Olen rakastunut neitoon jolla on eläkepaperit kaksisuuntaisen mielenterveysongelman takia. Olen kovin ihastunut hänen välittömyyteesä ja suoruuteensa ja viihdymme yhdessä. Lueskelin netistä tuosta sairaudesta ja alkoi pelottamaan. Jospa tämä onkin vain maaninen vaihe ja kohta hän kyllästyy.
Sairaalajaksoja hänellä ei ole ollut viiteen vuoteen. Enne sitä pari kertaa vuodessa lyhyt sairaalajakso 2 viikkoa about. Minusta hän on avoimesti kertonut kaiken
Lopetanko terveyspalstojen lukemisen vai varaudunko jotenkin johonkin? En tiedä tästä taudita mitään. Kai on niitäkin jotka elelevät onnellisina tämän vaivan kanssa.
Sairaalajaksoja hänellä ei ole ollut viiteen vuoteen. Enne sitä pari kertaa vuodessa lyhyt sairaalajakso 2 viikkoa about. Minusta hän on avoimesti kertonut kaiken
Lopetanko terveyspalstojen lukemisen vai varaudunko jotenkin johonkin? En tiedä tästä taudita mitään. Kai on niitäkin jotka elelevät onnellisina tämän vaivan kanssa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
...varmaan kysellä ja jutella tämän tyttösi kanssa. Onhan se vakava sairaus mutta ihmisiä me siihen sairastuneetkin vain olemme.
usein pitää sairauden kurissa,kunhan vaan ottaa lääkkeet.
http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=43
Maanis-depressiivinen psykoosi, kaksisuuntainen mielialahäiriö, on oireyhtymä jolle ovat tyypillisiä jaksoittain esiintyvät masennus- ja kiihkomielisyyskaudet.
Masennuksesta kärsivälle on ominaista itkuisuus, toivottomuus ja alentunut itsetunto, sekä ajattelun hitaus ja liikunnan rajoittuminen. Ruokahalu saattaa hävitä, ja potilasta vaivaavat synkät päähänpinttymät sekä todellisuudelle vieraat itsesyytökset.
Kiihkokausina potilaan mieliala on kohonnut; hän ei tarvitse juuri lainkaan unta ja suorittaa toimensa erittäin nopeasti ja puhuu paljon. Näiden kausien välillä voi olla pitkiäkin jaksoja, jolloin mieliala on aivan normaali.
Jos mielialan vaihtelu on vain lievää, käytetään oireyhtymästä nimitystä mielialan aaltoiluhäiriö. Maanis-depressiivistä psykoosia hoidetaan pääasiallisesti lääkkeillä.
Kitos. Puhutaan paljonkin. Ihanaa kommunikointia. Hän on tosia avoin ja välillä pelottaakin, onko se manian oire. Mut kylä aion jatkaa. saan sentään aina puheenvuoron :)
Onko lääkkeillä pahoja sivuvaikutuksia?
Niin, hänen suhtautumisensa omaan sairauteensa itse asiassa viehättää minua myöskin. Se on osa ihmisen historiaa, jonka hänkin näkee sallimuksen antamana. Ei ole vihainen eikä katkera yhtään kenellekkään, itselleenkään. En haluaisi puolisoa, joka on niin "terve", ettei näe muittenkaan vaivoja enää.
Harva meistä on tosiaan täysipäinen. Mieti kuitenkin kuinka paljon staminasi kestää huonojen päivien tuomaa tuskaa. Bipolaarisuuden periytyminenkin täytyy ottaa huomioon. Lapsesi saattaa kantaa äitinsä sairauden geeneissään. Ei mikään miellyttävä perintö...
..että miltä tähän sairastuneista tuntuu, kun sanot noin? Ollaanko me itse valittu tää sairaus, ja nää geenit? Voi pyhä yksinkertasuus. Toivottavasti joskus sairastut itse johonkin vakavaan, niin tulee järkeä sinunkin päähän. Eikö me ansaita elää mielestäsi? Että ihminen täytyisi jättää geenien takia? Toivottavasti olet ainut joka näin ajattelee.
Ps. On keksitty myös adoptio, jos ei nyt välttämättä halua "SAIRASTA JÄLKIKASVUA". Ja lisäksi, chanssit kuitenkin on 50/50 ellei sinullakin ole.
En minä hänen geenejä pelkää, omia kykyjä ja jaksamista vain. Voiko olla tarpeeksi hyvä puoliso.
Ihan hyvä että joku varoittaakin. Ei mielenterveysvaivat alenna kenenkään ihmisarvoa. Ollaan aika vanhoja, niin ei varmaan tule lapsiakaan enää. Mutta mistä sitä tietää.
Minun miesystäväni on kestänyt minua jo 7 vuotta.
Jos sinun tyttöystäväsi kertoo noin avoimesti asiastaan, minusta sinun kannattaisi keskustella hänen kanssaan, onko syytä varautua mihinkään ja millä lailla voit tunnistaa jaksot.
Epäilen hänen maanisuuttaan tällä hetkellä, maaninen on kiihkeän touhukas, uneton ja höpöttää voi ostella älyttömiä jne. tai sitten on mielettömän ärtynyt. Joku tuossa mainitsi psykoosista tietämättä mitä se on, psykoosissa on harhoja.
Meitä sairaita kun on niin monen eri eri asteisia.
Esimerkiksi Juice poti tai Tapani Kansa potee ihan samaa.
Tuosta periytyvyydestä, sairauteen peritään alttius, siihen tarvitaan myös joku laukaiseva tekijä. Itselläni on kaksi lasta toinen jo aikuinen eikä heillä ole tätä.
Ja sitten tämä tärkein. Hyvällä lääkityksellä ja hoidolla sairaus saadaan pysymään kurissa suurimmalla osalla sairastuneista ja bipokin voi elää aivan normaalia elämää.
Hän puhuu ongelmastaan tosi asiallisesti. Toiselta vanhemmista peritty vaiva se on. Tähän ihastukseeni ilmeiseti lievempänä. Minua ei haittaa vaikka hän on eläkkeellä. Hän on tosi aktiivinen vapaaehtoistoiminnassa, esiintyy ja auttaa ihmisiä paljon. Hurmaava ihminen.
Kysyin, miten voin varautua, niin hän sanoi että haluaa itse kantaa vastuun sairaudestaan. Hän on oppinut tunnistamaan merkit, vetäytyy vain sitten potemaan hiljaisuuteen. Ei se minusta niin vain käy jos ollaan naimisissa. Kyllähän minä osani haluaisin kantaa, mutta voiko ja osaako, kestääkö? Ei mitään hajua, kun en tiedä mitä aallonharjalla tai pohjalla tapahtuu.
Sen verran ollaan vanhoja niin ei ole varmaan enää taudin periytymisestä pelkoa. Neito tuli idän uskonnosta ulos ja kääntyi kristityksi. Hän sanoi että lainomaisesta itsensä paranatamisesta armon alle tuleminen on ollut ratkaisevan tärkeää oman terveyden kannalta.
Miehelleni tehtiin diagnoosi vuonna 2001. Tuolloin hänelle kirjoitettiin eläkepaperit, hän oli ammattisotilas ja 40-vuotias. Hän sai lääkitykseksi Deprakinen 1500mg vuorokaudessa. Lääkitys puri niin hyvin, että hän kuntoutui työkykyiseksi ja palasi ammattiinsa vuonna 2003. Meillä ei ole ollut mitään ongelmia, varsinaista maniaa ei ole ollut koskaan, paremminkin hypomania oli josta se diagnoosikin sitten syntyi. Masennusjaksoja ilmenee joskus, mutta nekin ovat lieviä. Niihin hän syö Tolvonia. Tyttöystäväsi varmaan tuntee nämä lääkkeet.
Toivotan teille sydämestäni kaikkea hyvää! Rakastakaa toisianne äläkä välitä hyväätarkoittavien sivullisten neuvoista, kuinka hirveetä on kun tulee mania ja mahdatkohan kestää ja se periytyy ja vaikka mitä. Kaiken kestää kun rakastaa.
Kiitos sinulle tuntematon ystäväni. Kyllä lääkitys taitaa olla hänellä kohdallaan, joskaan ei ole kuntoutunut niin että voisi palalta ammattiinsa. Rakkaani on hyvin aktiivinen vapaaehtoistyössä ja tapaa todella paljon ihmisiä, joita pystyy kokemuksiensa ansiosta auttamaan. Minusta se riittää hyvin tekemisiksi. Pienen eläkkeen ansiosta hän on voinut irrottautua murehtimasta toimeentuloa. Usko Jumalaan ja Jeesukseen, joka sairaita rakastaa, on hyvä pohjavire elämälle vaivojen keskellä.
On lämmittävää kuulla, että sinulla ei ole rakkaus mieheesi kadonnut, mitä kuulee tänään monesti tapahtuvan - sitten vain uutta vanhan tilalle jne.
Tapasin ihanan höperön bipo-tyttöni eilen. Meinaan jatkaa kyllä eteenpäin. Siunausta teille, rakkautta kukkupäin.
olkaa onnellisia, avoimia, rehellisiä ja uskollisia niin kaikki järjestyy.. Tosin maanisen vaiheen aikaa em. asiat voivat olla naisystäävällesi vaikeita..
Puhukaa asioista..
http://www.astrazeneca.fi/Article/507106.aspx
Mieti kaksi eri kertaa mitä nämä oireet ovat. Jos itselläsi olisi samantapaisia oireita, niin kävisivätkö ne ajallisesti yksiin ja mitä siitä sitten seuraisi?
http://therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Mielialahäiriöt#Mania_.28F30.29
http://therapiafennica.datamappi.com/wiki/index.php?title=Mielialahäiriöt#Depressiopotilaan_yleiset_hoidon_periaatteet_yleisl.C3.A4.C3.A4k.C3.A4rin_vastaanotolla1.2.1 Akuutin manian
http://therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Mielialahäiriöt#Manian_l.C3.A4.C3.A4kehoito
Arvioi kaksi eri kertaa ystäväsi terveydentila ja
jos omasi ovat samansuuntaiset niin mnitä sitten?
Itselläni mies jolla maanis -depressiivinen oireyhtymä ja sairaalajaksoja viime vuonna,eikä pelota niin pätkääkään,minkäs se ihminen sille voi jos on sairaus tullut ja onhan ne lääkkeet keksitty tuohonkin vaivaan.
Ota elämä sellaisena kuin se vastaan tulee ,tiedä kenelle sama vaiva iskee ja koska ...asiallehan ei voi mitään ,ja lääkitys on keksitty,ihminen se on psykkisen sairauden omaavakin,eiköhän jokainen meistä ole ainakin pikkuisen "hullu" jossakin mielessä.
Niin, tajuan jotain itsekin mielenterveysvaivoista masennukseni takia ja luulen että voin ymmärtää tätä bipo-rakastani. En minkään pelkäisi ellei olisi lukenut netistä kauhujuttuja maanisdepiksestä. Suloinen on armaani, kovia kokenut, mutta se antaa kyllä makua elämäänkin - värikäs historia.
Katsotaan, etenen varovasti. Kiitos avusta.