Kiinan sosialistinen kehitys

"Tuloerot kasvavat
Talousuudistukset aloitettiin maaseudulta, mutta niiden painopiste siirtyi melko nopeasti rannikolle ja kaupunkeihin. Erityistalousalueiden perustaminen rannikkokaupunkeihin sysäsi talouskasvun liikkeelle, ja samalla luovuttiin pyrkimyksistä pitää kehitys koko maassa yhtä nopeana. Nykyisin Kiinan tuloerot ovat revenneet jo lähelle Etelä-Amerikan maiden korkeaa tasoa.

Vahvasti valtiojohtoinen uudistuspolitiikka on painottanut teollisuuden roolia taloudessa, ja teollisuuden osuus maan kokonaistuotannosta on kansainvälisesti vertailtuna hyvin korkea. Vielä viime vuosinakin teollisuus on toiminut talouden veturina.

Palvelusektorin merkityksen uskotaan kasvavan, kun elintaso maassa kohoaa ja palveluille on enemmän kysyntää. Maatalous on selvästi kahta muuta talouden pääsektoria tehottomampi. Vaikka maatalouden osuus kokonaistuotannosta on vain runsaat kymmenen prosenttia, se antaa elannon yli neljällekymmenelle prosentille väestöstä.

Viime vuosina hallitus on jälleen kiirehtinyt maaseudun uudistamista. Huoli maaseudun matalasta elintasosta on ymmärrettävä, sillä yhteiskuntarauhan säilyttämisen kannalta suuren osan 760 miljoonasta maaseudun asukkaasta täytyy asua siellä myös tulevaisuudessa.

Muuttovirtaa kaupunkeihin on rajoitettu lainsäädännöllä. Vajaan kolmenkymmenen viime vuoden aikana kaupunkilaisten määrä on kolminkertaistunut 540 miljoonaan. Siirtotyöläisiä, jotka eivät virallisesti asu kaupungissa, arvioidaan olevan yli sata miljoonaa.

Työvoimaa maaseudulta
Kysymys työvoiman riittävyydestä nousee usein esiin, kun maiden tulevaa talouskehitystä arvioidaan. Kiinassa sitä ongelmaa ei ole, sillä muuttoliike maaseudulta kaupunkeihin jatkunee ainakin pari vuosikymmentä.

Toisaalta ylitarjonta kouluttamattomasta työvoimasta on rajoittanut palkkojen nousua. Vaikka koulutetun työvoiman palkat nousevat Kiinassa nopeasti, kouluttamattoman tehdastyöläisen palkka ei ole noussut kymmenen viime vuoden aikana juuri lainkaan. Tehdastyöläisen kuukausipalkka on 60–100 euroa. Palkkojen odotetaan nousevan hitaasti vielä lähivuosinakin.

Halpa työvoima ja nopeasti kasvavat kotimarkkinat ovat houkutelleet Kiinaan tuhansia ulkomaisia yrityksiä. Ne ovat usein keskittäneet toimintansa rannikkoseudulle, kuten Shanghain ja Kantonin ympäristöön. Vaikka Euroopassa ja Yhdysvalloissa käydään keskustelua tuotannon siirtymisestä Kiinaan, suuri osa Kiinan tehdyistä investoinneista on peräisin Kiinan naapurialueilta, varsinkin Taiwanista ja Hongkongista.

Ulkomaiset yritykset ovat tärkeitä Kiinan talouskehitykselle paitsi kymmenien miljoonien kansalaisten työnantajina myös teknologisen kehityksen eturintamana. Ne kattavat myös 60 prosenttia Kiinan ulkomaanviennistä."

"Vuoden 2005 lopussa maailmassa oli 8,7 miljoonaa ihmistä, joiden henkilökohtainen varallisuus ylitti miljoonan dollarin rajapyykin. Nopea talouskasvu auttoi erityisesti Etelä-Korean, Intian, Kiinan, Brasilian ja Venäjän rikkaiden rikastumista. Näiden maiden miljonäärien luokka koki jopa viidenneksen verran lisäystä vuoden aikana"

Kiina ei niinkään ole sosialistinen, kuin kiinalainen.

Keskustan Valtakunta on yhä, kaikesta kommunismista ja sosialismista huolimatta, se sama Lohikäärmeen maa joka se on aina ollut. Ideologia on siellä vain pintasilaus.

Tämä tarkoittaa, että Kiina ajattelee ja keskittyy Kiinaan. Se hakee pitkän tähtäimen etuja (kuten se on aina hakenut) ja tekee päätöksiä hitaasti ja konsensus pohjalta (kuten se on aina tehnyt).

Ja se on nousussa, vahvassa nousussa. Sen kirstut ovat täynnä dollareita Yhdysvaltain joukkovelkakirjoista ja se käyttää näitä esim. Afrikan luonnonvarojen oikeuksien haalintaan. Tässä tehtävässä se on onnistunut erinomaisesti koska se ei ole pätkääkään kiinnostunut paikallisen johdon ihmisoikeus- tai korruptiotilanteesta, päinvastoin kuin länsimaiset avun- ja luotontarjoajat.

Näin se on haalinut esim. Ugandassa huomattavat öljynetsintäoikeudet kentillä, joiden tuotto ei tällähetkellä vastaa länsimaisten kvartaalitaloudessa elävien öljy-yhtiöiden vaatimuksia. Ne kuitenkin sopivat Kiinan pitkän tähtäimen ajatteluun, jossa nuo öljylähteet ovat arvossaan 15-25 vuoden kuluttua tuottoisempien lähteiden ehtyessä yksi toisensa jälkeen.

Sosialistinen Kiina? Nimellisesti. Kiinalainen Kiina? Aivan varmasti.

että sitä ei yksi olgarki pese, kuten suomen valuutaa Ahon&viinsen aikana...