Pyöräilen lähes päivittäin Helsingin keskustassa, ja vaaratilanteita sattuu päivittäin.
Jalankulkijat hortoilevat pyöräteillä, parkkeeraavat autoilijat aukovat oviaan miten sattuu jne.
Kokeilkaapa joskus pyöräilyä vaikka Kiasman, Forumin tai Postitalon kulmilla, aivan kaaottista pujottelua!
Helsingissä tulisi vihdoin ymmärtää siirtää pyöräliikenne kulkemaan ajoväylien laitaan. Niin homma on hoidettu eurooppalaisissa sivistyskaupungeissakin. Ajoväylän oikeasta laidasta erotetaan metrin puolentoista levyinen pyöräkaista. Autot pysyvät omilla kaistoillaan, jalankulkijat jalkakäytävällä ja kaikilla on turvallista ja mukavaa. Esimerkiksi Berliinissä pyöräillessäni en ole koskaan joutunut pelkäämään, mutta Helsingissä saa joko pujotella turistien seassa tai sitten ajoväylällä ajaessa pelätä joutuvansa bussin jyräämäksi. Voitaisiinko asialle vihdoin tehdä jotain?
Jalankulkijat hortoilevat pyöräteillä, parkkeeraavat autoilijat aukovat oviaan miten sattuu jne.
Kokeilkaapa joskus pyöräilyä vaikka Kiasman, Forumin tai Postitalon kulmilla, aivan kaaottista pujottelua!
Helsingissä tulisi vihdoin ymmärtää siirtää pyöräliikenne kulkemaan ajoväylien laitaan. Niin homma on hoidettu eurooppalaisissa sivistyskaupungeissakin. Ajoväylän oikeasta laidasta erotetaan metrin puolentoista levyinen pyöräkaista. Autot pysyvät omilla kaistoillaan, jalankulkijat jalkakäytävällä ja kaikilla on turvallista ja mukavaa. Esimerkiksi Berliinissä pyöräillessäni en ole koskaan joutunut pelkäämään, mutta Helsingissä saa joko pujotella turistien seassa tai sitten ajoväylällä ajaessa pelätä joutuvansa bussin jyräämäksi. Voitaisiinko asialle vihdoin tehdä jotain?
Vastaukset 6
Vanhimmat
pyöräilijät pitäisi poistaa keskustasta
ajavat miten sattu päin punaisia. hyödyntävät jalankulkijoiden teitä tarpeen vaatiessa
onneksi tulee kohta talvi ja suurin osa poistuu
joskus vielä joku ajaa kylkeeni kääntyessäni , kun tulevat niin lujaa ettei aina huomaa.
vaikka ovatkin oikeassa kyllä se sattu enemmän pyöräilijään fyysisesti kun autoon törmää
"pyöräilijät pitäisi poistaa keskustasta"
Paranisiko tilanne, jos jokainen täysi-ikäinen pyöräilijä alkaisi liikkua omalla autolla, ja kaikki 15-18 vuotiaat joko mopolla tai kevarilla?
"ajavat miten sattu päin punaisia."
Mitä luulet, lisääntyisikö autoilijoiden punaisia päin ajaminen, jos heidänkin pitäisi käydä painamassa liikennevalotolpassa olevaa nappia jotta valot vaihtuisivat?
"hyödyntävät jalankulkijoiden teitä tarpeen vaatiessa"
Tämä taas saattaa johtua siitä, että pyörätien loppuessa/puuttuessa ajorata ei välttämättä tunnu kovin houkuttelevalta vaihtoehdolta. Siellä kun sekä henkilöautot, että raskas liikenne ajavat ohi hihaa hipoen.
"joskus vielä joku ajaa kylkeeni kääntyessäni , kun tulevat niin lujaa ettei aina huomaa."
Onko ongelma nyt varmasti se että pyöräilijät tulevat risteykseen liian lujaa, eikä se että itselläsi on niin paljon vauhtia ettet ehdi kunnolla sivuillesi katsoa?
"vaikka ovatkin oikeassa kyllä se sattu enemmän pyöräilijään fyysisesti kun autoon törmää"
Saako kuorma-autolla ajaa samalla perusteella oikealta tulevan henkilöauton eteen? Tai kolmion takaa?
Autoilijat ovat pahimpia törppöjä liikenteessä. Vähän väliä joku lotjauuno ajaa poikittain eteen kännykkäänsä lässyttäen. Jalankulkijat ovat seuraava palikkaryhmä, seilaavat missä sattuu ja osaavat tehokkaasti tukkia ne vähätkin luiskat, joita stadin kadunreunuksissa on häpeällisen vähän. Jos edellä mainitut ryhmät osaisivat edes puoliksi yhtä hyvin liikennesäännöt kuin me pyöräilijät ja jopa noudattaisivat niitä, niin jopa olisi liikenne sujuvaa.
Ympäri vuoden Helsingissä pyöräilleenä huomasin että turvallisinta on valita sellaiset reitit joilla ei ole pyörätietä eikä bussiliikennettä. Suomessa tiemerkinnät, pyörätiet, jalkakäytävät ja kaistat niin epäselvästi metkitty, ettei paraskaan liikennesääntöjuristi ota selvää missä pitäisi ajaa ja missä ajaminen tai kävely kielletty. Kerrankin ajoin vuosia sitten erään valtiovarainministerin melkein kumoon kun juoksi pyörätielle budjettineuvotteluiden tauolla, vaikka kadulla on jalkakäytävä jossa kävellä eikä siis pyörätielle tuossa paikassa saa koskaan tulla. Liikennesuunnittelijoiden kyllä kannattaisi käydä Amsterdamissa tai Kööpenhaminassa, on paljon selkeämmät järjestelyt. Maaseudulla luonnollisesti etsin pyörätiettömät pyöräilyreitit kuten tie Porkkalanniemelle jossa voi ajaa ihan kunnnon mukaista vauhtia. Valitettavasti pyöräteitä tehdään melkein joka paikkaan ja kuntoilumielessä pyöräily ei oikein enää ole mahdollista koska turvallinen nopeus pyöräteillä on kovin pieni eikä kunto sellaisella vauhdilla mene kuin alaspäin.
eli se, että "autoliikenteen sujuvuus" edellyttää kaikkien ei-motorisoitujen kulkijoiden sullomista "kevyen liikenteen väylille". Itse en ole ajanut elämässäni kuin kaksipyöräisillä, 10 vuotta moottoripyörällä ja lapsesta asti polkupyörällä. En tunne oloani autojen seassa turvattomaksi; pidän huolen, että näen, näyn ja näytän aikomukseni selvästi.
Toivoisin, että "kevyen liikenteen väylän" olemassaolosta huolimatta aina olisi luvallista ajaa polkupyörällä siellä, missä autoilukin on sallittua. Siis siellä, missä polkupyöräilyä ei ole erikseen kielletty. Ja kun useammat tekisivät niin, autoilijat tottuisivat (taas) polkupyöräilijöihin.
Muuten, asvalttikin on sileämpää ajoradoilla ja sen samoin kuin reunuskivien ym. puuttumisen vuoksi on helpompaa pitää muun liikenteen kannalta riittävän suurta nopeutta.
Katselepa suomalaista liikennettä missä tahansa. Minä minä minä ensin säännöistä välittämättä ja muiden etenemistä ajattelematta. Mikä ihme se sitten on jos siellä seassa yksi pyöräilijä vähän tuntee olonsa hataraksi? Olemme näköjään niin paljon metsäläiskansaa vielä, että toisia ei oteta huomioon, ei sitten millään.
Itse paljon pyöräilevänä autolijana toivon poliiseille PALJON lisää rahaa ja miehiä kaupunkiliikenteen kuntoon laittamiseen. Ihan vain sillä, että sääntöjen rikkomisesta tulee riittävän usein rapsut, tilanne paranisi. Säännöissä sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta niiden noudattaminen on kovin rämettynyt. Ja jostain syystä lain periaatetta suojattomamman etuoikeuksista kukaan ei enää muista. Minä minä minä.
Valitsemani ratkaisu on pysyä mahdollisuuksien mukaan poissa Helsingin keskustasta. Laitoja pitkin on jopa mahdollista pyöräillä ja kehien takaa löytyy todella hyvin hoidettuja pyöräreittejä. Jos kaupunkiin on pakko mennä, jätän pyörän esim. Sanomatalon telineeseen (kameravalvonta) ja kävelen lopun matkaa. Ihan vain itsesuojeluvaisto käskee tekemään niin.
Toinen tekemäni henkilökohtainen ratkaisu on antaa autoilijana jalankulkijoille ja pyöräilijöille *joka kerta* tietä kun he sitä kaipaavat. Saan siitä joskus jopa kiitosta. Sekä väistämiltäni hymyinä ja tervehdyksinä, että kanssa-autoilijoilta nyrkinheiluttelun ja tööttäilyn muodossa. Kivaa, kun huomataan. Kukaan ole vielä onneksi ajanut perään. Se on tosi jännittävä osa elämää, koska tapanani on myös pysähtyä risteyksissä ihan vain siksi, että liikennevalo on punainen. Se näyttää myös yllättävän monet kanssakulkijat...
Muuten, pyöräileminen on paljon vaarattomamman ja rennomman tuntoista oma valmius koko ajan pysähtyä tai ainakin hiljentää vauhtia. Kaikki eivät näytä ollenkaan tietävän että fillarissa on jarrut. Pelottaa katsella kun vedetään tiukoissa trikoissa suoraan väkijoukkoon uskoen siihen että kaikki ehtivät pois alta vaikken soitakaan kelloa.
Mietitään yhdessä, miten se kaipaamasi eurooppalainen sivistys saataisiin tänne ilman poliiseja, ruoskia ja suoja-aitoja. Jos joku keksii sen, on ansainnut liikenteen rauhan nobelin. Ehkä meillä on vielä liian pienet ruuhkat. Jos töyssyjen lisääminen ja nopeusrajoitusten laskeminen auttaisivat? Senhän Helsinki osaa ennestään.
Tukholmassa ovat kuulemma saaneet kevyen liikenteen ongelmia paljon poistetuksi. Aseina oli tehostettu valvonta parin vuoden ajan niin että se jäi sekä autoilijoiden että poliisien mieleen. Väärästä kulkemisesta sakotettiin yhtä hyvin autoilijaa kuin kevyttä kulkijaakin. Sillä esim. suojateiden kunnioitus nousi todella kiitettäväksi ja kaupungin vahinkoluvut putosivat dramaattisesti.