vaivaava nuha? tämä vaiva on ollut itselläni jo pienestä pitäen on todella hermoja raastava!!!!
olisikin mielenkiintoista tietää mistä moinen johtuu
ja kuinka voisin helpottaa tukkoista oloani ja vaikka sitä ei kokonaan pois saisikaan niin jos edes jonkinlaista helpotusta edes=:)
olisikin mielenkiintoista tietää mistä moinen johtuu
ja kuinka voisin helpottaa tukkoista oloani ja vaikka sitä ei kokonaan pois saisikaan niin jos edes jonkinlaista helpotusta edes=:)
Vastaukset 9
Vanhimmat
eivät tuota oloa aiheuta koska olen asunut niin monissa paikoissa että tokkopa joka mökissä moista olisi ollut=:)
Ainahan jotain apua löytyy kun hakee, jota luulen sinun jo tehneen. Pienestä pitäen "raastoi hermoja"? Eivatkö vanhempasi vieneet sinua tutkittavaksi. Nyt arvelen sinun jo olevan aikuinen kun monessa työpaikassa jne.. Onko allergiaa, astmaa yms sinulla tai lähiomaisilla? Minulla nuha on krooninen ja olen astmaatikko. Monenlaisia lääkkeitä on käytetty,mutten ole allerginen, vaikka pari vuotta jouduin käyttämään antihistamiiniakin, se oli vain yliherkkyyttä. Toispuoleiseen tukkoisuuteen auttoi nenän väliseinän oikaisu.
Muuta en voi sanoa kun en ole lääkäreitä viisaampi.
Hyvä tokaisu tuo että eivätkö vanhempasi vieneet sinua tutkittavaksi.
Voin omasta kokemuksesta sanoa, että minua ei todellakaan viety tutkittavaksi, siis vanhempani eivät vieneet kun olin pienen ikäni kärsinyt jatkuvasta tosi pahasta yskästä, allergiaoireista ja suunnattomasta väsymyksestä. Aina flunssan aikaan hengitys oli tosi tukalaa, makasin vain sängyssä ja aiti lääkitsi omilla yrteillä. Meni viikkoja ennenkuin tavallinen flunssa hellitti sen verran että pääsin kouluun. Kerran yritin lähteä kipeänä ja olin pyörtyä matkalle, samoin hakkaava yskä vaivasi aina rasituksessa. Jumpassa ei voinut tehdä mitään kun kävi keuhkoihin. Eikä jumppamaikkakaan muuta kuin puhisteli päätään ja sanoi että ok. Tavallisissa koululääkärin käynneillä ei asiaan puututtu, en kyllä ollut sairaskaan silloin sanan varsinaisessa muodossa. eikä vanhempani kirjoittanut lomakkeisiin jos silloin sellaisia edes oli mitään oireistani. Kärsin koko kouluajan aivan helvetisti mutta enhän tiennyt mikä vikana ja aina minua sitä paitsi peloteltiin sairaalaan joutumisilla sun muuta vanhempien taholta. äiti aina huomautti että olen laiska vetämätön pa*** ja viittasi mielenvikaisuussuuntaankin välillä.
Tällaista...
Nyt olen astmaatikko, allerginen lähes kaikelle, nenäsumutteet sun muut allergiatabut ja kiekot käytössä ja voin sanoa että NYT ELÄMÄ HYMYILEE... VOIN TOSI HYVIN... NYT AIKUISENA... Äitini on jo kuollut samoin isäni, joten en voi kertoa heille kuinka hyvin voin tänään astmalääkkeiden ansiosta... En ole katkera, eikä sellaiseksi kannata alkaakaan, koska se vain turmelee itseään sisältä... halusin vain sanoa, etteivät kaikki vanhemmat vie lapsia tutkittavaksi vaikka olisi tarvetta... ehkä syynä pelko vakavammasta sairaudesta, tai mikä lie... köyhiä ei oltu, äiti ja isä töissä hyvissä työpaikoissa... en tiedä missä loppujen lopuksi vika oli, enkä saa sitä koskaan enää tietääkään... mutta nyt voin hyvin koska aikuisena pääsin lääkäriiin...
Voi kurja, millaiset lähtökohdat, oletan kuitenkin että olet nuori, minä taas huitelen eläkeiäan kieppeissä ja kuvittelen, että nykyisin kaikki saavat hyvää hoitoa, ainakin lopulta.Riippuu tietysti millaiset syyt, perimät ja elimistön vastaanottokyky kullakin on. Emme ole tusinatavaraa vaan yksilöitä.
Kurjaa minullakin oli, mutta aika oli toinen ikäni huomioonottaen. Astma todettiin 6-vuotiaana, eikä mitään lääkkeitä ollut, paitsi mitä lapsille yleensäkin yskään annettiin. Äiti piteli yöllä pesuvatia, johon yskin ja limaa valui niin maan.... Iän myötä yskänrohdot vain vahvistuivat rintasokerista ephedriiniin. 8-vuotiaana suositeltiin terveelliseen ilmastoon siirtymistä kun asuipaikkani on ammoista järvenpohjaa.Vietin yhden lukukauden mummolassa tätini ja serkkujen seurassa. Ei mitään todistetta paremmasta olosta. Pakkanen ahdisti kuten kotonakin. Astmani oli sen tyyppinen, että joka yö sain kohtauksen, vietin usein ne istuvassa asennossa kahden nojatuolin pedissä. Nuhasta seurasi kurkkukipu ja siitä keuhkot tukkeentuivat seuraavaksi. Sitten kun ei ollut oireita päivisin, niin niitä vaan ei ollut. Lopulta äitini järjesti niin, että sain luvan kanssa mennä kouluun sitten kun jaksoin, ettei tarvinnut koulumatkalla tienpenkalla istua ja pihistä.Ilman- ja lämpötilan vaihdokset haittasivat.
Jossain vaiheessa alkoi tulla lääkkeitä, jotain auttoivat, koulukokemukseni jumpan ja muun suhteen olivat samankaltaiset kuin sinulla ja ns. teini-iässä kurjaa kun ei oikein voinut luottaa saako vaikka leffareissulla kaamean kohtauksen vai ei. Vielä töissäkin parikymppisenä tyylinä oli salailla tällaista sairautta. Muutenkin olin ujo.
Sitten koitti onnenaika, Suomessa eräs lääkäri teki leikkauksia astman parantamiseksi. Oppi tuli kaiketi itärajan takaa. Ei ensin meinannut ottaa potilaaksi, mutta kun sanoin, että en koskaan tiedä millainen seuraavana aamuna olen, niin pyörsi päätöksensä. Kumma kyllä, muuta en osaa sanoa, kaularauhasen leikkauksen jälkeen minulta hävisi alttius saada tiuhaan tahtiin nuhaa jne. Olinhan muutaman kerran joutunut sairaalaankin pii-paa-autolla kun paikkakunnan lääkärin antama morfiinipistos oli viimeinen apu.
Ikävuodet 30-50 sain olla rauhassa tavallinen ihminen - perimä tietysti säilyi. Isälleni oli puhjennut astma joka saattoi olla työperäinenkin.
Viiskymppisenä astma iski uudelleen ja olinkin koko ajan astmaatikkona pitänyt, apusuihke varalla. Ja potenut muutaman vuoden sitä nuhaa, josta 70-luvun allergiatestit eivät saaneet mitään irti, tai testit kyllä, muttei altistus.Jotkut syömiset olivat välillä 80-luvulla kiusana rauhasturvotusten/kurkun ahtautumisen muodossa kiusana, mutta ei niiden tutkimisesssa silloin alkua pidemmälle päästy ja onneksi ovat nykyisin harvinaisia.
Minulla ei ollut mitään syyttelemistä, kun lapsena ei hoitoja ollut koska astmamekanismia ei tunnettu. Kuitenkin kun astma tuli uudelleen, joudun jonkinlaisen masennuksen valtaan ymmärrystäni vastaan. Kaikki lapsuuden kurjuudet vyöryivät muistin syövereistä kuin musta peite. Siihen samaan säkkiin tulivat muutkin ikävät muistot. Kun jouduin mielestäni pitkäpiimäiseen tutkimus/hoito-ruljanssiin polille stressaavan työkiireen keskellä "tyhmien" erikoistuvien lääkäreiden keskelle, en osannut olla lainkaan kiitollinen saamastani avusta. Lopetinkin kesken ja palasin lähettävän erikoislääkärin luo, jonka kanssa löimme kättä päälle, että hoidetaan tämä juttu kuntoon.
Sen jälkeen rauhoituin ja olen hyvin tullut tämän välillä vähän vaikeahoitoisen astmani kanssa toimeen,kun se on suurimmaksi osaksi omahoitoista.
Kertomaani leikkausta käytetään vieläkin hoitona itärajan takana (lääkäri kertoi) ja kenties muissa entisissä sossumaissa.
Oletko muuten kokeillu "sarvikuonoa" eli suolavedellä huuhtomista tukkoisuuteesi? Muutama vuosi sitten ääneni meni flunssan jälkeen, äänihuulet turvoksissa. Kurkkulääkäri suositteli sitä kun olin jo käyttänyt Flixonase-suihkeita. Auttoiko huuhtelu vai ei, ainakin se toimi ja helpotti.
Tsemppiä sinulle jonkin helpotuskeinon löytämiseksi ja onnellista elämää!
sekoittuivat vastauksessani, mutta haitanneeko tuo mitään.....kirjoitin vasurilla kun oikean ranne on kipsattu, siitä varmaan johtuu
Täällä myös yksi, joka on kärsinyt lapsuudessa astmaoireista ja allergisesta nuhasta. Kerran äiti vei lääkäriin, jolloin sain jotain nestemäistä Bronkotal -lääkettä. En muista, että olisi auttanut mitään. Meillä oli kotona kissoja parhaimmillaan 5-6. Nenäni oli aina tukkoinen. Kesät kamalia. Etenkin sadesäillä astmakohtaukset vaivasivat. Vanhempani rakastivat kalaruokia. Sitä keitettiin ja paistettiin, mutta ei ymmärretty, että siitä vaivani pahenivat.
Muutettuani maalta pääkaupunkiin astma- ja allergiaoireeni helpottuivat satunnaisia kertoja lukuunottamatta. Sain unohtaa sairaan lapsuuteni.
Mutta sitten taas vaikeassa avioliitossa astma puhkesi uudelleen, mutta nyt olikin keksitty jo astmapiiput sun muut, ja tietämys taudista lisääntynyt. Hakeuduin itse astma- ja allergiatesteihin, ja sain sen myötä pinon reseptejä. Mikä helpotus! Todettiin hengenvaarallinen kala-allergia, eläinpölyallergia yms.
Lukemattomia kertoja olen itsekseni miettinyt, miksi minuakaan ei lapsena tutkittu paremmin. Miksi vanhemmat eivät kiinnittänyt sairauteeni parempaa huomiota, vaikka henkeni vinkui, ja huusin jopa suoraa huutoa hengittämisen vaikeuden takia äidin paistaessa kalaa. Vaikeaan astmakohtaukseen syötettiin psyykenlääkettä, joka nukutti hyvin... ihan kamala muisto. Ihme, että viikatemies ei käynyt meillä kylässä noina vuosina.
No, olipa sinullakin raastavia kokemuksia! Ymmärrän ne, astmahan oli ennen ainakin juuri kansan keskuudessa joko psyykkistä tai oikeaa. Vielä joskus -89 kuittasi uusi työtoverini kahvitauolla astman mainitessani, että sehän on enimmäkseen psyykkinen sairaus!
Paikkakunnan lääkärit (3) olivat ihan o.k. olisivat auttaneet, jos olisivat voineet. Kun allergiaa ei pystytty näyttämään, eräs heistä sanoi, että minkäs sille voi,jos Aku-Ankkakin on allerginen omille höyhenilleen! Toinen,joka painotti minulle 17-vuotiaana, että "älkää koskaan menkö naimisiin ja hankkiko lapsia"! Hän sentään opetti minut itse pistämään adrenaliinipistoksia pahan paikan tullen, joten muistan silti hyvällä, vaikka lausumansa oli silloin kaamea shokki. Kahdelta lääkäriltä sain astmaa sivuavatkin lääkenäytteet kokeiltavaksi ja jossain vaiheessa tuli onnenpotku. Lääketabletti Epralin ei auttanut kohtaukseen, mutta otin kokeeksi ennen nukkumaanmenoa ja ihme tapahtui, nukuin koko yön ilman kohtausta! Ihana päästä leffatreffeillekin ilman pelkoa! Seuraava apuvaihe öihin oli jonkin toisen lääkkeen ansiota, sain nukkua vain yhdellä normaalipaksuisella tyynyllä.
Hengenvaarallisesta kala-allergiasta: ystäväni oli filmimiehiä ja matkallaan Cannesissa antoi ravintolassa tilausta jättäessään monikielisen lapun allergiaa aiheuttavista aineksista kokille tiedoksi. Ruoka tuli, söi ja eikun kohtaus, lääkkeet sentään pelastivat pahimmalta. Selvitettiin syy, kukkakaalin keitinvedessä mausteena anjovislientä!
No nyt on eksytty alkuperäisen kysymymysaiheesta, mutten muutakaan siihen keksi kuin kokeilunarvoisen aiemman suolavesihuuhtelun. Sehän oli jo "vanhan kansan" lääkeainekin, ryystettiin kämmeneltä nenään.
Kirjoitukseni mennyt päin - prinkkalaa siinä suhteessa, että kysymys oli "mistä johtuu amuinen nuha/tukkoisuus". Tarjoilin vain hoitovinkkiä. Mutta koska alkup. oli kirjoittanut astmapalstalle, on oletettavissa, että hänellä on jonkin sortin astma, josta hän ei maininnut. Minulle on lääkäri sanonut suunnilleen, että päästä keuhkojen kärkeen limakalvot kuuluvat samaan joukkoon, eli oireilevat tulehduksin, yliherkkyyksin, allergioin, mutta ei niitä voi aivan samallatavoin hoitaa. Toisaalta on otettava huomioon kokonaislääkitys, vaikka astma olisi hyvässä tasapainossa keskinkertaisen kortisonisuihkeen avulla, on nenän tai poskionteloiden tilanteen pahentuessa tarkistettava kokokonaiskortisonin määrä, jos sillä aiotaan nuhaoireita hoitaa. - jotenkin tähän tyyliin minulle selitettiin. Itsestään selvääkin osin.
Ymmärsin, että samaa limakalvoa jne. Tältä pohjalta voisi arvella, että minulla ei ole allerginen astma,mutta nyt enemmän vasomotorinen eli vetinen nuha, jonka aion nyt hoitaa Flixsonasella lopetettuani Prednisolon-tablettikuurin. Pef-lukemat ovat nyt riittävät omahoidollisesti ja kunhan saan omalääkärin niskasta kiinni hänen palattuaan lomalta, selvitetään koko juttu. Terkkarissa se voi olla yrittämistä, mutta yritän. Viimeiset 10 vuotta ole käynyt yksityisellä, mutta on viimeiset kaksi lääkäriä ovat lopettaneet vastaanottonsa.
Omalääkäri on muun asian yhteydessä puhalluttanut minut, pef oli hyvä, mutta pienissä keuhkoputkissa jotain, josta otan selvää.
aloita terveystutkinta, ja esim. tee vahvistavia hengityksen ja mielen harjoitteita. Täältä löytyy
http://geocities.com/yinyangparantaja/
aloitustietoa.