskuu päälle.Kaiken lisäksi huonoja uskonsisaria,ei ollenkaan esimerkillisiä.Mitä tulee mieheesi,hänhän on ihme tyyppi.Ei kuuntele sinua?Ei auta sinua?Ymmärsin kirjoituksestasi ,että yhteys TODELLINEN avioparin sielujen sympatia puuttuu??Jos ei muutosta tule.Kuule eroa!!!Kerran se vain kirpaisee pahimmin..sitten siihen tottuu.Vaihda paikkakuntaa,sopikaa lasten huoltamisista ym..Hae työpaikka.Sinulla on vain tämä yksi elämä.Toista ei tule koskaan,täällä.Miten sinun elämäsi kuluu??Olet vielä nuorikin..Tässä vaan neuvoja,jos se pahin päivä tulee,toivon että keskustelet miehesi kanssa tosissasi,ilman että hän luulee sinun marmattavan..Sano että ; Nyt minä en jaksa enää.Nyt on tosi kyseessä.On onni ja siunaus että mulla on ihana ja huomioon-ottava aviomies.Lapsia on siunaantunut vain 2.Mutta onpahan ollut energiaa ja aikaa heille,vaikka kyllä minäkin joskus yöllä aika naattina kanniskelin korvatautista pientä,no aika kultaa muistot.SIUNAUSTA SULLE JA ISO HALI PÄÄLLE !!!
Tuntuu kurjalta ajatuskin tuollaisesta avioliitosta: Koska en halua lisää lapsia, pidättäydyn parisuhteeseen keskeisenä osana kuuluvasta asiasta. Seksi on parhaimmillaan parisuhteen ylläpitämistä siinä missä parhaimmat keskustelutkin ja jokapäiväiset huomionosoitukset. Seksi on toisen hellimistä ja hoitamista.
Naisien on myös saatava nauttia seksistä, ilman jännitystä epätoivotusti raskaaksi tulemisesta. Miehen elimistö nyt vaan sattuu syytämään niitä siittiöitä ja naisen elimistö sattuu parhaimmassa tapauksessa ottamaan ne vastaan ja kasvattamaan omalla myötävaikutuksellaan niistä uuden ihmisen. Mutta tarviiko seksiä ajatella vain lisääntymisenä? Tuo on niin mekaaninen ja fyysinen ajatus ihmisestä, etten sitä osaa hyväksyä tuhansien seuroissa istumieni tuntien jälkeen. Se kaikki mitä seuroissa saarnataan on henkistä, ja seksi sitten ylifyysistetään!
Tutustukaa seksiin myös miehen ja vaimon välisenä henkisenä yhteytenä. Tutustukaa seksiin myös muiden kuin vl-julkaisujen kautta. Jokapäiväisen elämän ei soisi kenellekään olevan kärsimystä päivästä toiseen. Ei kai Jumala tätä tahdo? Ajatelkaa, pohtikaa ja vielä kerran ajatelkaa. Kyseenalaistakaa perinnäistapoja. Ja viimeisenä, vaikka feminismiä ei tunnustakakaan, naisilla on oikeus puhua ja tehdä omaa elämäänsä koskevia ratkaisuja.
Menimme naimisiin ollessamme nuoria, emme tosin VL-parannuksn tehneitä vielä siinä vaiheessa.
Vasta toisen lapsemme jälkeen palasimme seurakuntaan ja uskoon.
Kolmannen lapsen, ja pienen omakotitalon yhden huoneen ja keittiön asunnossamme huomasimme, ettei meillä ollut mahdollista tehdä kuinka isoa perhettä tahansa.
Aloimme toteuttaa "varmoja päiviä".
Lopputulos - meille syntyi seitsemän ihanaa lasta, joka meille riittikin.
Sen jälkeen tuli kierukka ja muut konstit käyttöön.
Avioelämä ja rakkaus kukoisti. Olimme tosi onnellisia, koska saimme harrastaa läheisyyttä ja Luojan meille suomaa seksinautintoa, ilman, että tarvitsi pelätä uutta raskautta.
Lastenlapsia, eli "elämän jälkiruokaa" on siunaantunut jo kahdeksan ihanaa lapsukaista.
Meille se riittää hyvin, koska isovanhempina meidän täytyy osata rakastaa heitäkin, kuin omiakin lapsiamme. Ottaa heitä syliin ja polvelle. Lohduttaa ja kannustaa.Lukea heille satuja ja yhdessä iirrellä hauskoja kuvia.
Emme koe minkäänlaisia omantunnontuskia siitä, että ehkäisimme. Onhan kuitenkin tärkeää, että lapsemme ja lastenlapsemme saavat kokea meidät - ei loppunajettuina, vaan perillisiämme rakastavina vanhempina ja isovanhempina.
Terv. A.M
olette uskovaisia mut ette vl uskovaisia siinä ero!
koska hän on sitä mieltä (aiemmin kertonut), ettei uskovainen äiti väsy synnytysten alla vaan voimia tulee aina lisää kun niitä tarvitaan.
Tilanne ei ole kohdallasi helppo, koska masennuksesi ei ole yksin sinun syytäsi.
Kukaan muu, kun itse masennuksen läpi käynyt, ei ymmärrä tilanneitasi, minä ymmärrän ja kukaan meitä ei pysty sinua auttamaan, muuten kun kauniisti kirjoittamalla, sillä auttajat ovat vain ammatinauttajat.
Taisteluin aikoinaan ammattiauttajien apua vastaan muutaman vuoden, sillä tilanteen kehityksen potilas itse aistii vasta sitten kun ollaan kokonaan ”katiskassa”. Näin siinä yleensä käy. Toisena seikkana on parisuhde. Ani harvoin partneri tajuaa edes puolta siitä, kuinka paha olo voi ihmisellä, olla. Meillä Hän ei tajunnut edes varttia, eikä tajua vieläkään, mutta ei sitä tajua kukaan muukaan, kun vain se ammatinauttaja.
Asian vieminen seurakuntaa, vainenkin jos kysymyksessä on VL. on samaa kun heittää bensaa liekkeihin. Vai paranee masennus, jonka aiheuttaa liika lapsenteko, uudella lapsenteolla. Miten sitten parantuu alkoholismi, lisää viinaa vai?? Ollaan juuri samassa pisteessä.
Mutta omiin kokemuksiini. Seurakunnasta on apu, jos asia jätetään Jeesukselle, mutta pitää myös muistaa, että Jumalan suunnitelmissa on ollut ja on myös hoitava henkilökunta, heidän tehtävä tämä on eikä saarnamiesten, joilla on aivan muu homma. Minulla toimi vain toista sukupuolta oleva hoitaja, joka huomasi jo puolen vuoden sisällä, että tarviten sairaalahoitoa ja Hän järjestikin minut päiväsairaalaan, joka oli elämäni selkeä kulminaatiopiste. Siitä se nousu alkoi, Jumalalle kiitos. Toista sukupuolta olevalle on helpompi avautua kokonaan, kun samalle sukupuolelle, ja se on hyvän alku, sillä he löytävät hamasta nuoruudessa sen, mikä on lähtölaukaus koko ketjulle, jonka sinun on saatava poikki, tai tauti johtaa vääjäämättä kuolemaan. Käy niin, että tulee lopullinen ratkaisu tilapäiseen ongelmaan.
Muutenkin raskaus on todella raskas asia, vaikka en sitä ole kokenut, mutta nähnyt gollegoja (sairaita) sairaalassa. Siihen ei voi suhtautua vähättelevästi, joku tekee lapsia vaikka liukuhihnalta ja voi hyvin, jollekin yksi on jo liikaa, se vain on näin.
Hakeudu vaikka salaa kunnan mielenterveystoimistoon, huomaat, että siellä on juuri niitä, joita vähiten odotat siellä olevan ja sieltä se alku uuteen elämään alkaa, muista, että sinunkin elämäsi on Jumalan lahja.
He jotka kääntävät selän ovat VL,ä ja eivät ne muuten selkää kääntäisikään. Uskovainen ihminen kuuntelee aina, mutta lahkolainen ei. Ole varovainen kävellessäsi lasinsirujen päällä.
Koen myös avauksen rukouksena, siihen on jo vastuut, ja rukoilemme puolestasi, että saisit voimia hoitaa itsesi kuntoon. Ajattele näin, että jos sinulla on huomattavasti vähäisempi vaiva, eli käsi poikki, kaikki tuuppaa sinua sairaalaan, miten nyt, ei Herran huoneen hallituksen joukoissa voida sairastaa mieltä, kuten ennen kommunistimaissa, mutta sinä olet sinä ja vahva, hoidata ja hoida itsesi kuntoon, sillä Jumalalla on vielä sinulle tehtävä, tämä on brofetio.
Mailini on [email protected], jos siitä on apua, kaikki jota saat jollekin kuuntelevalle kerrottua, auttaa.
aupa saat sieltä missä vl ei voi asiaan vaikuttaa
mutta pitemmän päälle ympärilläsi oleva uskonto ja sen tuoma painostus ei todelisuudessa tuo helpotusta sinulle.
Vasta kun herätysliikeessä puhutaan avoimesti perhe suunnittelusta ja hyväksytään ehkäisy voi masennuksesta parantua herätysliikkeen sisällä.
Olen äiti ja myös isoäiti,kokemusta siis on.Minua hämmästyttää ja kummastuttaa,et tän päivän suomessa voi olla tällaista !!!Ei kukaan OMISTA sua,olet vaan lainaa lapsilles ja miehelles..Sinut omistaa SINÄ ITSE !!Hyvänen aika,sullaon oikeus tuntea ja päättää mitä sinä teet.Se on jo perustuslaissakin,ihmisoikeuslaissa.On vaarallista elää jonkun toisen ihmisen mieliksi tai yhteisön.Vapauteen Kristus sinut vapautti,älä ole ihmisten orja!!Orja ei ole vapaa milloinkaan.Etsi ammatti-auttajia ja uusia ystäviä,miel.ei-vl:sia.
Suurehkon vl-perheen nuorimmaisena, ei-toivottuna lapsena kehottaisin sinua ajattelemaan erityisesti jo olemassaolevia lapsiasi ja heidän hyvinvointiaan.
Tiedän, etten itse olisi syntynyt ilman vanhempieni vl-uskoa. Jos olisin voinut valita jäädäkö syntymättä vai viettää hyvin traumaattinen vl-lapsuus ja nuoruus, olisin pahimpina aikoina epäröimättä valinnut syntymättömyyden. Jotkut traumatisoituvat vielä enemmän kuin minä, ovat esim. koko elämänsä psyykenlääkkeiden varassa (tiedän tapauksia).
Vasta irtautuminen vl-liikkeestä (ja ylipäätään kaikesta uskonnollisuudesta) on tuonut minulle aidon elämänilon.
jos tosissasi haet. Me itsekukin olemme sitä tarvinneet.
vastausesi koetaan snoppeiluna, ellet kerro kysyjälle, mistä?
Miksi pitää aina vaan synnyttää enemmän?
No hei,kun menet synnyttämään niin hoida ehkäisy asia kuntoon sairaalassa.Ei sun tarvi puhua siitä miehelles mitään.Ei se varmaan ees kysy sulta mitään kun ei tiedä mitään niin ei sunkaa sitten tarvi mitään selostella.Etkä sä silloin edes valehtele jätät vaan kertomatta niin omatuntoas voit pitää puhtaana ja alat nauttia elämästäs.Sairaalassa ilmoitat heti että sun tietojas ei saa selvitellä kenellekään eikä niitä muutenkaan saa kertoa kun vaitiolovelvollisiahan hoitohenkilöstö on.Viisi lasta tarpeeksi jasiitä voi vielä selvitä järjissään.
Minuakin ahdistaa tuo samaan muottiin pakottaminen. Omia voimia ei muka saisi kuunnella. Mielestäni sinulla on lupa siihen ja velvollisuuskin, että jaksat huolehtia olemassa olevista lapsista. Sellaiseen ratkaisuun olen itse päätynyt, sanoi kuka tahansa mitä tahansa.
Minä en henk.kohtasesti usko todellakaan, että Jumala rankaisisi jos ehkäisee. Armoa ja autuutta ei pidä ehdollistaa mihinkään tekoihin. Laitan linkin tähän toisen palstan ehkäisemättömyyskeskusteluun:
http://p2.foorumi.info/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta/viewtopic.php?t=623
Se on aika pitkä ketju mutta kannattaa lukea. Muutenkin hyvä palsta avoimeen keskusteluun.
Lisäksi kannattaa lukea netistä isoa Katekismusta ja kymmenen käskyn selityksiä sieltä. Uskomisen ei missään tapauksessa pidä olla taakka. Jos se sitä on niin mihin usko perustuu?
Itselläni ihan pian "vasta" kolme lasta ja hankala raskaus ku on niin kyllä sitä on monet itkut itketty. Oon kuitenki saanu voimaa noista Lutherin kirjotuksista ja tajunnu, mitä usko oikeesti tarkottaa ja, että tämä oota-synnytä-imetä-oravanpyörä ei tosiaankaan oo mikään autuuen ehto, vaikka kuka puhuja tai muu vl niin väittäs. Raamatussa autuudelle ei ole muita ehtoja kuin usko.
Voimahalaus sulle!! Toivottavasti löydät elämään vielä iloa. Vaihtaisin mielellään spostia kanssasi jos haluat. Laitan oman anonyymin osotteeni jos vastaat tähän.
Sisar-rakas! Itse olen ollut samassa tilanteessa, samojen kipujen ja ajatusten kanssa ja tietysti ihan yksin. Parisuhde keikkui siinä ja siinä..haaveilin erosta..
Mieheni sentään piti yhdentekevänä käytänkö ehkäisyä vai en.
Käytän, ja nyt, kun nuorimmainen alkaa lähestyä vuoden ikää, olen kokenut sanomatonta riemua, iloa ja onnellisuutta siitä, että JAKSAN leikkiä lasteni kanssa, pitää heitä sylissä ja kuunnella heidän huoliaan. Koin äärettömän "oivalluksen" hetken, kun seurasin erään tuttavani taistelua ja väsymystä hänen odottaessaan 7. lastaan ja hoitaen suuresti kärsineitä lapsiaan tunnekylmästi ja välinpitämättömästi (vuosi/vauva) ja ajattelin: "näin ei voi olla oikein, ei Jumala voi olla näin julma.." Masentuneena minäkään en jaksanut mitään, vaan huusin ja kaikki oli yhdentekevää. Halusin jättää perheeni.
Hae apua itsellesi. Kerro neuvolassa, lääkärissä, missä tahansa. VL-yhteisöstä ei kannate hakea apua, joudut pahimmassa tapauksessa "hoitoihin". Tämä ehkäisy-asia ei ole helppo pala purtavaksi, kun on vuosikymmenet opetettu (huom. "opetettu") ajattelemaan, että se on synneistä kamalin ja suurin. Itse kuitenkin koen kirkkaasti sen nyt niin, että ei ole muuta vaihtoehtoa, on joko ehkäisy (tarkoittaa se sitten taivaspaikan menettämistä tai ei) tai psyk. sairaala, ellen olisi tehnyt itsemurhaa sitä ennen. Vielä on pitkä tie edessä, ennenkuin masennus on selätetty.
Keskustele edes täällä, sekin helpottaa!