Kiinnostaisi tietää millaisin perustein teille palautetaan pentuja tai vaaditaan rahoja takaisin ja miten regoitte?
Kerron muutaman omakohtaisen tapauksen:
1) Pentua kuljetettiin ympäri Suomea aikuisten ollessa humalassa. Alle 10 v poika sai retuuttaa pentua päiväkaudet ja mm pakottaa sen laskemaan yksin lasten liukumäkea. Pennun kuoleman aiheutti ell todistuksen mukaan stressi. En korvannut eikä kuluttajavalituslautakunta ottanut käsiteltäväksi. Harkitsin eläinrääkkäys syytteen nostamista, mutta en tehnyt sitä. Vieläkin pohdin pitäisikö se eläinrääkkäys syyte nostaa, mutta vanhempia vai pikkupoikaa vastaan? Rikos ei ole vielä vanhentunut.
2) Pentu lopetettiin lonkkadysplasian takia. Eläinlääkäri oli lopettanut todistuksen mukaan urospennun. Korvausta vaadittiin, vaikka olin myynyt narttupennun. En korvannut.
3) Kaksi kk pentu palautettiin kun se oli liian pieni eikä siitä tule hienoa näyttelykoiraa. Näin olivat rodun muut kasvattajat sanoneet. Pentu oli ollut viikon perheessä. Purin kaupan eli rahat varausmaksua lukuunottamatta takaisin.
4) Pennulla matoja. Lapsia ja äitiä inhottaa kakassa olevat madot. Pentu palautettiin kesken matokuurin. Pentu myös kakkaa väärin: ensin yksi iso pökäle ja sitten pari pientä. Vanha koira kakkasi vain yhden pökäleen. Pentu siristää silmiään aurinkoon katsoessaan. Silmissä jotain vikaa. Oli tarkastuttanut eläinlääkärillä silmät, mutta huono eläinlääkäri kun ei löytänyt mitään vikaa. Pentu liian laiha. Ja muita ihan yhtä kummallisia perusteluja. Tässä pennussa ei ollut kuin vikoja, ei mitään hyvää. Otin pennun takaisin kolme viikkoa sen ostamisesta ja palautin rahat. Pennussa ei todellakaan ollut mitään vikaa,mutta pennun itsensä takia halusin sille kodin jossa se hyväksytään.
Näitä juttuja on ziljoonia ja haluasinkin tietää mitä muut pentujen myyjät tekevät näissä tapauksissa? Mitä voisimme tehdä, että ostajat tajuaisivat, että heilläkin on vastuu koiran ostamisesta. Ei kasvattaja voi seurata pentua koko sen elämän ajan vain tarkkaillakseen, että sitä hoidetaan, ruokitaan ja käsitellään oikein. Kasvattaja joutuu yleensä tekemään myyntipäätöksen vain ostajan kertoman kukaan. Harvoin on mahdollisuutta mennä tarkastamaan ostajan koti, olosuhteet ja elämäntavat.
Kerron muutaman omakohtaisen tapauksen:
1) Pentua kuljetettiin ympäri Suomea aikuisten ollessa humalassa. Alle 10 v poika sai retuuttaa pentua päiväkaudet ja mm pakottaa sen laskemaan yksin lasten liukumäkea. Pennun kuoleman aiheutti ell todistuksen mukaan stressi. En korvannut eikä kuluttajavalituslautakunta ottanut käsiteltäväksi. Harkitsin eläinrääkkäys syytteen nostamista, mutta en tehnyt sitä. Vieläkin pohdin pitäisikö se eläinrääkkäys syyte nostaa, mutta vanhempia vai pikkupoikaa vastaan? Rikos ei ole vielä vanhentunut.
2) Pentu lopetettiin lonkkadysplasian takia. Eläinlääkäri oli lopettanut todistuksen mukaan urospennun. Korvausta vaadittiin, vaikka olin myynyt narttupennun. En korvannut.
3) Kaksi kk pentu palautettiin kun se oli liian pieni eikä siitä tule hienoa näyttelykoiraa. Näin olivat rodun muut kasvattajat sanoneet. Pentu oli ollut viikon perheessä. Purin kaupan eli rahat varausmaksua lukuunottamatta takaisin.
4) Pennulla matoja. Lapsia ja äitiä inhottaa kakassa olevat madot. Pentu palautettiin kesken matokuurin. Pentu myös kakkaa väärin: ensin yksi iso pökäle ja sitten pari pientä. Vanha koira kakkasi vain yhden pökäleen. Pentu siristää silmiään aurinkoon katsoessaan. Silmissä jotain vikaa. Oli tarkastuttanut eläinlääkärillä silmät, mutta huono eläinlääkäri kun ei löytänyt mitään vikaa. Pentu liian laiha. Ja muita ihan yhtä kummallisia perusteluja. Tässä pennussa ei ollut kuin vikoja, ei mitään hyvää. Otin pennun takaisin kolme viikkoa sen ostamisesta ja palautin rahat. Pennussa ei todellakaan ollut mitään vikaa,mutta pennun itsensä takia halusin sille kodin jossa se hyväksytään.
Näitä juttuja on ziljoonia ja haluasinkin tietää mitä muut pentujen myyjät tekevät näissä tapauksissa? Mitä voisimme tehdä, että ostajat tajuaisivat, että heilläkin on vastuu koiran ostamisesta. Ei kasvattaja voi seurata pentua koko sen elämän ajan vain tarkkaillakseen, että sitä hoidetaan, ruokitaan ja käsitellään oikein. Kasvattaja joutuu yleensä tekemään myyntipäätöksen vain ostajan kertoman kukaan. Harvoin on mahdollisuutta mennä tarkastamaan ostajan koti, olosuhteet ja elämäntavat.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kohta 2. Miten eläinlääkäri voi lopettaa uroksen jos myyty koira oli narttu?
Oliko siis lopetettu koira eri kuin se sinun myymäsi?
Voisiko kennelliitto auttaa? Otahan yhteyttä kyseiseen lääkäriin ja selvitä sukupuoliasia. Hyvä kun et maksanut rahoja.
Kohta 1. Alle 10 vuotias lapsi ei voi oikein olla yksin vastuussa koiralla leikkimisestä. Lapsi on lapsi ja hänen kykynsä ymmärtää voi olla hyvinkin vaillinainen.
Kyllä vanhempien pitää seurata koiran ja lapsen välistä touhuilua. Vanhempien täytyy estää koiran ja lapsen kahdenkeskinen oleskelu mikäli lapsi ei kieltoa ymmärrä.
Tässä voi toki olla myös kasvatuksen puute. Mutta eihän kaikki vapaasti kasvaneet kiusaa eläimiä tai toisia lapsia.
Voihan lapsella olla vaikka joku neurologinen sairaus, jota ei ole tutkittu. Kukaan pieni lapsi ei itsekseen mieti, että "hei, onkohan mulla se asperger tai jotain muuta kun käyttäydyn tällä tavalla"? Pieni lapsi ei mieti, että onko hänen käytöksensä outoa muihin verrattuna. Lapsi on minäminäminä hyvin pitkälle.
Tuttavallani on 6-vuotias poika, jolla on luultavasti joku "sairaus". Häneltä tuntuu puuttuvan kyky ymmärtää toisen kipu tai hätä tai seuraukset tekemisistään. Keskittymistä kyllä löytyy.
Oli sitten kyseessä koira tai toinen lapsi, niin rajut ovat otteensa. Kasvatuksen puutetta hänellä ei ole. Hän ei vain ymmärrä, että jos koiran tiputtaa metrin korkeudelta niin siinä voi leuka murtua tai jalka. Hän ei kertakaikkiaan ymmärrä.
Minusta voit nostaa syytteen vanhempia vastaan. Ilmeisesti hekään eivät koe empatiaa mitään tai ketään kohtaan. Lapsiraukka yhtä huonossa asemassa kuin koiransa.
3. Mitäpä tuohon sanoisi. Aika äkkiä on muut nähneet, ettei siitä näyttelykoiraa tule. Koira-asioissahan ei koskaan ole kateutta tai pahansuopaisuutta, eihän? Bessewissereitä näyttelyt pullollaan.
Toisaalta kun kyseessä oli noinkin herkästi koirasta luopuva asiakas niin luultavasti pääsit nyt helpommalla. Kyseessä lienee ihminen, joka olisi valittanut sinulle vähän joka-asiasta vuosien aikana. Kenties yksi väärän värinen karva tms. maksa siitä sitten ja kuuntele valitusta. Myös mustamaalaamista olisit saanut netistä lukea tai ihan näyttelyissä ja muualla. Aina löytyy porukoita, jotka uskovat toisten puheet täytenä totena. Pääsit hölmöistä eroon.
ps. minäkin uskon nämä kirjoituksesi täytenä totena mutta vastaan vain sinulle, enkä huutele muualla. Oikeudessahan kuunnellaan molempia osapuolia.
4. Siinä on taas asiakas nähnyt kivoja koiria ulkona ja onhan ne kivan näköisiä ja vaikka mitä. Mutta yllätys yllätys, se koirahan ei tee tarpeitaan vessanpönttöön ja vedä vessaa. Voi ihme kun vielä tekee kakatkin ihan muodottina, eikä kuten ihminen haluaa, säännöllisiä kivoja kikkareita, joita voisi taiteeksikin kutsua.
Hitsi vieköön, sehän irrottelee karvojaankin ihan minne sattuu, eikä vie niitä itse roskikseen. Vaatteet likaantuu ja vaikka mitä. Kenkiäkään koira ei käytä, joten samoilla tassuilla kulkee sisällä ja ulkona, merkillistä;).
Siis matoja. Hmm. Koirahan syö maastakin kaikenlaista varsinkin pentuna. Ehkä hän löytää sen rodun, jossa ei madot viihdy. Eli lelukoira.
Olisit osoittanut kunnon halogeenilla asiakasta silmiin ja vaatinut pitämään silmiä auki. Jos ei silmät pysy auki niin olisit sitten laskuttanut diagnoosista, "jotain vikaa silmissä", 100eur kiitos! Vitsi tämäkin
On ihmisiä, joille ei mikään ole hyvää tai riittävää.
Jos joku kollegani on joskus jossain muussa kaupungissa käyttäytynyt huonosti tai toiminut väärin tai erehtynyt niin minäkin olen paha ihminen kun teen samaa työtä. Vaikka tekisin asiat oikein. "kaikkihan ne on samanlaisia".
No, ainakin ihmisiä. Elämä on.
Vaikka tarkastaisit kodit ja jotain sellaista niin mitä sekään takaa. Mitä arvokkaammaksi joku ihminen tuntee itsensä niin sitä enemmän hän muilta vaatii. Ei välttämättä niinkään itseltään.
Joku humalainen saattaa olla äärettömän lempeä ja hyvä koiranpitäjä, joku toinen vastaava unohtaa koiransa baarin ulkopuolelle ja vaikka mitä.
Siisti ja hieno koti - asukas saattaa olla täydellisyyttä ja puhtautta vaativa. Toisaalta voihan olla, että hän tekee töitä kovasti pitääkseen kotinsa puhtaana. Toisaalta mikä on kellekin hienoa ja mikä ei.
Jos siivooja käy kerran viikossa niin omakoti on helpompi pitää siistinä.
Hellä ja lempeä ihminen. Ehkä hän on liiankin lempeä ja koirasta tuleekin kunnon tappajaräyhääjä.
Ei sitä koiranpitokykyä tai taitoa näe ihmisistä päällepäin. Sitä ei näe huonekaluista, sitä ei näe asunnon hinnasta, sitä ei näe automerkistä, eikä sitä näe ulkonäöstä.
Moni ennen niin siisti ihminen on antanut hiukan ottensa löystyä kun kotiin tulee koira. Hulluksihan siinä tulee jos joka karvaa tai kuraläikkää alkaa hermoilemaan.
En ole kasvattaja, vielä. Mutta näitä tapauksia tulee muussa elämässä eteen. Olen myös ollut omien koirieni kasvattajiin yhteydessä ja kuullut kaikenlaista.
Toinen koirani on rotua, jota palautetaan näköjään vuoden- puolentoista ikäisenä, allergian takia tai suoraan käytösvaikeuksien takia.
Johtajuusongelmia. Osa menee piikille ja osasta kasvaa uusissa oikeissa käsissä aivan suloisia luttanoita, olen nähnyt. Näissä on yleensä sitäkin ollut, että ihmiset itsekseen elävät vaikean koiran kanssa kunnes sitten tulee se viimeinen niitti ja otetaan kasvattajaan tai johonkin yhteyttä. Kasvattajan kysyessä onko ollut ongelmia, on vastaus -ei. Eli liian myöhään myöntävät vaikeutensa.
Tulipa pitkä rimpsu. tsori.
Siis aivan hämmästyneenä luin tekstisi...voiko todellakin olla tuollaisia ihmisiä? Ja vielä nimittävät tietenkin itseään koiraihmisiksi, aivan järkyttävää!
Luonnetestiin kaikki, jotka koiranpentua ovat hankkimassa...
Minä kysyn ensimmäisenä että mitäs jos pennussa ilmenee vikaa tai jos siitä ei tule näyttelykoiraa. Jos ostaja haluaisi palauttaa pennun tuollaisten asioiden vuoksi, en myy koska ihminen ei ole kykenevä kiintymään koiraan ja huolehtimaan siitä. Jos on synnynnäinen vika, tulen kyllä korvaamaan sen hinnanalennuksena tai osallistun eläinlääkärimaksuihin mutta pentua ei laiteta kiertoon! Se kiintyy ihmisiin eikä ole mikään koriste-esine tai auto.
Hoito-ohjeet tulee mukaan kirjallisina tyyliin "leikkaa kynnet kerran viikossa" eli on hyvin tarkat ohjeet ja mitä pentu tarvitsee.
Aloittajana yritän yksinkertaistaa:
Minua ärsyttää kun aina on kasvattajan vika jos koirassa on joku vika.
1) Tottakai vanhemmat ovat vastuussa kun itse istuvat kapakassa ja lomareissua tehdään jurrissa ja alle 10 vuotiaalle pojalle ostetaan viihdykkeeksi pieni koira! Mutta nämä vanhemmat olivat sitä mieltä, että on kasvattajan vastuulla, jos pentu kuolee.
2)
Nartun möin ja ostaja lopetutti uroskoiran. Ilmeisesti perheessä on kaksi koiraa, joista toinen jouduttiin lopettamaan, mutta halutiin saada rahat takaisin molempien pentujen myyjältä. Kun lääkärintodistuksen kopiossa (!) ei ollut mikrosirutunnusta, soitin eläinlääkärille varmistaakseni, että kysymyksessä oli minun myymäni koira. Ei ollut. Ainoa lopettavalle eläinlääkärille annettu tieto oli koiran syntymäaika ja omistaja. Ihmettelen muuten, että eläinlääkäri ei ole tarkastanut sirunumeroa antaessaan lopetuspiikit.
3)
Ihan totta: kateus vie kalatkin vedestä!
4)
Kaikilla koirilla on matoja. Osa madoista pitää häätää.
Summa summarum. Kaikki nämäkin pennunostajat vaikuttivat ihan normaaleilta, koiraa ja rotua perusteellisesti harkinneelta. Meidän koirakauppiaiden pitäisi perustaa yhteinen rinki, jotta tiedetään kelle myytäisiin ja kelle ei. Ja jos myytäisiin olisi lakimiehen tekemä vedenpitävä kauppakirjapohja. Kennelliiton paperilla voi pyyhkiä pyllyä.
Olen iloinen, että pennut palautuivat kuitenkin suhteellisen nuorina ja saivat hyvät kodit. Uusiin kauppakirjoihin kirjoitettiin, että vaikka pennulle kasvaisi sarvet sitä ei palauteta eikä myydä eteenpäin, vaan lopetetaan ellei voida pitää mistä syystä tahansa. Allekirjoittivat sopimuksen ja rakastavat pentujaan, mutta silti v**tuttaa ihmisten hulluus.
eli mikään kasvattajien rinki ei auta asiaan. Mistä ihmeestä luulet, että sinä tai joku muu voi tunnistaa nämä ns. hörhöt pois ostajakandidaateista.
Joskushan kasvattaja voi itsekin olla aikamoinen hömelö jollain tapaa. Omassa rodussa myös kasvattajat haukkuvat toisiaan kilvan. Tämäkään ei liene mitenkään harvinaista.
Se, että kasvattaa koiria, ei kerro sitä, että onko ihminen älykäs tai kykenevä sosiaaliseen kanssakäyntiin tai että haluaako hän olla väleissä muiden kasvattajien kanssa.
Minäkin, öhöm, olen joskus fiksu mutta huonolla päällä helevatun v**tumainen ihminen. Riippuu asiasta.
Minä ymmärrän, että kun on kyseessä eläin eli elävä olio niin mitään takeita ei loppupeleissä ole mistään. Vaikka vanhemmat olisi terveitä ja tutkittuja niin jostain koirasta se ikävä sairaus putkahtaa esiin.
Tai vaikka emä ja isä olisi palkittuja niin kaikista pennuista ei tule koiranäyttelyssä pärjääviä.
Oletko ehkä kuitenkin liian herkkänahkainen koirankasvatuspiireihin? Koita kasvattaa itsestäsi hiukan kovempi. Koirien myynniti on verrattavissa tavaran myyntiin noin lakipykälien mukaan. Viallinen telkkari pitää korvata tai korjata. Rahat pitää palauttaa tai antaa uusi toimiva laite tilalle. Sama pätee koiraan aika pitkälti.
Ihmiset ovat erilaisia maailman tappiin asti. Aina tulee eteen niitä ihmisiä, joille kaikki myös koirat pitää olla täydellisiä. Mitä se tarkoittaakin.
Voisit ajatella, että itse olet oikeassa ja sillä siisti. Muuten voi alkaa ahdistaa liikaakin.
Olen ollut töissä skitsofreenikon kanssa ja voin sanoa, ettei hänen kanssaan kannattanut alkaa väittelemään yhtään mistään. Meitä on niin moneksi.
Joo, itse en ole kasvattaja mutta ystäväpiiriini kuuluu muutama kasvattaja. Koiraihmisiä kun kuitenkin olen.
Toden totta, kaikenlaista tarinaa on tältäkin saralta tullut kuultua ja nähtyä. Ei ole helppoa olla kasvattajakaan!
Mutta puolin ja toisin (ostajat/kasvattajat)löytyy näitä mätitä ihmisiä, onneksi suurin osa kuitenkin on ihan ookoo väkeä.
Kaikista surullisimpia koiranpalautuksia on sitten ne nälässä pidetyt tai muuten huonosti hoidetut koirat.
ne koirat ja kissat tai mitkä eläimet tahansa joita ei kukaan edes tiedä olevankaan. Niitä sitten hoidetaan miten sattuu ja jos muistetaan... Vahingossa saattaa tulla esiin jokin seikka joka herättää ympäristön soittamaan Poliisille tai eläinsuojeluun, yleensä liian myöhään. Näitä ihmisiä on paljon jotka ottavat eläimen ja eivät oikeasti sitä osaa/halua/jaksa hoitaa. Näistä ei paljoa puhuta mutta kyllä niitä on. Eläin vaan katoaa jonnekin mustaan aukkoon, kukaan ei tiedä siitä sen enempää, kun ei tämä omistaja kerro että jos se vaikkapa kuoli huonon hoidon puutteeseen taikka siihen kun tämä omistaja hermostui sen olemukseen/vaativuuteen/kiljumiseen/haukkumiseen tmv.
Kukaan ei koskaan voi tietää kun eläimen myy eteenpäin sitä mihin se loppujenlopuksi joutuu ja millainen se ihminen oikeasti on, tämä saattaa esiintyä tosi hienosti vieraalle ihmiselle mutta onkin kotioloissa täysi sadisti tai muuten vain häiriintynyt. Sen takia olisi hyvä aina seurata jälkeenpäin sen koiran tai eläimen elämää edes jonkun matkaa. Kaikki tiedot kun siitä ostajasta jää sinne myyjälle, yleensä. Soittaa voisi vaikka ja kysäistä "miten menee". Kaikkein paras olisi jos olisi mahdollisuus päästä niitä myymiään katsomaan silloin tällöin että niillä on kaikki hyvin.
Mutta tämä taitaa olla jo liikaa vaadittua, saihan myyjä ne rahat kuitenkin jo. Mitä sitä sen enempiä siitä asiasta elle tule näitä "ongelmia" ostajan kanssa.
Asiassa kuin asiassa on useampiakin puolia, kuka tarkastelee sitä asiaa mistäkin.
Olen siis kirjoittamassa kirjaa koiran kasvatamisesta ja sen vaikeuksista lähinnä uusia kasvattajia ajatellen. Kirja perustuu kasvattajien omiin kokemuksiin ja mielelläni kaipaisin tarinoita kuten edellä oli. Haluaisin antaa osviittaa mitä kaikkea saattaa eteen tulla ja tietenkin myös niitä hyviäkin puolia.
Jos kiinnostaa yhteistyö niin laita viestiä osoitteeseen [email protected] niin jatketaan keskustelua
Olet oikealla asialla. Kasvatajille ei tietoa jaa kukaan, mutta kuluttajaneuvoja jakaa mielellän neuvoja, tietoa ja mielipiteitä pennuostajalle. Harvoin kuluttajaneuvoja kyselee onko asialla toinenkin puoli.