Jos seurakunnan johto ei osoita kuuliaisuutta seurakunnan jäsenistöstä kootun neuvoston tahdolle, silloin se on erotettava tehtävistään".
Mihin olette Kristuksen ja hänen puhtaanopin hyljänneet jota sanan palvelijat julistavat. Eikö Kristukselle ja Hänen sanalle täydykään olla kuuliainen
Mitähän nämä jäsenistöstä kootut neuvostot ovat???? joille seurakunnan valitsemien sanan palvelijoiden pitäisi kumartaa.
"Vähemmistö" muodostaa kuitenkin suuren enimmistön surkuhupaisaa luettava kerrassaan.
Pitäisikö valita maailmallinen toimielin joka tuomitsee hengellisiä. Kirkossahan on juuri näin, ne jotka toimivat jumalan sanan mukaan heitetään pihalle, eikä heitä edes vihitä papeiksi. Omantunnon vapauttako tämä kaikki??
Mihin olette Kristuksen ja hänen puhtaanopin hyljänneet jota sanan palvelijat julistavat. Eikö Kristukselle ja Hänen sanalle täydykään olla kuuliainen
Mitähän nämä jäsenistöstä kootut neuvostot ovat???? joille seurakunnan valitsemien sanan palvelijoiden pitäisi kumartaa.
"Vähemmistö" muodostaa kuitenkin suuren enimmistön surkuhupaisaa luettava kerrassaan.
Pitäisikö valita maailmallinen toimielin joka tuomitsee hengellisiä. Kirkossahan on juuri näin, ne jotka toimivat jumalan sanan mukaan heitetään pihalle, eikä heitä edes vihitä papeiksi. Omantunnon vapauttako tämä kaikki??
Vastaukset 52
Vanhimmat
Olen joskus tutustunut siihen esitykseen "seurakuntaneuvoston" perustamisesta ja vallan siirtämisestä sen käsiin.
Esitys oli perusteellinen ja virkamiesmäisellä täsmällisyydellä valmisteltu.
Kun otetaan huomioon hengellinen maasto, johon sitä sovitetaan, tehtävä osoittautuu mahdottomaksi.
Teemme riskianalyysin.
1. Seurakunnassa on konservatiiveja, jotka tällä haavaa ilmeiseti pitävät lujasti lapin arvovallasta kiinni.
2. Seurakunnassa on raamatun ja Lutherin perään haikailevia, jotka eivät näe lapin ylivoima-asemalle perusteita.
3. Suurehko keskiluokka, jotka ovat pelokkaita joka suuntaan tai sitten mukavuuden laiskistuttamia, jotka eivät ota kantaa puoleen tai toiseen.
Sitten ryhdymme valitsemaan seurakuntaneuvostoa.
Siihen tulee sellainen kokoonpano, ettei se pysty mitenkään toimimaan, koska molemmat äärilaidat äänestävät kaikkein yhteistyökyvyttömimmät jäsenensä seurakuntaneuvostoon ja suuri enemmistö on kuin se aasi kahden heinäsuovan välissä.
Nämä ovat ihmisen nokkeluuden tuotteita, jotka eivät tuo hengellistä siunausta.
Arvostelua ei pidä esittää, jos ei ole konkreettista parannusesitystä.
Seurakuntien hengelliseen tilaan on yksi lääke.
Seurakuntalaiset alkavat rukoilla julistajien puolesta.
Julistajien pitäisi muistaa, että kenelle he ovat vastuussa työstään.
Ei riitä, että pohjolasta saa hyväksymisen, koska tuomari on Kaikkivaltias.
Täysin perätöntä puhetta, puhua vallan siirtämisestä seurakuntaneuvoston käsiin.
Selkeästi mustamaalaamista ihmiseltä joka ei ole vuosiin ollut seurakunta-aktiivi. Miksi?
Eihän seurakuntaneuvosto mikään vallan väline ole, seurakunnassa valtaa pitää Jumalan sana.
ESIMERKKINÄ Kaksi ensimmäistä kohtaa ehdotuksesta:
1. Koska kokemus on osoittanut saarnaajien ja seurakuntalaisten väliset kokoukset siunauksellisiksi, pidettäköön esikoislestadiolaisessa herätysliikkeessä Suomessa maallikkojen ja saarnaajien välisiä kokouksia säännöllisesti.
2. Edustajat edustavat kaikkia esikoislestadiolaisia kristittyjä. Mukana on vanhempia, keski-ikäisiä, ja nuorta polvea edustavia henkilöitä. Edustajat ovat miehiä ja naisia.
Mustapensseli taisi nyt olla sulla kännyssä.
Minä olen niin aktiivi, miten tällänen laiskanpulskea vanha mies voi olla.
Tälläkin viikolla kävin Henrikin kirkolla monta kertaa ja tänäiltana menen raamattupiiriin, jotta repikää herra/rouva xx siitä. Vaikka ei kukaan nainen kirjota tuolla tavalla, niillon tapoja.
Seurakunnan yksi tehtävä on kutsua ja asettaa saaernaajat tehtävään ja tarvittaessa erottaa, jos työ ei ole Jumalan sanan mukaista.
Eihän saarnaajat ole seurakunta, vaan kaikki seurakuntalaiset yhdessä muodostavat seurakunnan. Kuinka sellainen seurakunta voi toimia, jos siltä puuttuu toimielimet?
Ei voikaan, vaan seurakunnanssa nousee esiin turmeleva harvainvalta, jossa on erehtymättömiä ihmisiä joiden ei tarvitse totella ketään. Ei tarvitse tutkia Jumalan sanaa ja koetella, koska voi sanella muille kuinka totuus on.
Puhun esikoislestadiolaisesta yhteisöstä.
Täytyy kai sitä nyt jotain valtaa olla, mitä hyötyä siitä muuten on. Eikö sellaisia kahvipöytävalittajaisia ole jo tarpeeksi?
Mulle tulee Rauhan Side, eikö se riitä?
Sitten mä olen lukenut näitä itkuvirsiä täällä.
Säkin olet muutaman värsyn vääntänyt, olettaen että veikkaan oikein enhän mä nyt oikeesti tunne nuin hankalaa juttukaveria.
Eikö niis kaikis oo jo toimielimet, ettei tartte lisää keksiä.
Soot hassunhauska melkein tekis mieli sanoo: Jonglööri.
Pikkuisen pistää ihmettelemään nuo kirjoituksesi! ;-)
BM kirjoittaa asiaa. Kyllä seurakunnan pitäisi olla se, joka julistetun Sanan arvioi. Oletko yksityisyrittäjä?
Jumalalla on kaikki valta.
Minä tunnen rakenteet. Olen ollut niissä osana. Olen tehnyt aloitteita hallinnon normalisoimiseksi.
Nostan kissan hännän. Aiemmin ei yhdistyksen säännöissä ollut sanaakaan mainittuna saarnaajienkokouksen asemasta tai, että sellaista on lainkaan. Minun aloitteestani siellä on edes se pieni viittaus.
Hyöty jäi minimaaliseksi, mutta olen koittanut.
Siksi tiedän, että nämä esillä olleet asiat ovat lihan käsivarren asioita, eikä niissä ole Kristuksen mieli, vaan vallanhimo.
Raamattu tuntee yksityisyrittäjiä enemmän, kuin osuuskuntia tai osakeyhtiöitä. Profeetat olivat kaikki yksityisyrittäjiä. Johannes Kastaja oli yksityisyrittäjä. Kyllä Jeesuksestakin täytyy sanoa, että pieneksi meni sekin osuuskunta, kun Pietari oli sanansa sanonut palveluspiialle.
Että katsele sisareni/veljeni näillä laseilla hetki, ei tiä vaikka jotain aukeaisi.
Raamatusta:
29. Samoin profeetoista saa esiintyä vain kaksi tai kolme, ja toiset arvostelkoot.
Siis toiset profeetat. Arvostelu julkisesti ei ole jokamiehen oikeus. On kokonaan toinen asia, että lammas ei syö myrkyllistä ruohoa.
Tässä onkin suuri ongelma.
Seurat ovat kuin idols-kilpailu, vain puhelinäänestys puuttuu. Yksi esiintyy ja toiset kiittää tai paheksuu mielialansa mukaan.
Eihän saarnaajat ole seurakunta, vaan kaikki seurakuntalaiset yhdessä muodostavat seurakunnan. Kuinka sellainen seurakunta voi toimia, jos siltä puuttuu toimielimet?
Eihän seurakunnan yhteinen ymmärrys ole koskaan muutaman raamattua hyvin vähän tuntevan ukon päässä. Kysymys on puhtaasi vallanhalusta ja kritisoimattoman vallan säilyttämisestä, erehtymättömyydestä.
Sinä Lasse luet näköjään itsesi profeettojen harvalukuiseen joukkoon. Olethan itsellesi sallinut tuon julkisen arvostelun seurakunnassa.
----------
Puheet idolsista ja äänestyksistä ovat aika mautonta puhetta.
Kysymys on saarnaajien ja opettajien toiminnasta, jota seurakuntalaiset tukevat.
-----------
Oliko Wittenbergissä ja Karesuannossa ja Pajalassa iso ja sekavakin Idols-äänestys??
Laestadius ei toiminut oman seurakuntansa, vaan koko kirkon puitteissa.
Sinun oppisi mukaan pitäisi naispappeuden ja homoliittojen vastustajien lähteä kirkosta ja perustaa uusi kirkko ja jättää kirkko sikseen. Monelle tämä tosin sopii, mutta se ei ole kovin kristillinen tapa toimia.
Eihän ne profeetat niin harvalukuisia pitäisi olla. Paavali sanoo, että jokaisessa seurakunnasa pitäisi olla profeetta, apostoli, opettaja, paimen ja evankelista.
Nuo odols-tulkinnat ovat lähteneet ihan näistä kirjoituksista täällä. Lapin lähetyksen jälkeen ja isompien kokousten jälkeen täällä on peukalo ylös ja peukalo alas äänestyksiä viljalti.
Näissä mainituissa paikoissa en ole käynyt, ehkä sinä kerrot.
Eikö se lähteminen ole selviö, jos omatunto kerran estää työn tekemisen. Laiminlyönneistä ei kukaan kauan palkkaa maksa, vai maksaako?
Siinä kirkossa sinnittelyssä on sekin vaara, että osallistuu muiden syntiin hyväksymisellä. Tällä hetkellä kuulun kirkkoon, mutta ehkä laioskuuskin vaikuttaa siihen, ettei viitsi erota.
Ei se Wittembergin pappakaan kai paljon sitten saarnaillut katolisissa kirkoissa pannaan panemisen jälkeen.
Oliko hän kristillinen, en oikeastaan tiedä, koska en häntä ole tavannut.
Vain ne jutut oluvien kanssa pelaamisesta panee miettimään, että onko katolilaisuus puhdistettu panimotuotteilla. Näinhän ei saa sanoa. Hyi hhyi!
Järkyttävää!
Jos seurakunnan opillinen kriisi latistetaan tuolla tavalla pelkäksi mieltymyskilpailuksi tai henkilökisaksi, on perusasia täysin kadoksissa.
Ei siitä kannata kinata, jos kerran valonsädettä ei lankea ylhäältä. Ei tässä ole mitään mieskohtaista.
Kysymys ei todellakaan ole seurakunnan sisäisestä suosikkiäänestyksestä, vaan totuudesta ja opetuksen raamatullisuudesta.
Kaikille asia ei valkene.
Se on vakava asia, eikä parane kieltämällä.
Kun puhutaan kapinoitsijoista, heitetään lokaa niiden päälle, jotka ovat uineet tässä sameassa perinteiden ojassa vastavirtaan ja panneet likoon itsensä. Heitä on, ja he ovat kärsineet Johdon ja heidän suosikkiensa langettaman tuomion ja saaneet sitten unohduksen.
Seurakunnan historiassa on usein käynyt niin, että enemmistö on sokeana väärässä. Valta on heidän. Voi voittajia ja myötäjuoksijoita! Voitettujen osa on hyvä, heidän on valkeus.
Vuosikymmenet on uitu myötävirtaan ja vastavirtaan ja ristiin rastiin ja mitä on seurauksena? Lisää riitaa ja eripuraa.
Olen koittanut tarjota sitä ainoaa tepsivää lääkettä: Rukoushuutoa Jumalan puoleen, mutta se ei ole kelvannut kertaakaan.
Raamatusta voidaan lukea moninaisista voimien mittelöstä. Aina, kun huudettiin hädässä Herran puoleen, Hän auttoi. Kun kuninkaat ryhtyivät voimansa tunnossa taisteluihin, tappio seurasi tappiota.
Suosituimmuusäänestykset ovat tosiasiaa. Onhan meillä ikääntyneemmillä muistikuvia lapinsuhteistakin hyviä ja huonompia aikoja.
Ne ovat kaikki inhimillisen toiminnan tulosta. Useimmiten on niin, ettei suosiossa oleva ja luottamuskiitosta saanut näe lapinsuhteissa mitään ongelmaa, vain suuren siunauksen. Siipeensä saaneet näkevät melkein demonisia rakenteita.
En nyt viitsi enempää vaahdota, ettei tulisi vauhtisokeutta. Yhden asian kuitenkin sanon. Jos joku luulee, että demokraattisesti valitut seurakuntaneuvostot ratkaisevat jotain ongelmia, on täysin väärässä.
Yhdistyksellä on ollut ylimuistoisen ajan demokraattisesti valittu hallitus, jossa hengellinen edustus on ollut kattava. Mitkä ovat tulokset?
Ongelmat pysyvät ja paranevat, tosin rakennusmassa kasvaa, siinä tulokset ovat hyvät.
>>Vuosikymmenet on uitu myötävirtaan ja vastavirtaan ja ristiin rastiin ja mitä on seurauksena? Lisää riitaa ja eripuraa.>>>
Nämä kaksi lausetta jo kertovat, ettet ole lainkaan selvillä siitä, mistä nyt puhutaan.
Ei sitä sinulta kukaan vaadi, mutta kannattaisi pitaa matalampaa profiilia.
Voisitko sitten avata sitä salaisuutta, mistä on kyse????
Älä kaiva leiviskääsi maahan, siitä on huonot seuraukset.
>>>>>Ei se Wittembergin pappakaan kai paljon sitten saarnaillut katolisissa kirkoissa pannaan panemisen jälkeen.
Oliko hän kristillinen, en oikeastaan tiedä, koska en häntä ole tavannut.
Vain ne jutut oluvien kanssa pelaamisesta panee miettimään, että onko katolilaisuus puhdistettu panimotuotteilla. Näinhän ei saa sanoa. Hyi hhyi!>>>>>
--------------
- Luther saarnasi koko ikänsä katolisessa kirkossa, kuolemaansa saakka. Hän pysyi omassa kirkossaan ja saarnasi apostolista oppia. Hän ei lähtenyt muualle.
Evankelisille, joilla ei ollut evankelista seurakuntaa tai mahdollista nauttia ehtoollista evankeliseen tapaan, hän antoi neuvon nauttia sitä oman seurakuntansa kirkossa.
- Oleellista ei ole kirkko, vaan opetus.
- Historia ei tunne mitään oluen kanssa pelaamista, mutta Luther joi olutta ja viiniäkin. Hänellä oli siinä asiassa selvä raamatullinen linja.
- Lutherin kristillisyys on selvä niille lukijoille, jotka tyytyvät selvään raamatulliseen oppiinsa.
Vanhurskaus uskosta on siinä ydinasia, eikä hdelmiä tekemällä synnytetä uskoa.
Sittenhän Suomessa on kaikki hyvin ja meno "raamatullista".
Erinomaisesti ovat asiat niiden kohdalla, jotka sanan ovat ottaneet vastaan.
Yhtä hyvin oli asiat vuonna 33, kun paras saarnaaja opetti. Siis niiden kohdalla, jotka ottivat sanan vastaan.
Ymmärrys on pimeä hänellä, joka syyllistää puhtaan evankeliumin siitä, ettei sitä uskota.
Ajattelin vain Pietarin saarnaa helluntaina.
Sillä oli vaikutus.
Olen samaa mieltä L-L. TÄstä Rukoushuudosta JUMALAN puoleen , sen pitää auttaa
Kuppisi on liian täynnä. Olet luotu opettamaan, et mitään oppimaan.
sittenkin omatekoisia?
Eihän Raamattu kehota mihinkään taisteluun. Ollaan alamaiset sille hallinnolle, joka meillä on. Siis kansainvälinen hallinto Lapissa. Ollaan sille kuuliaiset niissä asioissa, jotka ovat Raamatun mukaisia. Muut asiat annetaan mennä ohi korvien, jos niitä onkaan.
Kuten Koskela Tuntemattomassa Sotilaassa: "Asialliset asiat hoidetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat!"
Eihän Raamattu kehota mihinkään taisteluun. Ollaan alamaiset sille hallinnolle, joka meillä on. Siis kansainvälinen hallinto Lapissa. Ollaan sille kuuliaiset niissä asioissa, jotka ovat Raamatun mukaisia.>>
Jos me kuuliaisia olemme tälle järjestykselle, niin silloin olemmekin oikeassa Kristuksen hallirusmuodossa, joka on oikea raamatunmukainen järjestys. Silloin olemme Kristukselle kuuliaiset, ihmiset ovat vain palvelijoita Hänen sanalleen ja opille kuuliaiset. Näin ei synny herroja kristillisyyteen. Herroja syntyy kun alamme itsestämme pitämään ja samalla toisia halveksimaan, sekä alistamaan oman tahtomme alle.
He alistavat ihmisiä oman vanhurskauden palvelukseen, se on tämä ongelma.
Jeesuksen Kristuksen opissa pitäisi pysyä, silloin kaikki menee hyvin.
Room. 5:1 Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
Room. 5:2 jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.
Miten jostakin on tullut herra?
Eikö niin, että pidetään herrana? Miksi pitää herrana jotakin ja sitten vihata? Eikö voi ajatella, että tuo "herra" tarvitsee saman lunastuksen, kuin minäkin, hän ei siis ole minua ylempänä.
Eikö herruuden tunne synny siitä, miten ihmiset kohtelevat toista ihmistä.
Olemme tottuneet siihen, että pöytäin takaa sanotaan: Me toivotamme sydämellisesti tervetulleiksi xx:t xx paikasta.
Samaan kokoukseen osallistuu ehkä tuhansia ihmisiä, eikä muita imarrella samalla tavalla.
Jos ihminen tottuu syömään vain tällaista pullamössöä, ei hampaat pysty enää muuhun. Ja kene on syy?
Suomalainen tapa on nostaa joku ensin taivaskorkeuksiin ja hetken siellä ihailtuaan haluaakin sotkea, jos ei ihan helvettiin niin ainakin tunkioon.
Tämä on sielunvihollisen vaikuttamaa mielikuvapeliä, joka sotkee evnkeliumin inhimillisiin raameihin. Huudetaan kaikki yhtäaikaa: Jeesus auta! Ja hypätään ulos tästä kuplasta.
Ongelma on nyt siinä, että opetus ja hallintomenettelyt ovat jumalansanaa vastaan. Silti pitäisi osoittaa ao. ihmisille kuuliaisuutta. Kyllähän se enemmistölle käy. Heille on kristillisyys Jumalan sanaa tärkeämpi.
Pientä joukkoa tämä paavilaisuus närästää.
Sinä siis vihaat? Ethän sinä muiden tunteita voi tuntea.
Täällä ei puhuta väärisytä opetuksista sen vuksi että tuntemattomia ihmisiä vihattaisiin, vaan ihan toisesta syystä.
He nimittäin orjuuttavat omalta tunnoltaan arkoja ihmisiä oman vanhurskauden vaatimusten ruoskan alle.
Jumalan lapset ovat Kristuksessa vapaiksi tehtyjä, on vihollisen työtä eksyttää pois ihmisiä USKOSTA, pois Kristuksesta, tienaamaan omilla teoillaan autuutta.
Vain harvat tosin uskaltavat sanoa ajatuksensa ääneen, siitä on kysymys.
Tämähän on helppo nakki. Kukaan ei joudu kenenkään alamaisuuteen, jos ei itse suostu.
Kukaan ei voi määrittää kenenkään elämänpiiriä, jos ei itse anna siihen lupaa.
Kukaan ei siis joudu omanvanhurskauden vangiksi, jos ei itse avaa ovea sydämeensä niille ajatuksille. Jumala ei ole robottitehtailija.
Kenelläkään ei ole ohjelmointioikeuksia uskonelämäämme, jos emme anna niitä toiselle.
Voi olla tottakin.
Vanhimpien pelko on suuri, samoin sosiaalisen aseman ja ystävien menettämisen pelko. Asiat halutaan unohtaa.
Hän käski kuunnella tarkasti, mitä myös fariseukset opettavat. Ja käski myös täyttämään kaiken sen, mitä he vaativat, mutta elämään silti armosta vapaina Jumalan lapsina.
Jos ohjeet menevät hekselinleveyksiin tai tapetin boordeihin, joihin ne eivät vielä ole menneet, niin annetaan mennä ohi korvien.
Kaiken sen Jeesus opetti ennen lunastuksen valmistumista. Ylösnousemisen jälkeen Hän ei enää ottanut mitään kantaa koko farisealaiseen tai muuhun pappeuteen. Hän lupasi voiman ja lähetti oman itsensä edustajiksi seuraajansa kaikkeen maailmaan. Lähetti yhdessä Isän kanssa Pyhän Hengen, jonka jälkeen ei enää ollut kyse mistään alamaisuudesta, vaan Jumalan voimasta, joka on kaikkea suurempi.
Voimme siis elää rohkeina Jumalan lapsina ja uskoa yhteisömme hallinnon vapaasti nykyiselle organisaatiolle.
Pyhä Henki on yhteisöämme johtamassa eikä mikään voi meitä vahingoittaa.
Pyhän Hengen tarkoitushan on muistuttaa kaikesta siitä, mitä Jeesus on opettanut.
Jumalan rakkaus
31. Mitä voimme tästä päätellä? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?
32. Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin?
33. Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala - mutta hän julistaa vanhurskaaksi!
34. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus - mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme!
35. Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka?
36. On kirjoitettu: - Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa, meitä kohdellaan teuraslampaina.
37. Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut.
38. Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat,
39. ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Näin saamme olla hyvässä turvassa. Pelastuksemme ei ole riippuvainen inhimillisistä rakenteista, vaan Jumalan rakkaudesta, joka on tullut esiin Jeesuksessa Kristuksessa meidän Herrassamme.
Kysymys oli siitä, mitä fariseukset lukivat opettivat laista ja profeetoista; jumalansanaa.
Ei kukaan nytkään siihen puutu.
Ongelma tuntuu olevan pikemminkin lappiuskoisilla, jota eivät hyväksy edes sitä jumalansanaa, jota papit puhuvat kirkossa. Jopa avainten valta halutaan kieltää, ja ehtoollisesta opetetaan kaikenlaisia hulluja puheita ja jaarituksia. Niitä pitäisi sitten kuuliaisena noudattaa.
Liekö ihan niinkään, että voima erotetaan noin vain jumalansanasta!!
Apostolithan ottivat koko ajan kantaa vanhaan pappeuteen. He kokoontuivat "tapansa mukaan joka päivä temppelissä". He siis osallistuivat ja ottivat kantaa hyväksymällä sen.
Paavali ja muut apostolit menivät Juudean ulkopuolellakin matkustaessaan aina ensimmäiseksi synagoogaan; eivätkö he siinäkin ottaneet kantaa? Kyllä ottivat.
He siis pitivät oikeana sen, mitä oli ollut siihen asti.
Kaikissa kristillisissä seurakunnissa luettiin lakia ja profeettoja.
Kokoontumisiin tule tämän lisäksi uusi lisä: rakkauden ateria ja ehtoollisen vietto yhteisesti.
Merkillistä, että ajatellaan jotain rakenteita.
Onko niitä jossain tarjottu ratkaisuksi?
Jumalan sanasta on kysymys, mutta se ei mene tajuntaan. Ei sitten millään.
meidän juuri tuleekin kuunnella. Meidän tulee kuitenkin elää ja toimia Jumalan Sanan mukaan ja antaa hallitsijoille heidän kunniansa.
Ei siinä mitään erotettu mistään. Kun Jeesus lähetti opetuslapsensa, Hän puki myös voimalla korkeudesta heidät. He eivät olleet siis enää kenenkään muun, kuin Jeesuksen vallan alla.
On eri asioita käydä synagoogassa tapansa mukaan, kuin olla synagoogapalveluksen alamainen.
Voimme käydä ulkomailla, mutta emme ryhdy sen maan alamaisiksi. Maamme on ollut Ruotsin ja Venäjän alamaisuudessa, mutta emme enää itsenäistymisen jälkeen tunnusta kumpaakaan hallintoa .
Rakkaus omaa kansaa kohtaan oli niin suuri, toisaalta varmaan kielimuuri oli matalin.
Tätä samaa ovat saaneet kokea lähettiläät suuressa Venäjän maassa, kaikkialla on löytynyt suomea puhuvia ihmisiä. Eikö ole helpointa olla aluksi yhteydessä heidän kanssaan, jotka puhuvat samaa kieltä.
Minä vähän voisin sanoa samaa. Ei mene perille.
Silti moni esikoislestadiolainen ei ole havainnut, mitä on tapahtumassa. Johto jonka valinnasta ei ole tietoa kuka sen teki, omaa kiistattomasti issaksonilaiset uskonnolliset arvot. Silti kovin moni ei ole kiinnostunut siitä minne on liikkeen matka.
Kirkkoa yllä osataan arvostella eikä aina ilman syytäkään, mutta omaan kompassiin ei osata katsoa yhtään.
Valitettavasti moni luottaa lapin vanhinkiin ilman kritiikkiä, eksyy ahdistusten tiellä ja lain alle, orjuuteen.
Valitettavasti se korpitaival on tallusteltava ihan loppuun asti.
Jollakin siihen menee se 40 vuotta, miksi, en tiedä!
Miksi sitten soditte sitä henkeä vastaan mitä olette tunnustamassa.
Se on se Danielin kirjasssa mainittu patsas.
Kaikkien on sitä kumarrettava.
Hepr. 11:1 Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ...
... ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
Hepr. 11:2 Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen.
Hepr. 11:3 Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.
2. Kor. 4:17 Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti,
_____________
*) 2. Kor. 4:18 meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.