Sairastatko dystymiaa?

Dystymia. Sehän se olikin se hieno termi pitkäkestoiselle masennustilalle. Hoitava lääkäri totesi minun sairastuneen tuohon jo lapsuuden loppuaikoina. Luulin vain olevani sellainen arvoton ja huono ja totuin siihen. Sitten tuli seinä vastaan ja elämänhalut loppuivat, en jaksanut enää harhailla ainaisessa sumussa. Pyysin apua, otin riskin siitä että leimaudun hulluksi. Pitkän lääkehoidon ja keskustelun myötä se sumu on alkanut hälvetä ja näen kaiken aivan erilaisena. Se on totta että masentuneen sanotaan menettäneen värit. Nuo värit saavat minut välillä oikein onnelliseksi, mutta on kuitenkin välillä aika rankkojakin jaksoja. Jotenkin koen saaneeni uuden alun. Vanha hämärässä kuihtunut puu on kaadettu ja uusi taimi on alkanut kasvaa kohti valoa. Tämä on kuin puutarhurin työtä. Tahtoisin tulla kauniiksi omenapuuksi, josta olisi paljon iloa ja jonka omenat olisivat hyviä ja ruokkisivat muita.

Ei vähennä maamme mielisairas tilastoja,eikä masennusta kun näkee jo mielisairaalat hoitajineen.Asioilla ei ole paljonkaan tekemistä leveyspiiriemme kanssa sen paremmin kuin idän toisin ajattelijoiden hoidon kanssa.Meillä viedään aivopesten se viimeinenkin minämme laitoksissamme ja tuodaan tilalle apulantaa maalaisjärjin maalaishoitajien hoidoin.