Olen sairastanut bulimiaa ja nyttemmin anoreksiaa n.1/2-1 vuotta. Välillä viittasi jopa bediin päin.. Minulla on lukemattomia määriä kiellettyjä ruokia, ja herkkulakko on jäänyt ikään kuin päälle. En vaan pystynyt syömään. Viikonloppuisin annoin luvan syödä, mutta kun kerran annoin luvan, ahmin kuin viimeistä päivää. En vaan pystynyt lopettamaan, kun kerran nyt on lupa syödä.
Nyt tällä viikolla olen päättänyt alkaa paranemaan, kun tämä alkaa käydä jo niin sairaaksi. Päätin, etten pidä mitään kiellettynä, koska se kasvattaa vain himoja entisestään. 1.päivänä maanantaina repsahdin syötyäni palan suklaata, mutta nyt on menossa 4.paranemispäivä, ja olen pystynyt syömään kohtuudella muutaman palan suklaata! En ahminut! Tämä on jotain niin suurta, kun olen pystynyt syömään melkein jopa hyvällä omalla tunnolla. Päätin,etten pilaa kallista osaa elämääni syömishäiriöön. Sairasta hommaa se on. Toivotan teillekin onnea paranemiseen päin, elämää ei kannata oikeasti tuhlata tälläiseen häröilyyn, vaikka vaikeatahan siitä on päästä irti. Luulen kyllä, että takapakkeja tulee, mutta motivaatio parantumiseen on niin korkealla, etten anna sen vaikuttaa!
Nyt tällä viikolla olen päättänyt alkaa paranemaan, kun tämä alkaa käydä jo niin sairaaksi. Päätin, etten pidä mitään kiellettynä, koska se kasvattaa vain himoja entisestään. 1.päivänä maanantaina repsahdin syötyäni palan suklaata, mutta nyt on menossa 4.paranemispäivä, ja olen pystynyt syömään kohtuudella muutaman palan suklaata! En ahminut! Tämä on jotain niin suurta, kun olen pystynyt syömään melkein jopa hyvällä omalla tunnolla. Päätin,etten pilaa kallista osaa elämääni syömishäiriöön. Sairasta hommaa se on. Toivotan teillekin onnea paranemiseen päin, elämää ei kannata oikeasti tuhlata tälläiseen häröilyyn, vaikka vaikeatahan siitä on päästä irti. Luulen kyllä, että takapakkeja tulee, mutta motivaatio parantumiseen on niin korkealla, etten anna sen vaikuttaa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tosi tosi upeeta! Annoit miulle valtavasti motivaatiota, kun luin että toisetkin saa pieniä edistysaskeleita! Jatka samaan malliin!
Mahtava kuulla, että sain motivaatiota aikaan sinulle. :)
Onnea.
Syömishäiriöön ei todella kannata tuhlata elämäänsä.
MKinun tyttäreni on tehnyt sen, enkä tiedä paraneeko hän ikinä. Ei ainakaan ikinä tule saamaan lapsia ja normaalia perhettä, jos paranisikin.
Se on hirvittävä. karmea tauti, johon yli 10 % kuolee. Sitä on hirvittävää katsella. ja henkilö itse tuntee, että on helvetin ja painajaisunen välimaastossa. Silti ei halua parantua eikä voi syödä.
Kun voit vielä syödä, syö.
Kamalaa kuulla.. :(
Olen alkanut nyt syödä kunnolla, takapakkeja on tullut valtavasti, mutta kontrollia syömiseen on saatu. Kuukautiset eivät ole palautuneet, mutta lihotuskuurilla olen. Toistaiseksi kyllä painokaan ei hirveästi ole noussut. Mutta pienillä askelilla paranemiseen. Toivon sitä myös tyttärellesi!