ADHD ja yliopisto???

Mielenkiintoinen avaus...

Miten muuten olet pärjäillyt yleensä opiskelujen kanssa...?

...tätähän toitotetaan vähän siellä sun täällä, että adhd ei pysty keskittymään tylsiin aineisiin? en oikein tiedä...

...mites sitten vaikka joku Einstein, kellä näytti olevan kaikki adhd piirteet - kyllä niitä maailmaa mullistavia kaavoja luodessa joutui opiskelemaan myös tylsiä aineita ja ties mitä...

....entäpä H Harkimo...peruskoulu tuotti ongelmia, mutta sitten ekonomiksi 3 vuodessa...eli tarkkuutta vaativaa kauppatiedettä ja matematiikkaa ynm. huipputahtiin...

...eli ei adhd diagnoosista ainakaan kannata tehdä mitään itseään toteuttavaa ennustetta...

Minulla on kaksi korkeakoulututkintoa ja koskaan minulla ei ollut opiskelujeni kanssa suurempia ongelmia. Olen hyvin järjestelmällinen luonne ja siinä mielessä omaehtoinen opiskelu, jossa saa päättää aikatauluistaan itse sopii minunkaltaiselle yksilöllisyyttä korostavalle ja kaipaavalle persoonatyypille.

Kysyit ainostaan sitä, miten me ADHD-diagnosoidut olemme pärjänneet korkeakoulussa, joten tuossa vastaukseni.

Mutta jos olisit kysynyt miten pärjäsin työelämässä niin olisit saanut minulta masentavamman vastauksen. Puhun siis vaan itsestäni, meitähän on toki moneksi. Työelämässä alkaneet ongelmat loppujen lopuksi ajoivat minut tilanteeseen, että tällä hetkellä olen työtön (jatko-opiskelija itse asiassa) ja tuskin tulen koskaan palaamaan työelämään. Työttömyyteni on kestänyt hyvin kauan (kohta 10 vuotta). En kykene erittelemään (enkä edes vaivaudu kovin yritysteni jälkeen) mikä meni pieleen, mutta näin siis minun kohdallani.

Opiskelut sujuivat hyvin, työelämään en edes kunnolla päässyt kiinni. Ikää minulla on sen verran, että minun on hyväksyttävä ajatus ikuisena opiskelijana. Perhe, opiskelut ja harrastusmaailma antavat minulle mielenvireyttä. Mitään lääkitystä en ole käyttänyt kun pyrin muutenkin viimeiseen saakka välttämään kaikenlaisia mahdollisesti aivoja tuhoavia kemikaaleja mukaan lukien tupakka ja alkoholi. Vaikea sanoa jälkikäteen olisiko lääkityksestä ollut minulle apua. En ryhdy jossittelemaan. Olen perusluonteeltani täsmällinen, mutta laiska (ehkä tuo jälkimmäinen ominaisuuteni vaikeutti asemaani työyhteisössä, koska minun on äärettömän vaikea keskittyä asioihin, joista en ole kiinnostunut).

Kyllä ADHD:n kanssakin voi yliopisto-opinnoista selvitä. Minä ainakin selvisin. Aikaa meni jonkin verran, mutta se oli toisaalta allallekin tyypillistä, ei vain minulle. Työelämässäkin olen pärjännyt ihan ok, on osunut kohdalle "epämuodollisuuteeni" sopivan joustavasti suhtautuvia työnantajia. Nyt 40 -ikäisenä ja osittain minulle sopimattomaan työhön päätyneenä on jonkin sortin elämänmuutos mielessä, haussa se, mikä on minulle kaikkein ominta. Eiköhän tässä pärjätä jatkossakin.

Rohkeasti vain kiinni opintoihin. Huonoja hetkiä tulee varmasti, mutta myös hyviä. Ja tunne, kun homma on lopulta hoidettu, on hieno. Toisaalta, jos jossain vaiheessa alkaa hyvin vahvasti (ja pitkään) tuntua siltä, että ala ei ehkä sittenkään ole oma, älä juutu siihen. Ei ole häpeä vaihtaa suuntaa, jos siihen on todellista aihetta.

Alku meni hiton lujaa ja kirjauduin kaikenmaailman kursseille ja tentin hitosteen. Useilla kursseilla oli kuitenkin jonkinmoinen läsnäolopakko (esim.50%) ja vaikka tentti menee hyvin läpi, niin sitä ei kirjata, koska et ole lojunnut luennoilla tai harkoissa.

Eli alussa näytti siltä, että vajaassa kolmessa vuodessa oltaisiin valmistuttu, mutta nyt on kahdeksan vuotta takana joista viimeiseen kuuteen vuoteen olen käynyt koululla tarkalleen kerran ja silloinkin vain syömässä. Puolet olisi jäljellä...

Oman addiuteni tajusin ja sain diagnoosin vasta kolme vuotta sitten. Ei ADHD vaikuta opiskeluun seb enempää kuin muuhunkaan.

Vaikeudet on keskittymisessä ja sosiaalisessa kanssakäymisessä. Mun opiskelu vähän venähti, koska ei huvittanut. Sitten mä otin kolmen kuukauden spurtin ja tein Cumun lukemalla vain kolmasosan kirjoista. Suullisissa tenteissä en tiennyt mitään, mutta osaan puhua ja hyvin. Valmistuin aikanaa ja sain töitä.

ADHD:n ongelmat tulevat esiin viimeistään työelämässä. Mua varmaan pidettiin hulluna ja omituisena, mutta hyvä supliikki ja usein vaihtuneet työtehtävät salasivat totuuden itseltänikin!

No nyt oon päässyt eläkkeelle. En kadu mitään. Kummalista on vaan se, että kuinka paljon tyhmiä ihmisiä on johtotehtävissä. Psykopaatitkin selviää yllättänän hyvin. Miksi ei me additkaan.

Opiskelussahan ei tarvita muuta kuin hyvää muistia. Mulla oli kiinnostavissa asioissa valokuvamuisti, joten tenteissä saattoi mennä hyvinkin. Tosielämässä taas muisti on paha asia, koska on niin vaikea viitsiä yrittää luovia pahojen ihmisten välistä.

Hei,
Sai MBD-diagnoosin peruskoulun alaluokilla. Oppimisvaikeuteni olivat ekoilla luokilla niin suuria, että opettajat ajattelivat minun kuuluvan apukouluun. Luki vaikeus ja kielelliset vaikeudet sekä tarkkaavuuden ohjaus suuressa luokassa olivat kaikkein hankalimmat. Vielä yliopistovaiheessa näistä oli haittaa. Tuntui, että miten saisin organisoitua kaikesta siitä suuresta materiaalista jonkin järjen sekä miten aina löytäisin oikeaan paikkaan, kun luentoja oli milloin missäkin. Englannin kielellä opoiskelu tuntui aluksi ylivoimaiselta. Sain kuitenkin suoritettua opiskeluni loppuun ja olen nyt ammatissa. Käytin avukseni mm. mind map tekniikkaa mm. paikkojen hahmottamisessa, "lukujärjestyksessä", ainekokonaisuuksissa jne.
Toivotan kärsivällisyyttä, luottamusta ja onnea kaikille samojen vaikeuksien kanssa kamppaileville yliopisto-opiskelijoille

Riippuu varmaankin myös ADHD:n vaikeusasteesta ja lääkityksen laadusta..miten pystyy opinnoissa pärjäämään... Itse haaveilen myös yliopisto-opinnoista.. mutta nyt etsimme lääkärini kanssa yhdessä sitä relevanttia lääkitystä...
Kun MF:n annostuskin on jo harvinaisen suuri...
Edelleenkin se vain lieventää oireistoani...
Opiskelen itsenäisesti kotona mm. neurologiaa, virologiaa... Olen aina pitänyt itseopiskelusta, sillä saa rauhassa opiskella omaan tahtiin..

Tsemppiä sinulle!!!

Kadehdin monia taviksiakin, sillä en kykene suoriutumaan samalla tavalla kuin he kolmen elämää häiritsevän diagnoosin takia.

Ollessani Toivonlinnassa tunsin erään ADD-opettajan :)...

Me addit joudumme tekemään paljon ennemmän työtä kuin NT-ihmiset...

Minulla on nyt foorumi oppimishäiriöisiä varten..sillä ADHD-aikuiset ry:n foorumilla edelleenkään ei ole sitä "Opiskelu&Työ" -osiota...
vaikka olenkin ylläpitoa moittinut suuresti ja lukuisia kertoja... kaipaan siis itsekin vertaistukea opiskeluasioissa...

http://www.triple-adhd.com/forums/erilaisetoppijat/

Sivustoa opettelen rakentamaan tällä hetkellä vielä... myöhemmin rupean etsimään mahdollisia sponsoreitakin ja yhteistyökumppaneita...

Sivustoni on vielä hyvin alkeellinen, mutta vähitellen se paranee :)

www.triple-adhd.com

Minulla on vaikea adhd/as mutta ei se ole lääkäriopintoja haitannut ollenkaan. Päinvastoin, koska lääkiksessä opiskellaan hyvin erilaisia kursseja koko viiden vuoden ajan ja vasta erikoistuessa keskitytään varsinaiseen erikoisalaan.
Jos älykkyys on normaalitasoista niin adhd pärjää yliopistossa mainiosti.