Siitä on aikaa lähempänä jo 15 vuotta kuin kymmentä, kun rakkaus osui kohdalle. Kumpikin sen tunsimme syvänä. Kun syvä rakkautemme tuli julki, oli toinen jo naimisissa.
Olen etsinyt uutta ja ollut etsimättä. Olen käynyt sokkotreffeillä ja tutut miehet ovat juosseet perässä ja tulleet jopa kotoa hakemaan. Olen tullut jätetyksi yhden tapaamisen jälkeen ja tullut jättäneeksi useamman tapaamisen jälkeen. Mikään ei ole kirpaissut, on vain ollut helpottunut olo. Mielestäni olen tehnyt kaiken mikä normaalisti tehdään, että rakkaus ja rakastettu unohtuisi.
Olen yrittänyt etsiä uudesta vain hyviä puolia ja saada rakkautta syttymään. Olen yrittänyt luoda mielikuvaa onnellisesta parisuhteesta juuri tämän ihmisen kanssa. Turhaa. Olen antanut ajan kulua ja odottanut. Olen tehnyt omasta mielestäni kaiken vapaaehtoisen ja pakotetun rakkauden väliltä. Turhaa. Olen käynyt läpi samankaltaisuusteoriat, isäteoriat, olenko valmis luopumaan hänestä ja aloittamaan uuden kanssa... Turhaa. Unohda, niin sanoo moni, mutta ei unohdus tule käskien eikä väkisin. Onhan noita miehiä muitakin. Niin on ja olen antanut heille luvan tulla, vaan ei ole näkynyt.
Syvä rakkkauteni, hänen kanssa olemme kohdanneet aina silloin tällöin. Mutta on ollut pari kertaa vuosia välissä, ettei olla nähty. On ollut hyviä hetkiä ja huonoja hetkiä. On ollut riitoja, toisen puolison mustasukkaisuutta. Olen vihannut ja rakastanut. Kumpikin olemme käyneet läpi suuren tunnemyrskyn ja muuttuneet ja kasvaneet. Onhan noita vuosia jo kulunut ja teinirakkaudesta ei meidän kohdalla ole koskaan ollut kyse.
Olen käynyt kaikki tunnevaihtoehdot läpi, yksin ja useamman asiantuntijan avustuksella. Olen antanut anteeksi, jopa hänen puolisolleen. Olen työstänyt rakkautta sammumaan tai ainakin tunteita neutraaliksi vaikka millä selityksin ja monien eri "parannuskeinojen" edustajien kanssa. Onnistuin saamaan hänet pois mielestäni, ei merkitse mitään minulle enää. Inhoan häntä. Löysin vikoja ja ilkeyksiä vaikka kuinka paljon, vaikka tiesin, ne ovat hänen tapa työstää asiaa. Pääsin siihen, mihin pyrin. Lopulta olin aivan varma, että jos ja kun kohtaamme, tunteeni ovat neutraalit, eikä tunnu enää missään.
Kohtasimme vuosien tauon jälkeen yllättäin, ja naps, se oli siinä. (puoliso paikalla)Sydän oli pysähtyä onnesta ja rakkaudesta. Tuota ihmistä rakastan ja hän rakastaa minua.
Nyt olen lähes nollapisteessä. Joskus ikävä yllättää ihan yhtäkkiä ja itkettää. Tulee mieleen vain ne hyvät hetket, musiikista, paikoista, joissa olemme kohdanneet... Mitä teen? Muutan pois maasta enkä kuuntele musiikkia. Siellä tiedän syyn miksi olen siellä. Hän voi tulla sattumalta perässä. Siedätyshoidot, niille olen antanut luvan tulla. En pakene, en mene luo, elän kuin elin nämä välivuodet ennen tätä uutta käännettä. Yritän etsiä vain vikoja ja muistella hänen ilkeyksiään minua kohtaan. Niitä en jaksa, ne olen anteeksi antanut. Etsin uutta. Se on epätoivoista juoksua rakkauden perässä. Voi osua kohdalle hänen paras kaveri.
En ole ainoa, en edes numero kaksi tai kolme. Tiedän erään pariskunnan, jotka olivat nuoruuden rakastettuja, ja menivät kuitenkin omilla tahoillaan naimisiin. Kumpikin pariskunta kävi lapsettomuushoidoissa. Sitten he vuosien jälkeen sattumalta kohtasivat, erosivat ja menivät keskenään naimisiin. Lapsia he eivät voineet saada, sehän oli tutkittu kummankin edellisessä liitossa. Raskaus tuli yllätyksenä.
Tämä rakkaus on minulle tullut ja parannuskeinoa siihen ei ole vielä löytynyt. On vain tapoja, joilla kipua voin helpottaa tai estää oireita. Olen luovuttanut. Ei tullut Hän eikä tullut kukaan muu. Elän yksin loppuelämäni.
Olen etsinyt uutta ja ollut etsimättä. Olen käynyt sokkotreffeillä ja tutut miehet ovat juosseet perässä ja tulleet jopa kotoa hakemaan. Olen tullut jätetyksi yhden tapaamisen jälkeen ja tullut jättäneeksi useamman tapaamisen jälkeen. Mikään ei ole kirpaissut, on vain ollut helpottunut olo. Mielestäni olen tehnyt kaiken mikä normaalisti tehdään, että rakkaus ja rakastettu unohtuisi.
Olen yrittänyt etsiä uudesta vain hyviä puolia ja saada rakkautta syttymään. Olen yrittänyt luoda mielikuvaa onnellisesta parisuhteesta juuri tämän ihmisen kanssa. Turhaa. Olen antanut ajan kulua ja odottanut. Olen tehnyt omasta mielestäni kaiken vapaaehtoisen ja pakotetun rakkauden väliltä. Turhaa. Olen käynyt läpi samankaltaisuusteoriat, isäteoriat, olenko valmis luopumaan hänestä ja aloittamaan uuden kanssa... Turhaa. Unohda, niin sanoo moni, mutta ei unohdus tule käskien eikä väkisin. Onhan noita miehiä muitakin. Niin on ja olen antanut heille luvan tulla, vaan ei ole näkynyt.
Syvä rakkkauteni, hänen kanssa olemme kohdanneet aina silloin tällöin. Mutta on ollut pari kertaa vuosia välissä, ettei olla nähty. On ollut hyviä hetkiä ja huonoja hetkiä. On ollut riitoja, toisen puolison mustasukkaisuutta. Olen vihannut ja rakastanut. Kumpikin olemme käyneet läpi suuren tunnemyrskyn ja muuttuneet ja kasvaneet. Onhan noita vuosia jo kulunut ja teinirakkaudesta ei meidän kohdalla ole koskaan ollut kyse.
Olen käynyt kaikki tunnevaihtoehdot läpi, yksin ja useamman asiantuntijan avustuksella. Olen antanut anteeksi, jopa hänen puolisolleen. Olen työstänyt rakkautta sammumaan tai ainakin tunteita neutraaliksi vaikka millä selityksin ja monien eri "parannuskeinojen" edustajien kanssa. Onnistuin saamaan hänet pois mielestäni, ei merkitse mitään minulle enää. Inhoan häntä. Löysin vikoja ja ilkeyksiä vaikka kuinka paljon, vaikka tiesin, ne ovat hänen tapa työstää asiaa. Pääsin siihen, mihin pyrin. Lopulta olin aivan varma, että jos ja kun kohtaamme, tunteeni ovat neutraalit, eikä tunnu enää missään.
Kohtasimme vuosien tauon jälkeen yllättäin, ja naps, se oli siinä. (puoliso paikalla)Sydän oli pysähtyä onnesta ja rakkaudesta. Tuota ihmistä rakastan ja hän rakastaa minua.
Nyt olen lähes nollapisteessä. Joskus ikävä yllättää ihan yhtäkkiä ja itkettää. Tulee mieleen vain ne hyvät hetket, musiikista, paikoista, joissa olemme kohdanneet... Mitä teen? Muutan pois maasta enkä kuuntele musiikkia. Siellä tiedän syyn miksi olen siellä. Hän voi tulla sattumalta perässä. Siedätyshoidot, niille olen antanut luvan tulla. En pakene, en mene luo, elän kuin elin nämä välivuodet ennen tätä uutta käännettä. Yritän etsiä vain vikoja ja muistella hänen ilkeyksiään minua kohtaan. Niitä en jaksa, ne olen anteeksi antanut. Etsin uutta. Se on epätoivoista juoksua rakkauden perässä. Voi osua kohdalle hänen paras kaveri.
En ole ainoa, en edes numero kaksi tai kolme. Tiedän erään pariskunnan, jotka olivat nuoruuden rakastettuja, ja menivät kuitenkin omilla tahoillaan naimisiin. Kumpikin pariskunta kävi lapsettomuushoidoissa. Sitten he vuosien jälkeen sattumalta kohtasivat, erosivat ja menivät keskenään naimisiin. Lapsia he eivät voineet saada, sehän oli tutkittu kummankin edellisessä liitossa. Raskaus tuli yllätyksenä.
Tämä rakkaus on minulle tullut ja parannuskeinoa siihen ei ole vielä löytynyt. On vain tapoja, joilla kipua voin helpottaa tai estää oireita. Olen luovuttanut. Ei tullut Hän eikä tullut kukaan muu. Elän yksin loppuelämäni.
Vastaukset 9
Vanhimmat
lukea kirjoituksesi. Olen samanlaisessa tilanteessa, mutta se toinen osapuoli (nainen kuitenkin). Usein toivon, etten häntä olisi koskaan nähnytkään. Asiantuntijoita kohta kaivataan täälläkin, raskasta on.
Voimia sinulle
Niin minäkin usein toivoin, etten olisi kohdannut. Tiesin pahimman vaiheen ollessa meneillään, että hän sai pintaan monta menneisyyden tuskaa. Olen niistä selvinnyt ja ilman Häntä ne olisi möykkynä edelleen. Kiitos Hänelle.
Ymmärsinkö oikein, että olet naimisissa oleva nainen ja Sinulla on joku mies, jota rakastat ja hän Sinua? Mitä olet ajatellut tehdä?
Kiitos Sinulle ja voimia?
..jota en tarkemmin halua sanoa. Varmasti liian paljon vastaavan tapaisia. Kun jo vuosikymmen sitten eronneet kuolevat viikon sisällä. Tarkoitan vaikka olisi miten sairas ja kärsivä, hän kestää siihen asti kunnes kuulee hänen joka syvällä sydämessään olleen kuolleen, luovuttaa hän ja...
Kaikki on mahdollista. Joillekin ihmisille ei koskaan elämänsä aikana tule mitään vastaavaa kokemusta, syvällä sydämessä, jotain ainutkertaista.
Kemian opettajamme sanoi, että rakkaus on molekyylien vetovoimaa toisiinsa. Kuka kehittäisi testin, jolla voisi testata jo etukäteen, onko molekyylit niin sopivat, että suhdetta kannattaa jatkaa tai kuka on Se Oikea?
kiitos vastauksestasi ja hyvää syksyä
..mahdollisuuksia kohdata myös uusia ihmisiä, toisin kuin ennen. Ei samanlaista, mutta tärkeän kuitenkin.
Näin uskon (ja toivon:)
Nykyaika antaa mahdollisuuksia kohdata ja se myös antaa mahdollisuuksia kohdata uusia ihmisiä silloin, kun ei olisi tarpeen. Erotilastot ovat nousseet osaksi myös siitä syystä, että on mahdollisuus kohdata uusia ihmisiä. Onko nyt paremmin kuin ennen, en tiedä, enkä edes ala väittämään kumpaakaan aikaa tai edes tulevaa paremmaksi tai huonommaksi. Totesin vain.
Ehkä joku etsii samanlaista, minulle sillä ei ole merkitystä. Sen verran on kokemusta menetyksistä ja uusista, jotka olivat aivan erilaisia kuin edellinen.
kiitos ja hymyillään kun tavataan
unta ja vain unta jota ei tarvitse "katsella" . Aamulla ajatukset jossain muualla ja ...
Hyvää yötä
Myötätunnosta tai surusta tai ikävästä itkettää, en enää tiedä. Hyvää yötä. Huomenna hymyillään.
Uudet temput on keksitty. Nyt kytätään autossa istuen ja poistutaan paikalta. Täytyykö minun mennä autokouluun ja hommata vielä auto,jotta voimme aloittaa rallin?
Helvettiä, kun olen kaikille osapuolille kaiken anteeksi antanut.