Tuossa aamutuimaan katselin TV:n tekstiuutisia ja en ollut aluksi uskoa näkemääni.
Siinä WHO ilmoitteli, että tutkijat ovat tulleet tulokseen, että masennus pahentaa kroonisia sairauksia kuten astmaa, niveltulehduksia ja angiinaa, joten masennusta tulisi hoitaa samanaikaisesti näiden sairauksien yhteydessä.
Suomalaiset lääkärit ovat olleet aikaansa edellä jo vuosikymmeniä, koska he ovat melko hanakasti määräilleet masennuspillereitä kosteusvauriorakennuksissa työskenteleville astma-, allergia, lihas- ja nivelkipuoireileville.
Ja kun masennuspilleritkään eivät auta, niin äkkiä saa lähetteen joko psykiatrille tai mielenterveystoimistoon.
Siinä yksi syy mielenterveyseläkeläisten jatkuvaan kasvuun.
Kun nyt WHO:kin otti tuollaisen kannan, niin
nähtävästi masennuspillerit tulevat ihan viralliseen käypähoitosuositukseenkin.
Ei muuta kuin ostamaan sellaisten lääkefirmojen osakkeita, joilla on myynnissä hyvät masennuspillerit, koska masennuspillereiden käyttöhän tulee kasvamaan räjähdysmäisesti PPP-tieteilijöiden, eli Puhe-Puukko-ja Pilleritieteilijöiden (Lääkäri 2:sen oivallus) ansiosta.
En tajua miksi angiina mainittiin kroonisten sairauksien yhteydessä, koska itse olen mieltänyt sen akuutiksi bakteerireaktioksi?
Käsittämätöntä minusta on myöskin olla huomioonottamatta jatkuvaa allergeeni-/antigeenialtistusta (esim. kosteusvauriomikrobit) allergista, astmaattista ja reumaattista oireilua pahentavana tekijänä kuin myös ym. oireilun akuuttilaukaisijana jatkuvan allergeeni-/antigeenialtistuksen päätyttyä.
Viettelin eilin aikaani puolentoista tunnin verran homeihopolilla, joka aika koostui tutun iholääkärin myöhässä olevasta vastaanotosta, sairaanhoitajan sieninäytteenotosta ja toisen sairaanhoitajan kanssa käydystä keskustelutuokiosta.
Hoitona laapiskääreily ja vahva kortisonivoide viikon jaksoissa x neljä, jaksotettuina viikon tauoilla.
Odotustilassa ollessani varttitunnin kululuttua aloin haistaa vaaran merkit, koska ilma tuntui raikkaalta ja hengitys kulki todella kevyesti.
Tarkoittaa sitä, että PEFF:illä mitattuna arvot kohoavat aluksi.
En vetänyt suojaimia päähäni, koska en voinut jättää tilaisuutta käyttämättä valistaakseni iholääkäriä kuin myös sairaanhoitajiakin homesairauksista ja noiden sairauksien puhkaisemista autoimmuunisairauksista.
Valistukseni, niin lääkäri kuin hoitajatkin, sivuuttivat täydellä hiljaisuudella.
Kyselin myös lääkäriltä ovatko hänen potilaansa valistaneet häntä jostain muusta hoitokeinosta, joka auttaisi PPP:hen, johon hän totesi, että ne eivät kuulu lääketieteen piiriin.
Minulla oli varmaan piilossa oleva masennusreaktio, kun kotiintultuani muutaman tunnin päästä alkoi särkeä käsivarsia, reisiä, kankkuja ja alaselkää. Vasen olkapää tuotti kipua tietyissä asennoissa ja muutoinkin olo oli sellainen kuin olisi ollut tosi raju flunssa (palelu ja hikoilu vuoronperään) tulossa.
Aamulla herättyäni vasen jalkapohja kipeä, alaselkä jäykkä, plkapää lähes OK ja joka helvetin ihottumakohdassa voimakas kutina.
No en tiedä olisiko masennuspillerin otto ennen homealtistusta ehkäissyt ko. reaktiot, koska tieteellistä tutkimusta masennuspillereiden ennaltaehkäisevästä vaikutuksesta AKUUTTEIHIN allergiaoireiluihin ei ole edes saatavilla.
Astmapiipun otto kuitenkin ehkäisi jälleen kerran yskän alkuvaiheeseen liittyvän hinkuyskämäisen reaktion, vaan ei itse yskää. Yskin vieläkin. Limaa ei tule.
No siinäpä Lääkäri 2:sellemme pähkäilemistä.
Hänhän tuolla aikaisemmin esitteli, että IgG-allergikkoja ei ole olemassakaan.
Ja kun ei ole, niin hänhän ei tunnista IgG:läisten allergisia PINTAreaktioita eikä niiden tuottamia tulehdusreaktioitakaan.
No onneksi iholääkärini näyttää tietävän IgG:läisten allergisista reaktioista.
Kun Bemetson-kortisonivoide turvotti naamani, niin ei hän alkanut edes väittää, että tuonkaltaista allergista reaktiota ei ole olemassakaan.
Nyt määräämänsä Dermovat kortisonisalvan käytön suhteen hän vain totesi, että jos naama alkaa turpoilla, niin ota heti yhteyttä ja katsotaan sitten mitä tehdään.
Niinpä niin Lääkäri 2:nen.
Kuinka se pikkualveoliitti, eli ODTS oikein todetaan?
Siinä WHO ilmoitteli, että tutkijat ovat tulleet tulokseen, että masennus pahentaa kroonisia sairauksia kuten astmaa, niveltulehduksia ja angiinaa, joten masennusta tulisi hoitaa samanaikaisesti näiden sairauksien yhteydessä.
Suomalaiset lääkärit ovat olleet aikaansa edellä jo vuosikymmeniä, koska he ovat melko hanakasti määräilleet masennuspillereitä kosteusvauriorakennuksissa työskenteleville astma-, allergia, lihas- ja nivelkipuoireileville.
Ja kun masennuspilleritkään eivät auta, niin äkkiä saa lähetteen joko psykiatrille tai mielenterveystoimistoon.
Siinä yksi syy mielenterveyseläkeläisten jatkuvaan kasvuun.
Kun nyt WHO:kin otti tuollaisen kannan, niin
nähtävästi masennuspillerit tulevat ihan viralliseen käypähoitosuositukseenkin.
Ei muuta kuin ostamaan sellaisten lääkefirmojen osakkeita, joilla on myynnissä hyvät masennuspillerit, koska masennuspillereiden käyttöhän tulee kasvamaan räjähdysmäisesti PPP-tieteilijöiden, eli Puhe-Puukko-ja Pilleritieteilijöiden (Lääkäri 2:sen oivallus) ansiosta.
En tajua miksi angiina mainittiin kroonisten sairauksien yhteydessä, koska itse olen mieltänyt sen akuutiksi bakteerireaktioksi?
Käsittämätöntä minusta on myöskin olla huomioonottamatta jatkuvaa allergeeni-/antigeenialtistusta (esim. kosteusvauriomikrobit) allergista, astmaattista ja reumaattista oireilua pahentavana tekijänä kuin myös ym. oireilun akuuttilaukaisijana jatkuvan allergeeni-/antigeenialtistuksen päätyttyä.
Viettelin eilin aikaani puolentoista tunnin verran homeihopolilla, joka aika koostui tutun iholääkärin myöhässä olevasta vastaanotosta, sairaanhoitajan sieninäytteenotosta ja toisen sairaanhoitajan kanssa käydystä keskustelutuokiosta.
Hoitona laapiskääreily ja vahva kortisonivoide viikon jaksoissa x neljä, jaksotettuina viikon tauoilla.
Odotustilassa ollessani varttitunnin kululuttua aloin haistaa vaaran merkit, koska ilma tuntui raikkaalta ja hengitys kulki todella kevyesti.
Tarkoittaa sitä, että PEFF:illä mitattuna arvot kohoavat aluksi.
En vetänyt suojaimia päähäni, koska en voinut jättää tilaisuutta käyttämättä valistaakseni iholääkäriä kuin myös sairaanhoitajiakin homesairauksista ja noiden sairauksien puhkaisemista autoimmuunisairauksista.
Valistukseni, niin lääkäri kuin hoitajatkin, sivuuttivat täydellä hiljaisuudella.
Kyselin myös lääkäriltä ovatko hänen potilaansa valistaneet häntä jostain muusta hoitokeinosta, joka auttaisi PPP:hen, johon hän totesi, että ne eivät kuulu lääketieteen piiriin.
Minulla oli varmaan piilossa oleva masennusreaktio, kun kotiintultuani muutaman tunnin päästä alkoi särkeä käsivarsia, reisiä, kankkuja ja alaselkää. Vasen olkapää tuotti kipua tietyissä asennoissa ja muutoinkin olo oli sellainen kuin olisi ollut tosi raju flunssa (palelu ja hikoilu vuoronperään) tulossa.
Aamulla herättyäni vasen jalkapohja kipeä, alaselkä jäykkä, plkapää lähes OK ja joka helvetin ihottumakohdassa voimakas kutina.
No en tiedä olisiko masennuspillerin otto ennen homealtistusta ehkäissyt ko. reaktiot, koska tieteellistä tutkimusta masennuspillereiden ennaltaehkäisevästä vaikutuksesta AKUUTTEIHIN allergiaoireiluihin ei ole edes saatavilla.
Astmapiipun otto kuitenkin ehkäisi jälleen kerran yskän alkuvaiheeseen liittyvän hinkuyskämäisen reaktion, vaan ei itse yskää. Yskin vieläkin. Limaa ei tule.
No siinäpä Lääkäri 2:sellemme pähkäilemistä.
Hänhän tuolla aikaisemmin esitteli, että IgG-allergikkoja ei ole olemassakaan.
Ja kun ei ole, niin hänhän ei tunnista IgG:läisten allergisia PINTAreaktioita eikä niiden tuottamia tulehdusreaktioitakaan.
No onneksi iholääkärini näyttää tietävän IgG:läisten allergisista reaktioista.
Kun Bemetson-kortisonivoide turvotti naamani, niin ei hän alkanut edes väittää, että tuonkaltaista allergista reaktiota ei ole olemassakaan.
Nyt määräämänsä Dermovat kortisonisalvan käytön suhteen hän vain totesi, että jos naama alkaa turpoilla, niin ota heti yhteyttä ja katsotaan sitten mitä tehdään.
Niinpä niin Lääkäri 2:nen.
Kuinka se pikkualveoliitti, eli ODTS oikein todetaan?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Olen hometyöpaikkaan joutunut homeallergikko. Olen puhaltanut PEF:iä ja ihmetellyt arvojen nousemista, vaikka olo on huono. Kohta olisi tarkoitus seurata olotilaa säännöllisillä viikon puhalteluilla. Homeettomaksi todetussa kodissa tulee mitä todennäköisimmin alempia PEF-arvoja kuin töissä. Miten voin osoittaa hoitavalle keuhkolääkärille, että arvojen _nousu_ johtuu allergisesta reaktiosta? Onko linkkiä asiaa käsittelevään tutkimukseen? Mitä muita mittausmenetelmiä on, paitsi PEF?
Työpaikka-altistuksessa omat PEFF-arvoni nousivat aamupäivän ajan ja iltapäivällä alkoivat laskea tippuen max-arvoista sadalla.
Ja vaikka tippuivat sadalla, niin se ei vaikuttanut olotilaani millään tavoin.
Työterveyslääkärisikö on nyt määrännyt sinut puhaltamaan PEFF:iä kotona antaen käyttöösi pelkän PEFF-mittarin, niinkö?
Ja tilanne jatkuu seuraavaksi niin, että menet työpaikalle puhaltelemaan pelkkää PEFF:iä?
Kyseleppä Piko-mittarin perään. Kyllähän FEV1:s arvokin pitää huomioida niin koti- kuin työpaikka-altistuksessakin.
Hankin Piko-mittarin nimenomaan hometyöpaikan takia, koska ihmettelin, miten PEF voi olla hyvä ja olo kuitenkin huono. Tarkoitus on seurata olotilaa työpaikalla, ja sen jälkeen viikko-kaksi niin, etten käy työpaikalla. Itsestä vain tuntuu, että aika loppuu kesken, sillä min0ulla on jo nyt vaikea astma homeesta ja olen hyvin herkistynyt homeelle. Kovin kauaa tässä ei voi kintturoida, kohta täytyy tapahtua jotain tai tehdä ratkaisu johonkin suuntaan.
Olisiko sulla vinkata jotain tutkimusta tai selvitystä PEF-arvojen hetkellisestä noususta altistuksessa?
aikanaan minulla oli tuo ilmiö työhuoneessani. Eli pef nousi älyttömän korkealle. Siihen keuhkolääkärini sanoi, ettei se ole mitään hyvää nousua, vaan keuhkot huutavat apua. Sanoi, että ehdottomasti POIS tilasta ja heti, eikä sinne ole enää asiaa.
Eikä tuo nousu todellakaan tuntunut hyvältä. No myöhemmin sama tapahtui altistuksesta toipuminen jälkeen. En tiedä mitä tapahtui, mutta peffit nousivat pitkäksikin aikaa todella yli yli hyviksi ja olotila oli surkea. Ihan siitä huippulukemasta laskivat siten alemmas, mutta pef jäi huomattavasti normaalia korkeammaksi. Nyt pef heittelee välillä 240 - 640, riippuen tilanteestani. Lääkärini jolta asiaa kysyin, kun ahdisti hitosti ja hengitys oli vaikeaa, kertoi minun vain hyperventiloivan. Nyt vasta käsitin, että sehän onkin astmakohtaus, eikä niin lievä ollenkaan, mitä lääkäri piti hyperventilaationa.
Joten tuo yli hyvä pef ei ole merkki mistään hyvästä keuhkotilanteesta, ei ainakaan omalla kohdallani näin ole.
siitä, mihin kohtaan hengitysteitä limaa ja tulehdusta/turvotusta/spasmia kehittyy. Itse huomasin, että eroavaisuutta on siinä, kun ilmaa tuntuu jäävään ilmeisesti keuhkorakkulatasolle,niin rintakehän ympärysmitan mittauksellakin sen jo huomaa. Rintakehä laajenee. PEF samalla kohoaa, vaikka olo on vaikea. Sitten on tätä alkavaksi astmaksi diagnosoitua oiretta, jolloin PEF-laskuakin tapahtuu, mutta ei niin paljon, että olisi astma. Henkistä pahaa-oloa ei tilanteisiin yleensä liity, eli hyperventilaatiota se ei käsittääkseni ole. Miten teillä muilla, huomaatteko rintakehän ympärysmitassa suurta eroa ja yhdistyykö altistumiseen?
Oli minulla 4 cm, joka mittaajien mielestä oli todella vähän. Siihen tuli erityisesti kiinnittää jatkossa huomiota. Kertoivat, että johtuu siitä että olen hengittänyt ylähengityslihaksilla, enkä käyttänyt palleahengitystä ollenkaan tms. Syynä se, että kun ahdistaa niin hengitys muuttuu pinnalliseksi, olkapäät kohoavat, rintakehä painuu sisään ja siinä se. Sitä kun tekee pitkään myös tuo rintakehän liikkuvuus heikkenee ja se sitten taas aiheuttaa omia ongelmiaa. Avuksi neuvottiin hengitysharjoituksia ja pyydettiin etsimään hengitykseen erikoistunutta fysioterapeuttia. Asia hautautui kuitenkin vakuutukseni osalta siihen, etteivät he ole saaneet lausuntoa minua hoitavalta lääkäriltä. Itse olen tehnyt noita hengitysharjoituksia, mutta vain silloin kun olen ihan kunnossa. Kun olotila on huono, ei tuosta pitkään hengittämisestä kohdallani vain tule mitään. Hengitys muuttuu pinnalliseksi ja voin sitä yrittää pidentää, mutta siitä on siinä tilanteessa enemmän haittaa kun hyötyä.
Joten joo, jokaiselta olisi hyvä mitata rintakehän liikkuvuus, ei ole edes vaikea mittaus noille fysioterapeuteille ainakaan ja sitten neuvoa miten sitä liikkuvuutta pystyisi palauttamaan takaisin. Itselle tästä huomiosta on ollut hyötyä. Huomaan miten jännitän olkapäitä, miten hengittely muuttuu ja olo on kuin viulunkieli. Joten sitä rentoutta yritän hakea, vaikka hengittely käykin tiukassa tilanteessa pinnallisena.
sanottu sairastavani kaiken maailman luulotautia ja masennusta uupumusta,väsymysoireyhtymää ym ym..
NIIN siltikin psykiatri sanoi minulle viimeisellä käynnillä etten missään nimessä saa sotkea aivojani kemiallisilla lääkkeillä,enkä ole saanut masennuslääkkeitä vaikka olen pyytänytkin.Joskus tuntui että kun oli huonossa kunnossa ihan sama mitä lääkkeitä kokeilisi kunhan vain saisi avun.
Eli ei näissä jutuissa ole mitään logiikkaa.Ja toisaalta olen onnellinen että en ole ikinä niitä saanut.Ei se masennus tosiaan voi yhtäkkiä iskeä ja tulla hapennälkä!!!
Sinulla on harvinaisen fiksu psykiatri.
Kun totesit, että joskus tuntuu että kun on huonossa kunnossa ihan sama mitä lääkkeitä kokeilisi kunhan vain saisi avun.. ja että ei se masennus tosiaan voi yhtäkkiä iskeä ja tulla hapennälkä.
Itsekin olisin valmis kokeilemaan ihotulehdukseni sammuttamiseksi mitä tahansa.
Hankkimani tietomäärän pohjalta en kuitenkaan ala tuhlata rahojani poppakonsteihin.
Havupuu-uutejuomaan olen käyttänyt parisen viikkoa, mutta ei senkään käyttö ehkäissyt ihopolin homealtistuksen aiheuttamaa voimakasta ihokutinaa, joka kutina taas on merkki siitä, että aikamoisen näppyläryppäys on esiintulossa, joka taas tarkoittaa ihotulehduksen pahenemisisvaihetta noin viikon ajan.
Samassa veneessä olemme soutajina lukemattomien muiden kaltaistemme kanssa, joten kaikkea hyvää sinulle.
paha juttu. Miten se terveyttä lisäisikään? Mutta ei kait sitä nyt ajatella niin, että ensin on masennus ja sitten muut sairaudet.... Että pillereillä päästään pitkälle. Astmateollisuus on saanut jo omat rahansa ja saa jatkossakin, mekin halutaan....
Niinettä siinäpä lääketiedeguruille kysymys kumpi on ensin muna vai kana?
Valitettavasti näyttää siltä, että lääketieteen nykyedustajat pitävät KROONISTEN sairauksien aiheuttajina väärää ruokavaliota, liikunnan puutetta, piilomasennusta, aktiivista- ja passiivista tupakanpolttoa, liikenteen ja kotipuunpolton sunnyttämiä pienhiukkasia, käyttämiämme siivousaineita, kosteusvaurioituneiden rakennusten tuottamia rakennusmateriaalipäästöjä ja kosteusvauriomikrobien tuottamia myrkkyjä jne., vaan ei koskaan itse kosteusvauriomikrobeja immuunijärjestelmää allergisoivana tekijänä.
Oikein totesit, että masennus on jo sinänsä paha juttu.
Ja jo pelkän lamaannuttavan masennuksen hoidossakin lääketieteen edustajat näyttävat olevan tosi avuttomia.
Nythän lääketieteen edustajat näyttävät olevan sitä mieltä, että mielen säätelyyn käytettävillä lääkkeillä pystytään hillitsemään immuunipuolustusjärjestelmän allergeeniakvitoitumista kuin myös allegeenialtistuksen jatkuessa sen "jatkuvaa pörhölläoloa" KTL:n ex-hometutkijan Tuula Putuksen sanoin, kun kysymyksessä on geneettisesti perityt viivästyneet reaktiotyypit, eli tyypit II-IV.
No siinähän minun mielestäni unta näkevät ja näyttävät näkevän vielä vuosikymmeniäkin.
Aikoinaan jäi mieleeni soimaan erään professorin (valitettavasti en muista nimeä) esitelmä radiossa, joka tiivistettynä:
-Ihmiselimistö jakaantuu immuunologiseen, hormonaaliseen ja hermostolliseen järjestelmään.
Kun immuunijärjestelmä on kunnossa, niin sekä hormonaalinen, että hermostollinen härjestelmä on kunnossa.
Ja tuohonpa minulla ei ole mitään sanottavaa. Pidän sitä faktatietona.
" Ja kun masennuspilleritkään eivät auta, niin äkkiä saa lähetteen joko psykiatrille tai mielenterveystoimistoon.
Siinä yksi syy mielenterveyseläkeläisten jatkuvaan kasvuun. "
EI SAA! Kotona altistuneet eivät saa edes lähetettä psykiatrille (ainakaan äkkiä), vaikka itsemurha-ajatuksetkin olisivat jo vallitsevina.
Otteita julkaisusta ”Homeongelma ja sen psykososiaaliset vaikutukset”:
Koti ja perhe ovat osoittautuneet elinolotutkimuksissa suomalaisten tärkeimmäksi elämänalueeksi (Juntto, 1996). Ihminen samastuu ja kiintyy voimakkaasti kotiinsa, ja kodin pysyvyys on hänelle tärkeää, koska koti ilmentää hänen minuuttaan ja sen jatkuvuutta. Kotia määrittelevät ei-vaihdettavuus ja pysyvyys. Uhka kodin menettämisestä homeongelman seurauksena horjuttaakin voimakkaasti elämän perustavimpia asioita, sillä fyysisen suojapaikan lisäksi vaarassa on samalla koko ihmisen minuus. Siksi kodin vahingoittumiseen ja menettämiseen liittyy voimakkaita tunnekokemuksia. Kun kotiin esimerkiksi murtaudutaan, asukkaista tuntuu kuin heidät itsensä olisi saastutettu. (Dovey 1985, 40-41; Horelli, 1981, 107; Twigger-Ross & Uzzell, 1996, 206-208.)
Homeongelmalle on tyypillistä, että se vaikuttaa voimakkaasti lähes kaikkiin keskeisiin arkielämän osa-alueisiin. Tästä on yleensä seurauksena ongelman kanssa tekemisiin joutuneiden ihmisten perusturvallisuuden järkkyminen, koska asiaa ei pystytä eristämään omaksi erilliseksi kokonaisuudekseen, vaan se tulee vastaan jatkuvana uhkana terveydelle, asumiselle, työssä jaksamiselle, sosiaalisille suhteille ja ylipäätään kaikelle sille, mitä ihmiset ovat tottuneet pitämään arvossa ja osana jokapäiväistä elämäänsä.
Huoli omasta ja perheenjäsenten terveydentilasta muodosti lähes poikkeuksetta merkittävimmän stressorin tutkittavien kokemusmaailmassa. Stressoreilla tarkoitetaan sellaisia ärsykkeitä, joiden yksilöissä aikaansaamat reaktiot vaikuttavat heidän käyttäytymiseensä, tunteisiinsa ja/tai fysiologiaansa ja ovat uhkana heidän hyvinvoinnilleen (Bell ym., 1996, 131; Strelau, 1995, 64-65). Terveydentilan heikkenemisen stressaavuuteen vaikutti 1) fyysisten oireiden vakavuus ja se, kuinka pysyviksi ne muodostuivat, 2) psyykkinen hyvinvointi ja henkinen jaksaminen sekä 3) sairastelun vaikutus työssäkäyntiin ja lasten koulunkäyntiin mm. lisääntyneinä poissaoloina ja sairaslomina.
Homeongelman koetaan yleensä olevan pahimmillaan silloin, kun sekä itse että joku perheenjäsen kärsivät samanaikaisesti voimakkaista fyysisistä oireista.
"Mutta kyllä mä todella huolissani olinkin. Ja kyllä kai sitä onkin, kun näkee, että poika ei jaksa nousta sängystä ylös ja hirveet kohtaukset ja joka yö tulee verta nenästä. Ja kun mä itekin menin niin kramppeihin, että tunnin kerrallaan pystyin nukkumaan."
Huoli läheisten tilasta yhdistyy samanaikaisesti toisaalta fyysisten oireiden aiheuttamaan uupumukseen ja toisaalta tunteeseen siitä, että tulisi jaksaa ponnistella entistä enemmän, jotta kriittinen tilanne saataisiin ratkeamaan suuntaan tai toiseen. Tällaisissa tapauksissa objektiivisten stressorien eli homeongelmasta aiheutuvien toimintaympäristön muutosten rinnalla vaikuttavat yhtä aikaa subjektiiviset stressorit. Näitä ovat kriisitilanteen yhteydessä yksilön itse itselleen asettamat moraaliset normit ja käyttäytymisvaatimukset (Goldsteen ym., 1989, 389-390). Kriisitilanteessa yksilö saattaa kokea erittäin ahdistavana sen, ettei hän kykene toimimaan niin päättäväisesti tai uhrautuvaisesti kuin itse arvioi velvollisuudekseen.
Homeongelmasta aiheutuvat taloudelliset vaikeudet ja niiden seuraukset voidaan jakaa osa-alueisiin: 1) kahdessa asunnossa asumisesta aiheutuvat kustannukset, 2) tutkimus-, remontti- ja sairaanhoitokulut, 3) asianajajapalkkiot ja mahdollisesta oikeudenkäynnistä aiheutuvat kustannukset, 4) homeprosessin aikaansaaman henkisen ja fyysisen uupumuksen vaikutukset tulonhankintaan, sekä 5) jatkuvasta erittäin tiukalla taloudenpidolla elämisestä aiheutuvat seuraukset.
Voimakkaaseen leimaamiseen syyllistyivät ennen kaikkea taloyhtiöiden edustajat. Todennäköinen syy tällaiseen käytökseen on, että homevaurioiden paljastumisesta pelätään aiheutuvan taloyhtiölle isoja taloudellisia menetyksiä. Tällaisten menetysten uhka voi aiheuttaa vuorovaikutustilanteissa epärationaalista käytöstä, kuten seuraavista lainauksista ilmenee:
"Että kaiken huippu on se, että tää isännöitsijä oli aikeissa kutsua tähän oikeudenkäyntitilaisuuteen psykiatrin kertomaan siitä, että millä tavalla ihmisen mieli luo tällaisia oireita."
Yli kolmannes vastaajista oli kohtalaisesti tai vaikeasti masentuneita. Kyselyyn vastanneista 80 prosenttia ei kokenut halua vahingoittaa itseään, mutta kuitenkin 20 prosenttia heistä tunsi, että olisi parempi olla kuollut. Muutamalla heistä oli jopa suunnitelma itsemurhaa varten.
Asunnossa ilmenneelle homeongelmalle on tyypillistä sen kokonaisvaltaisuus. Sen vaikutus tuntuu kaikilla arkielämän osa-alueilla ja sen seurauksena yksilöiden perusturvallisuus järkkyy. Huoli omasta ja perheenjäsenten terveydentilasta muodostaa merkittävimmän stressorin homeongelmassa. Huomionarvoista on, että ennen homeongelman aiheuttamia fyysisiä oireita ja sairauksia, kyselyyn vastanneet olivat olleet keskivertosuomalaisväestöä terveempiä. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikissa kyselyyn osallistuneissa kotitalouksissa home aiheutti terveydellisiä ongelmia, ja ne koskivat tavallisesti useaa perheenjäsentä. Erityinen huolenaihe perheissä oli lasten sairastelu. Suurin osa tutkimukseen osallistuneista oli joutunut muuttamaan homeongelman takia pois asunnostaan joko pysyvästi tai remontin ajaksi. Useimpien kohdalla terveysongelmat vähenivät, mutta ne eivät poistuneet täysin, kun homeongelmaisesta kodista muutettiin pois. Taloudellisen tilanteen heikkeneminen toi omalta osaltaan lisää epävarmuutta elämään.
Sosiaalisesta lähiympäristöstä tulevat negatiiviset reaktiot ilmenivät syyllistämisenä, stigmatisointina eli leimaamisena ja suoranaisena syyttämisenä. Syyllistämisessä annettiin epäsuorasti ja vihjaillen ymmärtää, että home-ongelma oli henkilön itsensä aiheuttamaa tai hänen kuvitteluaan, ja sen taustalla arveltiin olevan psyykkisiä ongelmia. Leimaamisessa oli kyse siitä, että yksilön persoonallisuuteen liitettiin ei-toivottavia ominaisuuksia, kuten että tämä oli "huolimaton" tai "luulosairas", ja nämä määreet ilmaistiin ääneen. Syyttämisessä ilmaistiin suoraan, että homeongelma oli asianosaisen omaa syytä. Tätä syytöstä saatettiin tehostaa suoralla tai epäsuoralla uhkailulla. Viidennes kyselyyn vastanneista oli saanut kuulla huomautuksia homeen hajuisista vaatteista.
mahdollisuutta psykiatriseen apuun hometalokriisin alussa. Kaipa hometalolliset pääsevät ihan samalla lailla psykiatriseen hoitoon kuin muutkin apua tarvitsevat, eli kunnittain vaihtelevasti, monella paikkakunnalla todennäköisesti vasta pitkän jonotuksen jälkeen.
Itse en hoitojonoa kasvattanut, sillä olin jo käynyt yksityisellä psykiatrilla ja päässä oli varmaan vähiten vikaa kovasta stressistä huolimatta.
Jos koko asiasta voi löytää jotain myönteistä, niin olin positiivisesti yllättynyt oman toimintakykyni säilymisestä äärimmäisessä stressitilanteessa. Luulin, että romahtaisin ihan täysin, mutta huonosta fyysisestä kunnosta huolimatta sain asioita järjestykseen, yksi kerrallaan ja pääsin eteenpäin, päivä kerrallaan.
"äärimmäisessä stressitilanteessa"
Mikäli olen ymmärtänyt, et ole koskaan joutunut esim. asumaan lastesi kanssa teltassa tai käynyt sossussa kerjäämässä rahaa, jotta saisit edes ruokaa ja vaatteita, kun home on vienyt kaiken.
Raha helpottaa kummasti homeongelmasta selviytymisessä.
että lääkäreillä ei ole mitään logiikkaa.Ne jotka haluavat psykiatrille eivät pääse ja ne jotka eivät halua ,heidät pakotetaan sinne!!!
Sama juttu kun olin hyvin sairas ja käskettiin pitää lämpökäyrää aamuin ja illoin.No sitten kun menin taas lääkärille lämpökäyrineni , toinen lääkäri sanoi että miksi ihmeessä lämpöä mittaat,aivan turhaa,lämpö vaihtelee joka ihmisellä päivän mittaan.AAARGGHHH..
Teet sitä tai tätä,aina väärin.
Niin monta mieltä kuin lääkäriä,ja sattuma jos kohdalle osuu joku joka todellakin tietää jotain.
Sorry vaan lääkärit,mutta luotto on mennyt!!
ei anna mahdollisuutta asua lasten kanssa teltassa Suomessa.
Raha olisi helpottanut kummasti, olen ihan samaa mieltä. Päästyäni lasten kanssa vuokra-asuntoon äitini pienen asunnon lattialta, sain sairauspäivärahaa melkein yhtä paljon kuin oli kyseisen asunnon vuokra, mutta en ihan.
Jouduin lainaamaan nordeasta rahaa ruokaan, remonttikuluihin, vuokraan, homeasunnon asuntolainaan, lääkärikuluihin, huonekaluihin, vaatteisiin jne.
Näitä lainoja makselen edelleen pois tällä hetkellä puolet nettopalkastani tahdilla. Nyt ei saa sairastua ja joutua työkyvyttömäksi. Korko nousi taas.
ei anna mahdollisuutta altistua mikrobeille siinä määrin, että sairastuisi.
lastensuojelulakia myös valvotaan, jos tehdään lastensuojeluilmoitus. Toki jos vanhemmat salaa asuvat teltassa eivätkä kerro kellekään, niin voi olla että siitä ei tule tietoa kenellekään heti. Itse ainakin ilmoittaisin, jos saisin tietää moisesta ja niin varmaan moni muukin tekisi. Vastuullinen vanhempi ei asuta lapsia teltassa ainakaan pitkiä aikoja, kesällä ehkä hätäratkaisuna muutaman viikon. Kunnalla on velvollisuus järjestää asunto asunnottomaksi jääneelle lapsiperheelle.
Kunnissa on sitä varten terveystarkastajat, jotka tekevät asunnontarkastuksia.
ollut perheitä, jotka ovat joutuneet yöpymään teltassakin. Me itse asuimme pitkät ajat asuntovaunussa. Keinot on vähissä, kun ei ole varaa evakkoasunnon vuokraan eikä mistään saa apua.
Lainaakaan ei saa, ellei satu saamaan takaajia ja sehän ei aina ole kovin yksinkertaista. Hometalo ei kelpaa pankille vakuudeksi, varsinkaan, jos se on jo ennestäänkin asuntolainan panttina.
ensin on sisäilmaongelmat työssä tai kotona. Siitä seuraa terveyshaitat, taloudelliset menetykset,oikeudenkäynnit,lääkärien "koulutus", todistelet oikeuksiensa puolesta.
Turhautuminen, uskottavuuden puute, epätietoisuus oikeasta diagnoosista ja hoidosta, sairaslomat,irtisanomiset,oman yrityksen lopettaminen,lääkkeiden syöntiä, lisäoireilua,turvattomuutta ja taas epätietoisuutta ja taistelua oikeuksiensa puoleta.
Jos näistä ei seuraa MASENNUSTA JA VÄSYMYSTÄ, niin johan olisi kyseessä robotti eikä ihminen.
Muistaakseni Tuula Putuskin totesi että terve psyyke masentuu näissä homehaminoissa kaiken sen mielettömän stressin vuoksi jota tämä prosessi tuo tulleessaan. /(ei mennyt ihan sanasta sanaan,mutta ajatus sama).
Masennuslääkkeet eivät vie homeoireiluita pois, mutta niiden ja muidenkin tuntemuksien tunnistaminen turtuu lääkityksen alaisena.
Ongelmat eivät siten katoa.
Äänekkäästä ja vaativasta potilaasta on tullut lääkärille miellyttävä potilas - hiljainen ja tyytyväinen.
MASENTAVAA, MUTTA TOTTA!!!!!!!!!!
2 homesairaille masennuslääkkeitä? Ai niin oireita pitää hoitaa sitä mukaa kun niitä tulee...
tuskin tyyppi on edes lääkäri. Sai jonkun kinastelutarpeensa tyydytetyksi ja on nyt hetken näköjään pois.
Ja toiseksi, mistä ihmeestä keksit sotkea tyypin kirjoitukseeni. Se oli aivan asiallinen ja looginen järjestys tapahtumille.
Tieteelliset tutkimukset tuskin koskaan kertovat muusta sairaudesta kuin siitä astmasta. Jostakin syystä se nyt vain on se sairaus!
Masennus on kuitenkin todettavissa myös labroin, samat ongelmat homeista kuin ns. normi masiksestakin.
Et ihan OK jos joku sairastuu masikseen ja pääsee sit myös eläkkeelle. Ja ehkä jopa toipuu, kun ei käy töissä tai kuolee siihen myrkkyyn nopeammin, kun on sairastunutkin siellä kotona.
Niin tai näin, aina käy huonosti.
voinet kertoa mikä labrakoe otetaan jolla masennus todetaan?
Tämä on uutta minulle.
,..,.,.,.,.