Reilu vuosi sitten mulla oli ihana mies, ihana oma talo, ihana auto ja muutenkin kaikki asiat suht hyvin.
Mitä mulla on nyt? No ihan kiva koti ja autokin löytyy. Työpaikka, josta en tykkää. Ystäviä? Ei.
Nyt tiedän, mitä on yksinäisyys! Läheisimmät "ystävät" elää kukin parisuhteessa tai oikeastaan voisin kutsua heitä entisiksi ystäviksi! Ei ne koskaan mitään oikeita ystäviä ole olleetkaan, pettureita ja oman perseen ajattelijoita vaan. No nyt ne on kai lopullisesti päättäneet jättää minut, sillä viimeks olen yhdestä kaverista kuullu noin 2kk sitte. Ei ne tajua mun tilannetta ollenkaan, millaista mun elämä on kun olen yhtäkkiä yksin, pitkän parisuhteen jälkeen.
Mun päivät koostuu suurinpiirtein sillai, että käyn töissä, tulen kotiin, katson tv:tä tai olen netissä,saatan käydä lenkillä tai luistelemassa ja käyn nukkumaan. Ja aamulla sama alusta. On mulla miehiä tässä ollut, niitä löytää näemmä yllättävän helposti, mut eniten kaipaisin elämääni naispuolista ystävää, jonka kanssa käydä viikonloppuna viihteellä ja vaikka harrastaa jotain yhdessä. No ei se uuden oman kullan löytäminenkään ois todellakaan paha juttu, vaikka nyt melko hyvin oonkin jo tottunu tähän yksinolemiseen..Mut ainahan elämä on huomattavasti rikkaampaa, kun on joku jota rakastaa =)
Mitä mulla on nyt? No ihan kiva koti ja autokin löytyy. Työpaikka, josta en tykkää. Ystäviä? Ei.
Nyt tiedän, mitä on yksinäisyys! Läheisimmät "ystävät" elää kukin parisuhteessa tai oikeastaan voisin kutsua heitä entisiksi ystäviksi! Ei ne koskaan mitään oikeita ystäviä ole olleetkaan, pettureita ja oman perseen ajattelijoita vaan. No nyt ne on kai lopullisesti päättäneet jättää minut, sillä viimeks olen yhdestä kaverista kuullu noin 2kk sitte. Ei ne tajua mun tilannetta ollenkaan, millaista mun elämä on kun olen yhtäkkiä yksin, pitkän parisuhteen jälkeen.
Mun päivät koostuu suurinpiirtein sillai, että käyn töissä, tulen kotiin, katson tv:tä tai olen netissä,saatan käydä lenkillä tai luistelemassa ja käyn nukkumaan. Ja aamulla sama alusta. On mulla miehiä tässä ollut, niitä löytää näemmä yllättävän helposti, mut eniten kaipaisin elämääni naispuolista ystävää, jonka kanssa käydä viikonloppuna viihteellä ja vaikka harrastaa jotain yhdessä. No ei se uuden oman kullan löytäminenkään ois todellakaan paha juttu, vaikka nyt melko hyvin oonkin jo tottunu tähän yksinolemiseen..Mut ainahan elämä on huomattavasti rikkaampaa, kun on joku jota rakastaa =)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mihin tämä suhde sen ns. ihanan miehen kanssa päättyi? Huomioitko sä suhteesi aikana myös ne ystäväsi, vai unohtuiko siinä rakkaudenhuumassa kaikki muu? Meinaan niin vähän ihmisillä näyttää käyvän.
Olin ihan varma,että ensimmäisenä vastaa joku sellanen koko ikänsä yksin elänyt ja alkaa moittia mua,etten tiedä yksinäisyydestä mitään. Mut onneks tuli ymmärtäväisiä vastauksia =)
Anyway,asiaan..
Niin,meidän suhteen loppumisen ratkaisevin syy oli varmaan se,että kun oltiin teineistä asti oltu yhdessä,niin alettiin olla pikemminkin kavereita kuin rakastavaisia. Ja mulle todellakin kävi se tyypillinen moka,että unohdin omat silloiset tyttökaverit kun aloin vakavasti seurustelee. Että tavallaan itteeni saan syyttää.
Mutta se on varma,että jollekin ns.ystävälleni kun sattuu käymään samalla tavalla (en ihmettelis yhtään ottaen huomioon heidän parisuhteensa),niin mun luokse on enää turha tulla itkemään!
Ja nimimerkille "niin yksin": Alle 30 olen,kaakkois-suomesta..
Totta! Itse miespuolisena huomannut saman. Kyllä siinä huomaa parhaat kaverit, ja ne tuntuu olevan just niitä jotka ovat olleet samassa tilanteessa joskus itsekkin. En tiedä mistä voisi johtua. Mut eipä lannistuta. Ps. joskus samalla mitalla takasin, eks niin..!
samaa mä olen ihmetellyt, että on se kumma kun kukaan ei koskaan soita. mä sorruin yksinäisyyttäni vielä yhteen kiellettyyn suhteeseen ja nyt kun sekin ihanuus on ohi , on tosi kurja olo ja yksinäinen. mikä ikäinen sinä olet, missä päin asut?
Mulla myös samanlainen tilanne kuin sulla, eli yksinäisyyttäni menin aloittamaan kielletyn suhteen. Tästä suhteesta (tai "suhteesta") muotoutui elämäni pääasia 3,5 vuodeksi (elin, hengitin, stressasin ja ajattelin sitä 24/7). Nyt, kun tämä suhde on kai lopullisesti ohi, on olo hemmetin tyhjä ja yksinäinen. Jotenkin pakenin yksinäisyyttäni tähän suhteeseen, mutta nyt kun sitä ei enää ole, niin yksinäisyys todella tuntuu ja ahdistaa. Ja, kun ei ole kavereita/ystäviä keiden kanssa voisi puhua, niin aika vaikeeta on. Jotenkin helpottavaa kuulla, että on meitä muitakin.
Moi, mun suhde on kestänyt 2,5 vuotta. sama mulla, että ajattelen häntä koko ajan. en tiedä miten maailmassa voi olla niin ihana ihminen, ei asiaa mitä ei vois puhua, katse, kosketus kaikki niin täydellisen ihanaa. ihanat salaiset tapaamiset, kaikki kuin juhlaa. mutta kääntöpuoli... ei koskaa kuitenkaan mitään muuta. en halua tällä satuttaa hänen perhettään, siksi huono omatunto seuraa.... ja nyt taas kerran koko juttu katkolla.. en tiedä kuinka selviän seuraavaaan päivään. mistä saan uutta tilalle niin, että elämän ilo palaa..
sitten menetitte ystävänne ja miehenne ?
Olittekohan itse se 'petturi' ja 'oman perseen nuolija'?
...hoopoilee. :)
Entiset ystäväsi elää parisuhteessa.Sinä olet nyt erivärinen. Etkä kuulu joukkoon.Olet kuin punainen vaate härälle.Olet helpoa saalista Niinpä ne,jotka jatkavat edelleen parisuhdetta kuuluu yhtäköyttäyhdistykseen.Naisella on pienoinen pelko että hänen puolisonsa saattaisi sekaantua sinuun.Miehellä on toisenlainen ajatus sinuakohtaan.Miehet pelkää että sinä houkuttelet hänen puolison ihaniin illan rientoihin ja kerrot miten helppoa saalista miehet on ja että kyllä vapaus on sentään ihana asia Tämä on mun kokemus tunne Vai onko tämä vain psykolokiaa?